Purkamista II

Tyhjensin tässä kameraa ja se osoitti kovin konkreettisesti, mikä hirmuinen muutos talossa on tapahtunut kymmenessä vaivaisessa päivässä. Kun esikoisen synttäreiden aikaan (13. ja 14.7) talo oli vielä pääasiassa ihan entisellään - lähinnä hivenen pelkistetysti sisustettu, on se tänään lähinnä runko, tukiranka, eikä muuta. Malliksi työhuoneen (d)evoluutio. Lähtötilanteena tässä tyhjätty huone kaapeille ja keittiöön päin:

Seuraava kuva samaisesta huoneesta kun pinnat on purettu. Tässä sama kaapin paikka, jonka alta paljastui vanha uunin paikka. Seinistä oli tässä kohdassa purettu lastulevy, koolaus, pinkopahvi ja muutama kerros tapettia. Latiasta taas oli lähtenyt korkkimatto, pahvi, paksu vanerilevy, koolaus+vuorivilla, matto ja pahvi. Päällimmäisenä kerroksena esissä on siis paksu lautalattia.

Sitten lähdöt sai lautalattia. Lattian alla noin 10 cm purua ja sitten hiekkaa...ja sitten sammalta...ja sitten laudoitus...ja sitten kolmas hirsikehikko ja sitten maapohja.

Samaan aikaan katto alkoi näyttää tältä:

Villojen alta paljastui siis melkein 30 cm korkeampi alkuperäinen katto (ja tämä kaikissa huoneissa). Harmi, että yläkerran omituisten viemäröintien takia sinällään aika siistit ja nätit vanhat katot oli laitettu palasiksi, eikä niistä taida oikein saada kalua.

Joka tapauksessa viikonlopun purku/tyhjennystalkoiden jälkeen työhuone näyttää nyt tältä. Ikkunan alareunaan on ehkä kahden metrin matka lattiatasosta kun se lähtötilanteessa oli max 70 cm:

Hurja muodonmuutos :). Vieressä keittiö on vielä melko kasassa. Vasta pinnat purettu. Tyttöjen huone sen   sijaan on samassa jamassa kuin entinen työhuone. Se oli lattiaratkaisultaan aika lailla samanlainen kuin työhuonekin. Pari välikerrosta oli vähemmän ja pohjimmaisena oli sammalen sijasta olkea. Tyttöjen huoneen seinien alta löytyi myös pari oviaukkoa (ja oveakin), joiden olemassaolosta ei ollut aavistustakaan. Harmi kun toinen massiivipuinen ovi oli hajotettu jossain vaiheessa vessaa tehdessä. Kuva alla on olkkarista tyttöjen huoneeseen. Tämä ovi menee suoraan työhuoneeseen.

Ja lopuksi pari kuvaa tuvasta ja pihalta.  Ensin entinen telkkarinurkkaus.Tuvan lattiassa on vanha täyttö. Se oli superhelppo purkaa pelkkänä purupohjana. Alta löytyi siisti betoni + bitumi -ratkaisu ja vanhat poikkihirret. Seinien kohdalla vinolaudoitus saa ihan uuden sisällön, vaikka se ei kamalan hyvin kuvasta näykään :).

Viimeiseksi ulkokuva. Tuossa sitä nyt on, noin 15 kuutiota viikonlopun kädenjälkeä odottelee siirtymistä pellolle täyttömaaksi :). Samassa kasassa on sekä purut, hiekat, kivet, sammalet että oljetkin. Monipuolista tuo perinnerakentaminen. 

Remppa/purkuporukka on muuten saanut ylistävää kommenttia tehoista useammalta taholta, myös viralliselta :). Ollaan tosi onnellisia, että saatiin teidät kaikki avuksi. KIITOS <3!

Purkamista

Jeeeiii! Olen päässyt kunnolla purkamaan! Kämppä tosin ei edelleenkään ole täysin tyhjä, mutta nautitaan nyt astianpesukoneesta niin kauan kuin mahdollista... Keittiö on saatu kadotettua siitä ympäriltä aika pätevästi. Samoin ihan itse olen päässyt purkamaan tuvan vanhan kaapiston. Se oli aika iisipiisi, toisin kuin keittiön kaappi. Siis jos jostain on ennen ollut puutetta, niin ei ainakaan nauloista! Ihan esimerkkinä, 20 cm lattialistaa kaapin alareunaan oli kiinnitetty neljälle ISOLLA naulalla. Eipähän ainakaan lähtenyt omineen irti. Keittiönkaapissa 40 senttiset tukihyllyt oli kiinnitetty noin keskimäärin kahdeksalla isolla naulalla. Ja sitä rataa, ehkä voi sanoa, että jokainen kymmenen senttiä kiinnitettävää toi ainakin kaksi naulaa lisää. Huolettaa, että tää talo ei olekaan puutalo, vaan rautatalo...

