Etenee

Raksa siis. Itse asiassa aika kovaa vauhtia eteneekin. Kaikki sokkelin ja pohjan muuraukset on nyt tehty, ja pintakin jo tasoitettu, eristeet kiinnitetty... Säät on periaatteessa suosineet. Laastin valinta on vähän tuottanut päänvaivaa, kun on on tosi lämmintä, ja kunnon pakkanen, ja sitten lämmintä... No, tarvittaessa muuraus onkin sitten lämmitellyt hyvät tovit noin tuhat kilowattia tunnissa kuluttavien puhaltimien tohottaessa pressujen alle lämmintä ilmaa. Mikäs siellä on ollut ollessa. Varmaan ne puhaltimet olisi myös voinut sammuttaa kun lämpötila kohosi yli nollan, mutta tiedättekö, olen todennut että halusivat he tai ei, niin nuo raksahemmot on niin pelottavia, että ainakaan minä en tee mitään, mistä ei ole suoraa sanallista (mieluiten kirjallista) ohjetta. Joten jos on sovittu, että puhaltimet puhaltaa, niin kyllä ne sitten vaan puhaltaa.

Niin, siis raksahemmot ei varsinaisesti ole itsessään pelottavia, mutta aika tosissaan olen joutunut kyllä miettimään, että miksi minun (kohtuu itsenäisen ihmisen) on vaikea tehdä mitään omia päätöksiä tuossa raksajutussa. Olen päätynyt aika loogisesti siihen, että tämä on alakohtainen, ei yksilökohtainen kysymys. Siis oikeasti. Sanokaapa joku toinen ala, jossa ammattilaisina itseään pitävät ihmiset voivat ihan pokkana sanoa tulevansa huomenna, mutta jättääkin sitten tulematta huomenna, ylihuomenna ja itseasiassa koko viikolla JA siitä huolimatta vastaanotto on lähes poikkeuksetta hurmioitunut, kun joku kauan kadoksissa oleva ammattilainen lopulta ilmaantuu paikalle; missä ammattilaiset voi aktiivisesti vältellä puhelinta; missä miljoonan laskuttava ammattimies ei edelleenkään tunnista asiakaspalvelun perusasioita; jossa asiakas joutuu melkein tappelemaan saadakseen pitää päänsä valinnoissa, jossa ...jne.jne. Ja nyt on alleviivattava ja painotettava, että minä en nyt puhu meidän raksahemmoista. Meillä on (tällä hetkellä) ihan täydellinen yhteisymmärrys ja jaettu missio :). Olen vaan kuullut kavereilta... ja niiden kavereilta...ja on nyt joitain tullut koklattua ihan itsekin. Mutta siis onni on työnsä tekevä ja paikalle saapuva työmies. Ja onni on, että meillä tuntuu nyt olevan koko joukko (kaivari, raksari, putkari ja sähkäri) juuri sellaisia oikeita ammattimiehiä :). Jei!

EDIT. Niin tuli vaan mieleen vielä yksi alakohtainen kummallisuus. Joidenkin kauppojen jotkut ns. asiakaspalvelijat ns. rakentajaPALVELUISSA. Ihan heti ei tule mieleen toista paikkaa, jossa liikutellaan niin paljon yksityisten ihmisten rahaa, niin isoina könttäsummina, ja jossa saatat ihan kirjaimellisesti, puoli tuntia ihmiskontaktia odotettuasi, joutua käytännössä kerjäämään apua. Ja sitten saat sitä tai et. Elävän elämän esimerkki:

Piirrrr, pirrrr........pirrr, pirrrr, pirrrr.....pirrr, pirrrr.

Rakentajapalvelut: "Rakentajapalvelut."
Rakentaja: "Hei, haluaisin ostaa noin kymppitonnilla tavaraa näin aluksi, ja sitten loput vähän myöhemmin."
Rakentajapalvelut: "Kuule, nyt on sellanen kiire, että en kyllä ehdi puhua sun kanssasi. Jos haluat, niin jätä soittopyyntö, koitan vastata siihen jossain vaiheessa. Mutta kuule, varotan, joudut kyllä odottelemaan hyvän tovin." KLIK

Siinä sitä rakentaja sitten tuijottaa luuria ja ihmettelee, että wtf ja että on se kumma kun ei toisten herra ties kuinka monen kuukauden nettopalkan tarjoaminen tee toisiin minkäänlaista vaikutusta, ja että mikä tässä koski sitä rakennuspalvelua ja miksi MINUN sitten pitää olla kiltti asiakkaille, eikä ne siltikään aina osta mitään, ja lopuksi sitten päätän, että kun kyllästyn tietotyöläisyyteen ja/tai asiakkaisiin niin ihan varmana rupean rakennusalalle. Ni. Lopuksi soitan sitten keskukseen, jätän soittopyynnön ja toivon parasta.

Pimeää touhua.

Aloitettu on

No ni. Tontti näyttää raksalta. Tavaraa piisaa, pa. joka paikaan levittäytyneiden styrokspakettien muodossa. paljon muutakin on, mutta ne ei niin näy. Myös työt rakentamisen osalta on virallisesti aloitettu. Pohjalle tehtiin alkuviikosta lopulliset viilaukset (pohjat anturoille kantavien väliseinien kohdalle + takan paikka), sitten anturamuotit ja nyt on sitten anturavalutkin valmiit. Vettä satoi passelisti koko päivän, mutta raksapojat peittelivät valun samantien tekeytymään, ja siellä se nyt odottelee vähän kovempaa olemusta.

Tällä viikolla oli tarkoitus vielä muurata, mutta saapas nähdä. Pitäisi olla aika paljon kuivempaa. Tihku ei kuulema haittaa, mutta tuollainen losotus, höh. Mehän toivottiin kuivaa ja lämmintä syksyä jonnekin tuonne, öö, joulukuun puoliväliin. Sitten äkkiä pikkupakkanen ja lunta tupaa, että saadaan valkea joulu. Onnistuiskos? :)

Lainakin käytiin allekirjoittamassa. Ei (juuri) minkäänlaista ahdistusta. Riittävät överit asiassa kuin asiassa näyttää neutraloivan itsensä. Tai sitten olen shokissa edelleen. No, ehken oikeesi, mutta hetki hihiteltiin aihelle mm. sairaanhoitaja äitini kanssa, kun vastoin kaikkia järkeviä oletuksia verenpaineeni on laskenut huimasti, ja on yht'äkkiä tosi matalalla. On kuulema yksi shokkioire kun yläpaineella mennään alle satasen. Kyllähän se monta asiaa selittäisi ;).

Muuten täällä vaan elellään niinkuin ei mitään. Ihan pokkana. Nyt kyllä nukuttaa niin, että on pakko kömpiä kakaroiden viereen ja hipsiä unten maille. Bernitkin on väsytetty niin, että ne saattaa nukkua yli kuuteen. Ruhtinaalliset unet tiedossa siis - toivon :).

Huomenna

Huomenna se sitten taas alkaa. Hiukkasen hirvittää. Keksin tänään kertakaikkiaan päähänottavan, ärsyttävän ja ketuttavan seikan, joka voi syöstä koko systeemin aloituksen samanlaiseen sekamellakkaan kuin viime kerralla (tapaus Kuisti edelleen) ja jota kukaan ei ole tullut ajatelleeksi. No, heti aamulla herättyäni rinkautan suunnittelija-valvojalle ja otan selvää onko pelko aiheellinen. Kerron sitten kuinka kävi. Pitäkäähän peukkuja...

...ja laina

Tänään pankista soitettiin ja kerrottiin, että myös lainapyyntömme on hyväksytty. Eli kaikki näyttää nyt siltä, että me ollaan rakentajia. Enpä olisi alkuvuodesta uskonut :). Kyllähän aiheella vähän pilanpäiten spekuloitiin, ja pikkaisen tosissaankin, mutta että ihan oikeesti... No kuten aiemminkin todettu, sellaista käy.