Muuten on kivaa. Aika hikistä homma kyllä, mutta tosi terapeuttista. Vähän kun tekisi palapeliä väärin päin ja samalla kuntosaliharkkaisi :). Ei hassumpaa, vaikka tietysti, olen vielä päässyt purkamaan noita "ylellisyysosia". Pölyn ja paskan (paitsi hiirten) on pysynyt toistaiseksi minimissä. Katsotaanpa mitä huominen tuo tullessaan...

Postauslaiskimustus

Minulla siis. Siitä johtuen näitä postauksia tipahtelee nyt samaan tahtiin kuin heinäkuisia sadekuuroja tänä kesänä: harvakseltaan. Päällimmäinen syy laiskotukseen on väsy. Kun päivät kantaa tavaraa edestakas yli 30 asteen helteessä, on olo iltasella aika hyytynyt. Pitää ihan pakottaa itsensä niinkin ryhdikkääseen istuntaan, että koneella kirjoitus luonnistuu. Toinen ihan pätevä syy on pikkuinen irroittautumisyritys ulkomaailmasta, lähinnä sähköisestä sellaisesta. Koitan siis viettää valtaosan päivää ja elämää ihan tyystin irti verkosta. Ja kolmas ja pätevä syy on tietenkin esikoisen synttärit. Neiti on jo yhdeksän, voi ajankulun nopeutta!

Joka tapauksessa, ihan totaalisen uskomatonta, mutta me tyhjennetään kämppää edelleen. Ja sekös alkaa ihan vähän ottaa jo kaaliin. Olin ihan varma, koko sydämestäni (jo 8 kerran lyhyehkön ajan sisällä tosin), että TÄNÄÄN on se päivä, kun kämppä viimeiseltä on täysin tyhjä. Mutta ei, ei ihan. Syyyyvvääää huokaus. Olen totaalisen, täysin, ihan kokonaan kyllästynyt kantamaan tavaraa pihan yli ja sovittelemaan sitä milloin mihinkin. Nyt ei kyllä ole enää jäljellä kuin sohvat, telkku, vessa ja muutama astia keittiössä + kahvinkeitin. Olisikohan huomenna siis SE päivä, kun kämppä on täysin tyhjä ja pääsisi purkamaan. Muuthan on jo tätä lystiä aloittaneet ja minäkin haluan! Joten peukut pystyyn ja tehot täysille.

Bernikuulumiset. Berneillä on NIIN kuuma. Voi ressukoita. Berni ykkönen aloitti pohjavillan poiston, ja onkin sitten heittänyt karvaa ämpärin päivätahdilla, mutta sitä vaan riittää. Aika hurja kokemus - en ollut ollenkaan tajunnut, että ne ihan kirjaimellisesti heittää kaiken pohjakarvan pois. Hyvä ajoitus tosin. Berni kakkonen kärvistelee kikkuraisessa karvassaan. Kumpikin on saanut säännöllisesti vettä niskaan. Berni kakkonen on vallan ihastunut käytäntöön. Berni ykkösen mielestä tämä taas on joku sadistinen pestään-koiria-päivittäin-ihan-huvikseen-vaikkei-ole-tarkoitus-lähteä-edes-näyttelyyn -tyylinen omituinen ihmisoikku, johon vastataan nopealla ja ennakoivalla pakoreaktiolla aina ämpärin, kastelukannun, vesiletkun, kulhon, kipon tai litranmitan näyttäessä värikkään kaatonokkansa. Samalla tulee hoidettua hortonomiset niittovelvoitteet, kun maastoutumiskohteeksi valitsee otollisen kukkapuskan.