Näin talvirakentajana olen löytänyt itsestäni uuden kärsimättömyysvaihteen. (Ei olisi varsinaisesti tarvinnut.) Kun siis saattaa mennä puolikin päivää, ennekuin joku vastaa tarjouspyyntöön! Ok, joku voisi pitää sitä vielä ihan kohtuullisena vastausaikana, mutta kun "sataa maahan ensi lumi, talvi totiseksi tekee, vaihdan polkupyörän kumit koiravaljakkoon ja rekeen..." Jokainen hukattu tunti tuntuu. No, päivä. Sen perusteella mitä tarjouspyyntöjä olen saanut, on muuten aika jännää (joskin ihan loogista), että tuollaisten perusraksatarpeiden toimitusajat näyttää pitenevän (esim. harkot), kun taas erikoisjutut (niinkuin ikkunat) saa aika nopsaan. Ja ihka ensimmäinen konkreettinen talvialennuskin napsahti kattokehiä tilatessa kohdalle. Jei, näitä lisää (että saadaan lämmityksestä aiheutuvat kulut katettua).

Katselin äsken kesän aikana otettuja kuvia. Alkukesä meni ihan hyvin johonkin elokuulle saakka. Siitä eteenpäin ei oikein vieläkään pysty ottamaan niitä kuvia sellai letkeen rennosti. Ahdistus iski, ja pistin kansiot kiinni. Ehkä niiden aika on myöhemmin. Omituinen ja iso asia tuollainen kodin katoaminen kuitenkin.

Lopuksi päivän bernitempaus: ei mitään! Ekan kerran kai kolmeen viikkoon neidit eivät olleet syöneet, hajottaneet, tuhonneet tai purkaneet yhtään mitään, vaikka ne ihan todistetusti oli yli 10 min. kahdestaan kotona. Ihmeitä näkee kun niitä vähiten odottaa.

Lupa :)

No nyt on ihan oikeesti se lupa! Kunnan edustaja piti sanansa ja käsittely kesti  kokonaisuudessaan päivän :). Iiiiso kiitos!!!!

Tänään kävin myös hattu kourassa pankin pakeilla. Pankin edustaja oli älyttömän ymmärtäväinen, ei kutsunut vartijoita paikalle kun mainitsin haluamani summan, kertoi, että ei ole ainutkertainen tapaus heilläkään, ja oli muutenkin tilanteeseen nähden hyvin kannustava. Nyt sitten odotellaan päätöstä...

Raksamies kävi sopimassa ensi viikon aloitusasioista. Juteltiin kuin vanhat tekijät anturoista ja tasoitteista kehistä ja rakenteista ja eristyksistä. Helppoahan tämä nyt on, kun vielä mennään jo näissä kerran kokeilluissa kuvioissa (tapaus Kuisti).

Päivän opetus:  .... ... ...  Miksi minä uohdan nämä opit ennen kuin saan ne kirjoitettua?! Mietin aina päivällä, että tuo asia pitää laittaa illalla ylös,  aloitan kirjoittamisen, ja sitten...tsadaa...nothing!

Päivän bernitempaus: Eilisten meikkien jälkeen bernit kokeili tänään luonnonmukaisempaa ruokavaliota. Kirsikkatomaatit ei oikein olleet maistuneet, mutta paketillinen kanamunia kylläkin. Ja sen kyllä huomaa; täällä pikkasen tuprahtelee. Mutta voi koiraparkoja - ei noita pikkuisia ole selvästikään luotu näihin neliöihin...

Päivän "löysin itseni...": Löysin itseni elämäni ensimmäiseltä nakutiskaukselta. Joo'o. Kun ulkona on ihan älyttömän kylmä, ja liian paksuissa vaatteissa on hankala tiskata uittamatta ainakin hihoja, niin piti siirtää tiskiyksikkö saunan puolelle. Ja saunassa taas on vähän kuuma kaikissa pukimissa, joten... Joka tapauksessa minusta tässä lajissa olisi aineista uudeksi kansallislajiksi. Perisuomalaiseen tapaan se yhdistää oivallisesti tekniikan ja kestävyyden. Ihan niinkuin vaikka ampumahiihto tai hiihtosuunnistus. Kilpa-asu viimeistelee eksoottisen lajin myös ulkomaiden uutiskynnykset ylittäväksi :).

Tälläistä tänne, kevyttä yläpilveä :).

Selvityksiä kaikensorttisia

No ni, nyt on diagnoosi haettu: tenniskyynärpää. Toiselta nimeltään siis puretun uunin kosto. No, kuulema vuoden päästä ei pitäisi enää särkeä ja siihen asti voi käyttää tukisidettä, Voltaren-geeliä ja tärkeimpänä tietenkin pitää käsi levossa. Justiinsa. On varmaan aika helppo toteuttaa raksa-aikana tuollainen "älä nostele tavaroita, älä vasaroi äläkä poraa" -tyylinen ohjeistus. Tai jos on pakko nostella (niinkuin maitopurkkeja kassahihnalle), niin sitten käytetään vaan sellaista hauiskääntötyylistä lähestymistapaa. Hih, lähikaupan rouvien ilmeissä voi olla näkemistä :).

Huomenna meillä pitäisi olla rakennuslupa plakkarissa. Siitä kaksi päivää ja saadaan aloittaa rakennustoimet - omalla vastuulla tosin, kun lupa saa lainvoiman vasta kahden viikon päästä. No, tässä tilanteessa odottelu taitaa olla aloittelua suurempi riski, joten ei tarvitse ihan kauheasti pähkiä sen ratkaisun kanssa. Olisi niiiiiin pakko saada ainakin sokkeli ja täytöt tehtyä ennen talventuloa. Jos ei muuten ihmisellä ole riittävästi jännitystä elämässään, niin suosittelen ehdottomasti ajoittamaan rakennus-/ vesijohdoveto-/ imeytyskentäteko- etc. pikkujuttuja justinsa tähän vuodenaikaan. Jokainen aamu ja verhojenraosta kurkkiminen saa ihan omanlaistaan sisältöä :).

Tänään saatiin rakennepiirustukset pohjien osalta, päätettiin parista yläkerran rakenteellisesta muutoksesta, saatiin kattokehäkuvat, rakennuslupa vireille, sovittiin aloituspaltsu (torstaille), sain yhden tarjouksen kattokehistä, tarkistettiin kustannusarvio valvojan kanssa ja pähkittiin lämpöpumpun sopivaa kokoa. Lisäksi sovittiin, että aiemmin ajateltu aikataulu pitää; raksahommat alkaa tontilla viimeistään maanataina 18.10. Aika hyvin, sanoisin, kun purkupäätös tuli kuitenkin 7.9, eli reilu kuukausi sitten :). Pitikin tänään antaa oikein erikoiskiitos kaikille suunnittelijoille, rakennepiirtäjille, tarjouksentekijöille ja ennenkaikkea kunnan päättäjille, jotka ovat kaikki paitsi joustaneet, myös aktiivisesti jouduttaneet projektin etenemistä muilla tahoilla :)!

Huvittavaa mutta vähän pelottavaa on, että kaikki ovatn alkaneet puhua minulle ihan kun ymmärtäisin rakentamisesta jotain. "Leikkauskuvaan jäi tuohon tolpan paksuudeksi satanen, mutta 148 on kyllä oikeempi kun se on kuitenkin kantava. Että ota se sitten sieltä huomioon." Joo, otan... (Äh, huono esimerkki, koska tuon oikeesti tajusin, mutta jotkin jutut on kyllä aika hankalia sisäistää.) Edelleen auttaa sama kuin ennenkin: matala kyselykynnys :). En tiedä kuvittelenko, mutta miesten saattaisi olla vaikea kysyä jotain tosi palikkaa, niinkuin mikä on jiiri, ja silti säilyttää jonkinlainen uskottavuus koko sen aiheeseen liittyvän raksaäijäpataljoonan edessä.

Jepsistä. Ihan kuin olisin tänään oppinut jotain. Aijoo. Hyvä vinkki rakennustarkastajan puolelta: kokonainen oma kansio muutoksille. Yksi kuvasarja ja siihen muutokset koodattuna ja selitteet samaan kansioon päivämäärien kanssa. Näppärää. En ottanut tätä kettuiluna, vaikka sekään ei olisi ollut mitenkään poissuljettu vaihtoehto historia huomioiden. Opin jotain muutakin, mutten enää muista mitä. Pöh, varsin oppiva ihminen...