Muuten bernit on söpöjä kuin mitkä (ylläri :)). Lapsetkin on söpöjä ja ruskeita kuin pavut. Kuopus oppi uimaan, ja kiitos hellekesän, on muutamassa päivässä saanut treenattua taitoa niin, että tänään meni jo reilut 15 metriä ihan tyylipuhdasta sammakkokoiraa. Vautsi. Esikoinen taas sukeltelee kuin saukko. Molemmat on niin elementissään vedessä, että olen tosi tyytyväinen. Jei! Vastoinkäymisiä toki mahtuu myös junnujen eloon kaiken auringonpaisteen keskellä. Kuopus lasketteli eilen epähuomiossa ommppupuusta pelkissä bikinipöksyissä ja seurauksena on aika massivisesti asfaltti(omppupuunkuori-)ihottumaa käsissä, jalassa ja mahassa. Esikoinen taas sai saunan kuistin kaiteesta tikkuja kämmeen. Äiti tosin reagoi taas pikkaisen epäsopivasti, kun poloinen lapsukainen tuskissaan kiukkusi: "Miksi sen kaiteen pitää olla niin pirullisen tikukas?" Joo'o. Aion omaksua tämän(kin) käyttöön vähän laajemmassa kontekstissa - silloin kun elämä on :).

Home sweet home

Kotona taas Enkkuseen suuntautuneen työreissun päätteeksi. Oli hyvä reissu ja irtiotto koko tästä kieltämättä ihan pikkaisen sekavasta kotitilanteesta teki reissusta omalla tavallaan melkein lepuuttavan - vaikka nämä muuten ovatkin kaikessa antoisuudessaan rankkoja. Nopeana summauksena. Olimme Lancasterissa, joka oli idyllinen, viihtyisä, sopivan pieni (no asukkaita oli 80 000, mutta kuitenkin) ja kodikas paikkakunta pikkuruisine kukkien täyttämine etupihoineen ja monivärisine ovineen ja ikkunanpielineen. Yliopisto oli loistava maja/ konffapaikka. Kampus oli suuri, tilat toimivat ja kulkeminen helppoa; sattuipa sitten ottamaan numeroltaan millaisen linikan tahansa, niin aina se ennemmin tai myöhemmin päätyi university underpass -pysäkille. Pidemmät reitit toimi mainioina maisemienkatselureitteinä.

Tämän kyseisen konffan ilmapiiri on mitä kotoisin, joten niin päivien viralliset kuin iltojen epävirallisemmat osuudet oli kaikki kivoja (tosin tehojakin löytyi). Päästiin tanssimaan mm. perinteistä Ceilidh - tanssia, ja se jos mikä oli huikean hikistä ja vielä sitäkin hauskempaa touhua. Ja musiikki oli kuin suoraan keskiaikamarkkinoilta tai Braveheartista. Nakuja maalattuja skotteja ei kyllä näkynyt yhtään, mutta eihän me siellä oltukaan :).

Mitäs vielä. Ai, kaksi merkittävää asiaa. Myös paikalliset ihmiset oli aivan äärimmäisen ystävällisiä. Sekä kaupoissa että bussissa ihan tavallinen vastaus oli: of course dear, tai cheers dear. Sekin ihme on nyt nähty, että linkkakuski odotti kun kyytiläinen kävi kirjakaupassa ostamassa postimerkkejä. Toki hän ensin varmisti, että muut matkustajat tämän hyväksyivät. Ja kaupat. Hm, kurssi oli niin edullinen, että vaatteet tuntui todella halvoilta. Mm. ihan pätevän oloisia farkkuja oli yleisesti tarjolla alle 25 eurolla, ja kun päälle läppäsi vielä alennusmyynnit niin oliisn voinut shoppailla vaikka vähän enemmänkin. No, kaikki mitä ostin tuli ihan tarpeeseen ja sekä lapset että siippa sai kasat tuliaiskuteita myös :). Lastenvaatteista kaikki ei välttämättä olleet kovin halpoja, mutta ah, aivan syötävän söpöjä. Ekan kerran ikinä minulle tuli sellainen olo, että olisin halunnut ostaa joululahjoja jo heinäkuussa (siis paljon normi joulunalusviikkoa aiemmin), mutta onnistuin hillitsemään itseni. Ei muuten, mutta joulun aikaan niitä lahjoja ei tästä myllerryksessä löytäisi enää kukaan...

Tässä pikainen päivitys viime viikolta. Kohta pitääkin käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna palata täysillä oman kämpän purkupuuhiin. Onneksi on luvattu riittävän lämmintä, ei pääse palelemaan... :)

Litran mitalla

Olen kerännyt tässä muuttaessa uutta kiinnostavaa(?) faktaa omasta taloudesta. Esimerkiksi sellaista, että meiltä löytyy reilut 60 litraa dvd-elokuvia ja noin 30 litraa vanhoja vhs-kasetteja. CD-levyjä on niin ikään noin 30 litraa. Erilaisia teelaatuja löytyy (pakkauksineen) lähemmäs 3 litraa, erilaisia puurohiutaleita ja riisejä enemmän kuin 50 litran laatikko (viimeisen kohdalla mentiin mielestäni selvästi överikynnyksen yli). Kirjoja en jaksanut pakata laatikkoihin, joten niiden määrä tulee eri yksikössä: kirjoja löytyy aika tarkkaan 10 hyllymetriä. Ihania olemassa, mutta muuttaminen käy kuntokoulusta :).