Bernit ovat taas harrastaneet oma-aloitteisuutta. Minä kyllä ruokin ne, mutta en antanut jälkkäriä. Ajattelematonta. Mutta ei hätää: muutama litra muroja ajaa hyvinkin pienen jälkkärin asian. Onneksi edes osa muroista oli jotain hitaasti imeytyvää hiilarityyppiä ja koirat pysyi suurinpiirtein tassut maassa, vaikka näin nyt pääsikin käymään. Eipä tästä taaskaan voi oikein kuin itseään syyttää.

Loppuun pari kuvaa. Parissa ekassa tontti sellaisena kuin se on nyt pari viikkoa ollut: pohja tasattuna, anturavaluja odottamassa. Onhan se siisti kuin mikä.

Viimeisessä kuvassa eräs tämän eksootttisen elämänvaiheen parhaista puolista. Kuopus ja yökyläilevä kaverinsa ovat paistamassa iltapalaa notskilla. Tuollaiset hetket toivoisin muistavani. Lapset muistavat ne  varmasti.

Vetää ovista ja ikkunoista

Jaa jaa. Se on talvi tulossa. Ulkona raivoaa kunnon syysmyräkkä, ja sisällä tuntuu tuulevan vaan pikkiriikkisen ulkotilaa vähemmän. Pahin veto tuntuu nyt tulevan tuolta kuistilta, ja tunginkin justiinsa kahden oven väliin yhden päiväpeiton...hei, mut olenko minä kertonut tämän jo joskus aikaisemmin? ... hihhhih. Nähtävästi se on ihan sama missä me asutaan, mutta syksyn tullen saa  aina mättää jonkun sortin vällyä oven eteen, tai väliin, tai kynnykselle. Hiphei.

Toisaalta ei pitäisi valittaa. Meidän mökkiin iski nimittäin tässä männä viikolla lämpöaalto eikä ollut herkkua sekään. Eka oli kylmä ja lämmitettiin, sitten oli kylmä ja lämmitettiin, sittenkin oli kylmä ja lämmitettiin, ja sitten vaan yhden kerran lämmitettiin, ja sitten ei enää ollut kylmä - vaan ihan sairaan kuuma. Sitä kesti melko tarkkaan viikon, ja tuona aika tuuleteltiin aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi, ja siinä välissäkin pari kertaa. Hetken pohdin olisiko tiivis asumistiheys aiheuttanut mökin ekosysteemiin kasvihuoneilmiön. Hiilidioksidin määrä ainakin kohoaa tälläisessä arviolta 100-kuutioisessa kämpässä yön aikana aika korkeaksi, vaikka täällä onkin yöpymässä vaan 3-4 ihmistä, pari pienen pientä koiranpentua ja muutama katinroikale. Ilman tarkentavia laskelmia päädyin kuitenkin siihen, että ehkä tässä nyt on vaan kyse rakenteiden perinpohjaisesta lämpiämisestä yhdistettynä epätavallisen tyyniin säihin. Huh helpotusta. Ja enää ei siis todella ole liian kuuma, että se siitä.

Mitäköhän muuta taas. Huomenna käyn hakemassa lopulliset kuvat suunnittelijalta (versio 3.2) sekä katsastamassa kustannusarvion pankkia varten ja sitten suuntaan taas kaikki kamppeet kainalossa kuntaan erinäisiä rakennuslupaliitteitä luovuttamaan. Johon liittyen: että naapureiden optimistisuus on jaksanut ilahduttaa. Ihan poikkeuksetta vastaus naapureiden kuulemiskyselyyn on ollut, että "tehkää vaan, kyllä siitä ainakin siistimpi tulee kuin entisestä".

Aijoo, ja siivous on nyt selvästi vakiinnuttanut asemansa jonkinlaisena näennäisenä "elämä on oikeesti ihan hallinnassa" -tyylisenä juttuna. Koska tänään siivosin taas, koko kämpän, ja ihan ilman bernien apua.

Mutta nyt katsastamaan öinen tähtitaivas, ja sitten sukellus lämpöiseen peiton alle. Mukavaa viikonalkua!

Tilannekatsausta

Suunnitelmat etenee. Tai siis suunnitelmat on valmiit, mutta eihän ne nyt yhdellä kerralla voineet mennä meidän hitaasti suodattavan sisäisen seulan läpi (luuliko joku muka oikeesti?!), joten kuvien kanssa mennään uusintakierroksella. Sykli on kuitenkin kohtuullisen nopea, jos kakkoskierros käydään jo viikon kuluttua edellisestä :). Joka tapauksessa sisätilat on siis entisellään, mutta erinäisten rakenneratkaisujen takia piti vähän rustata yläkerran ikkunoita, ja sitten niiden mukaan taas yläkerran kattolyhtyä, joka taas vaikutti talon julkisivuun, josta piti taas vähän neuvotella koko toiveet - mahdollisuudet - kustannukset -kierros läpi. Homma on tällä erää piirrustajan pöydällä, ja uskon, että nyt olisi sitten kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, jonka kustannukset ei kohonneet kestämättömästi edellisestä versiosta.

Kustannukset on muuten kovasti mietityttävä juttu myös tälläisessä äkkinäisemmässä rakennusprojektissa. (Ei kai mikään ylläri tämäkään...) Siis aika paljonhan tässä itseohjautuvassa hankkeessamme on kuistin myötä valmiiksi määritelty (talon koko, viemäri, vesien tulot taloon jne.) ja osittain sen ja osittain tämän hankalahkon rakennusjärjestyksen takia kustannukset on paikoitellen vähän isommat kuin "yksinkertaisella" (siis talo+kuisti versus kuisti, jonka lisäksi talo) raksatyömaalla. Suorakulmaisen rakenteen säilyttämisellä ja muilla valinnoilla pyritään sitten näitä kustannuksia pitämään jotenkin aisoissa. Mutta toisaalta on asioita, joiden kohdalla ei haluaisi tehdä kompromisseja, kuten yläkerran rakenne (putkiullakko vs. koko tila käyttöön) tai lämmitysjärjestelmä (suora sähkö vs. maalämpö). Helposti näille toiveille tuleva hinta arvioidaan kymppitonni kerrallaan ja se on aivan älyttömän iso raha, mutta..silti...hm...on joitain olemassa olevia perusteltuja periaatteita  ja tahtotiloja, ja kun nyt kuitenkin laittaa rahansa johonkin vuosikymmeniksi kiinni, niin nämä periaateratkaisut saisivat sitten olla niitä pysyväisempiä. No, ensi viikolla marssin hattu ojossa pankkiin ja sen jälkeen voi tietysti olla eri ääni kellossa :). (Huom. vielä hymyilyttää...)

Niin, tilanne muuten. Rakennuslupaa varten odottelen energiatodistusta (mikä sen virallinen nimi nyt onkaan). Kyseisen todistuksen piti tulla eilen, mutta ei ole näkynyt. Pitänee hätistellä. Sen lisäksi tarvitaan vielä naapureidenkuulemiskierros (joka täällä maalla vie ihan vähän aikaa ja vaatii vahvaa kahvimahaa) ja jätevesien käsittelysuunnitelma. Jälkimmäinen on vähän kinkkinen, kun kunnan suositus on maahanimeytys kolmella pöntöllä (helpoin) mutta a) käytetyissä lomakkeissa se ei enää ole vaihtoehtona ja b) maaperä on paikoitellen niin savista, että ainakaan koko suunniteltua alaa avaamatta ei imeytyskenttää voi pitää mitenkään varmana vaihtoehtona. Tässä asiassa kunta taas ihanasti jousti ja saadaan täsmentää suunnitelmaa kaivutöiden jälkeen.