Muuten muutto etenee. Ollaan nyt oltu jo kokonaista yksi yö mökissä. Yö sujui. Vähän oli vilkasta kun sekä lapset että koiralapset molemmat oli touhotuksissaan. Kaikkia meidän kullannuppuja jonkin verran ressaa tämä kodin muuttuminen ja muuttaminen. En osannut jotenkin ajatella lasten ja  lastenmielisten kannalta tätä asiaa - sitä on niin  kiinni omissa rempparessinaiheissa - mutta eilen viimeistään merkit alkoi olla aika ilmeisiä. Esikoista kiukuttaa ja kuopusta herkistää. Voi toisia. Onhan sen pakko olla aika hurjaa, kun oma rakas koti katoaa pikkuhiljaa olemasta sellaisena kuin se on, ja arjen kaikki rutiinitkin muuttuu ihan erilaisiksi. Pitää pitää retkitunnelmaa yllä siihen asti, että saadaan kunnolla kotiuduttua ja muistaa halitella kullannuppuja.

Elikot on yhtälailla hämmennyksissään. Junnuberni kaksi pisti ihan itkuksi kun tuvasta oli enimmät tavarat muutettu, ja junnuberni yksi on päättänyt iskeä outovaihteen päälle. Luulin, että meillä oli pieni johtajuuskriisi kytemässä juhannuksen jäljiltä (ja toki voi ollakin), mutta ehkä osa tuosta outoilusta meneekin rempan piikkiin. Kumpikaan ei osaa oikein rauhoittua missään sisätiloissa ja tuhovimma on valtaisa.  Tänään ne rontit hyökkäsi syömään sohvaa vaikka lapset oli ihan vieressä. Silityksillä kai nekin tainnutetaan. Ja kisulit sitten. Ne on himppasen nokkaantuneita siitä, että heidän ruokapaikkansa näyttää muuttuvan päivittäin. Sen sitten kyllä kuulee, mutta pitää ymmärtää niitäkin vaan.

Purkutyöt etenevät muuton tahtiin. Tai oikeastaan työhuonetta on purettu enemmän. Jostain on tullut vettä seinää pitkin, mutta pääsääntöisesti kaikki näyttää (ja haisee) oikein hyvältä. Tämän kävi toteamassa myös valvoja, joka päivitteli aikansa entisaikaisia ratkaisuja ja sitä, miten ne on voineet toimia. Mutta kaikki on sen suhteen ok, hyvältä kuitenkin näyttää, työtä vaan ja purkamista, hopsansaa.

Panikoidaan varmaan vuoropäivin homman kanssa. Siis sen mitä ylläreitä löytyy, työmäärää, kustannuksia, mutta se kaikki taitaa kuulua asiaan. Pitää vaan yrittää olla panikoimatta yhtäaikaisesti ja jatkaa etenemistä. Omalla tavallaan on tosi huojentavaa päästä kurkimaan talon seinien sisään ja nähdä mikä tilanne ihan oikeasti on. Nyt kun katsoo tilannetta, niin sellainen kevyempi pintaremppa ei todella olisi tässä ollut mikään vaihtoehto. Toisaalta samalla näkee myös talon historiaa: seinän välissä on sanomalehtiä eri vuosilta, tapettityyli vaihtele, uunien paikat on nähtävissä. Kattokorkeuttakin tuli kerralla 30 cm lisää ja alta paljastui vanha katto (harmi, että sitä ei kai voida säästää kun siihen on tehty reikiä ja vientejä putkille jne.). Lattiakerroksiakin on monta: korkkia, mattoa, villaa, lautaa, purua, hiekkaa. Tuntuu ihan kuin meistä talon kanssa tulisi näin viimein kunnolla tuttuja. Taloa on myös pakko arvostaa: 80 vuotta, ja tässä se vaan edelleen tönöttää kaikkine elettyine kerroksineen. Toivotaan, että mitään ihan kamalia ylläreitä ei olisi tiedossakaan, mutta tällä hetkellä tuntuu ihan optimistiselta. Vaihteeksi :).