Kaivutyöt muuten, arg. Täällä on yhtä ja toista kaiveltavaa ennen talven tuloa (maalämmön keruuputket, imeytyskenttä/ maasuodattamo, vesijohto ja lisäksi talolta tulevat liittymät nykyiseen kaivantoon ja sokkelin täyttö (joka kuuluu maaurakkaan). Kun kaikki nuo kaivinkoneella tehtävät/ maatyöt on jotenkin kultaakin kalliimpia ja lisäksi jokaisesta kaivurin siirrosta saa maksaa x-määrän rahaa, niin sitä yrittää kamalasti optimoida kaivureita tontille sillä tavalla sopivasti, ettei tartteisi kamalasti ajeluttaa niitä edestakaisin.
Mutta kun. Yhdellä kuskilla on valmius aloittaa ja sen lisäksi keruuputkien vetoon tarvittava kaapelikela muttei kapeampaa kauhaa, toisella on kalustoa, mutta ei halukkuutta jatkaa kenenkään aloittamaa hommaa ja kolmas tietää missä kulkee vesiosuuskunnan edelliset linjaukset. Kakkonen pyörii joka tapauksessa tontilla erinäisissä hommissa ja olisi siten luonteva valinta, mutta pyörimisvälineenä on muihin hommiin tarpeettoman iso vempele, jonka tuntihinta on helposti monta kymppiä enemmän kuin sopivan kokoisen koneen. Sitten noihin maatöihin liittyy vielä rempankaltaista mystiikkaa, joka varmaan tulee ihan puhtaasti siitä, että viimekädessä et vaan voi tietää onko suunnitelmat jotenkin realistisesti toteutettavissa vai ei (ja kuten olemme oppineet, niin välillä se tosiaankin on ei).  Joten arg uudemman kerran. Luulin jo, ettei tälläisen suunnittelija-tutkijakoulutettavan kapasiteetti millään riitä tämmöisen härvelin setvimiseen, mutta onneksi taloudesta löytyy myös käytännön ihmisiä ja nyt on enää tilanne, jossa pitää peruuttaa yksi kolmesta kaivurirekrytoinnista. Muuten tilanne näyttää kohtalaisen selkeältä. Kai, tosin yksi puhelu kaiken muuttaa voi.

Kaikenlaiset muutkin suunnitelmat aiheuttaa vähän päänsärkyä. Eristys. Ilmastointi. Hengittävyys ja sen tarpeellisuus (kun kerran on se ilmastointi). Ikkunoiden koko. Materiaalien laskeminen ja kilpailuttaminen (ilman rakennekuvia, ne kun tulee vasta kun ne ehditään tehdä. Ymmärrettävää sinällään, mutta hankaloittaa materiaalilaskentaa oleellisesti). Lisäksi kattopeltien tilaaminen, kattokehien tilaaminen, sähköjen vetäminen, lvi jne. Loputtomasti asioita.

Itseasiassa ei loputtomasti. Jos pankki on suosiollinen, jos talvi ei tule vielä neljään viikkoon ja jos muutkin tähdet ovat suotuisassa asennossa, niin rakennustyöt saattaisivat olla sisustuksia vaille valmiit reilun  puolen vuoden kuluttua. Tajusin yksi päivä, että jos näin olisi, niin minullahan olisi keittiö jo huhtikuussa. Tästä villiintyneenä tein eilen SEKÄ ruokaa ETTÄ pannukakkua ja tänään tempaisin vielä kahvitauolla pikkusatsin pullia. Pieniä kompromisseja pullan teossa vaati esim. se, että käytettävissä ei ollut ollenkaan pöytätasoa, mutta hyvin meni ja hyvää tuli. Tiskatessa tosin sitten iltasella taas huomaa miten villiksi meno pääsikin äitymään.

Mutta nyt sinne naapurikierrokselle. Olisi kyllä miljoona asiaa josta voisi taas kertoa. Koitan palailla lähipäivinä :).

Niitä näitä

Istuskelin äsken grillillä odottelemassa ruuan valmistumista ja mietiskelin tätä hassua elämää. On tämä kanssa. Överöimisessä on paljon kaikenlaisia puolia. On hauskaa kun koko ajan tapahtuu ja elämä on täynnä kaikkea. Toisaalta välillä se vähän väsyttää. Niinkuin tänään. Olisi ihana kun saisi vaan ihan oikeasti asua jossain, missä on juokseva vesi ja vessa (suihku nyt olisi jo ihan tosi ylellistä). Asua vaan miettimättä koko ajan miten, milloin ja millä rahalla se onnistuu. No, itseasiassa olen kyllä päässyt aika hyvin jo tuon kokoajan-miettimisjakson yli. Se on positiiviista tietynlaisessa vaihtoehdottomuudessa, ei tarttee kamalasti pähkiä :). Edetään vaan (kuten vanhempani jaksavat muistuttaa, kiitos <3)!

Toisaalta, on tässä kyllä puolensa. Tytteleillä on varmaan kohtuullisen poikkeava aikalaiskuvaus omasta lapsuudestaan: "Aina iltaisin me istuttiin iskän kanssa notskilla paistamassa iltapalaa ja katsomassa näkyykö tähdenlentoja". En myöskään tiedä montaa naperoa, jotka pesisivät itsensä yhtä sujuvasti pesuvati-kauha -menetelmällä. Tai haluaisivat aamulla väkisin viimeisenä vessaan, silloin nimittäin rinkula on jo valmiiksi lämmitetty :).

Olen itsekin oppinut kaikenlaista. Tylsiä juttuja, niinkuin sen että rakennusjätteet kannattaisi heti alussa lajitella puut - muut -pinojen sijasta puut - energiajäte -muut (+metallit etc.tietysti erikseen) -pinoihin. Pahvit ja sen sellaiset homehtuu nopeesti ja sitten ne on ä-l-l-ö-j-ä. Ja hauskempia juttuja, niinkuin sen, että jos pesee pakkasella ulkona astioita, niin huomaa aika äkkiä olevansa kuuman höyryn muodostamassa pilvessä :).

Ahtaus vähän ahdistaa. Se kun ei pääse missään vaiheessa sisätiloissa muista eroon. Yhtään. Toisaalta se on sama tilanne kaikille. Berneille on kaikenlisäksi varattu uloskin vain pieni alue - me muut saadaan sentään ulkona mennä vielä aika vapaasti. Ihan malliksi muutama kuva meidän lukaalista ja fasiliteeteista :p.

Tupa :). Tässä me asutaan. Kuvaan on oivasti mahtunut esikoisen punkka + berni 1 + ruokatila+ olkkari.  Meidän sänky jää nurkan taakse vasemmalle.  Ja kuva taas on otettu keittiö-eteisestä. 

Tämä on mökkeröisen kaunein paikka. Tosin kuvassa vähän sekaisin. Saunan pukuhuone, jossa siis majailee myös kahvinkeitin (saunaan kun tulee juokseva vesi).

Keittiö (?). Ainakin tuolla tehdään ruokaa ja tiskataan. Onhan se silloin keittiö, eikö :).



Kuten sanottu, kaikkia meitä ajoittain vähän ahdistaa tilanahtaus ja silloin kaikilla on tylsää. Me ihmiset ollaan vähän hölmöjä ja joko riidellään tai murjotetaan tylsyystilanteissa. Toista se on berneillä. Kekseliäinä ja älykkäinä nuorina neiteinä ne kyllä keksii tekemistä. Niinkuin eilen, kun söpöläiset olivat löytäneet muovikassin, jossa oli ehkä 4 pakettia hillosokeria, yksi paketti vehnäjauhoa ja yksi tomusokeria. Jäljestä näki, että leikki oli superhauska eikä kellään ollut yhtään tylsää.

Jälki oli kyllä sen verran roisia, että ei osattu kuin kikattaa tyttöjen kanssa mahat kippurassa. Sen jälkeen tuli viikkosiivottua aika huolella ja lakanatkin vaihdettua (koska sokeripussien tappamista sisällä ei voita kuin sokeripussien tappaminen sängyssä). Ja tuli muuten todistettua myös se, että sokerihumalaiset berninpennut on ihan yhtä pöhelöitä kuin sokerihumalaiset ipanat. Varsinaisia ilopillereitä nuo, berninpennut JA ipanat :).