Kuulumisia

Kesäkuu meinaa mennä ihan ohi - ei pelkästään blogistaniassa vaan muutenkin. Miten aika kuluukin niin nopeaan? Tämän vuotinen kesäkuu näyttää olevan myös virallinen reissukuu. Viime viikon olin Tukholmassa ja ensi viikon Palermossa. Työreissuja molemmat. Tukholmassa oli aikamoisen hyvä meno. Toivotaan, että Palermossa on myös, ei tietenkään ole syytä juuri epäillä...

Jos ei "teen kokoajan töitä enkä tiedä juuri mistään muusta" olisi jo niin kulunut juttu, sanoisin juuri noin, mutta koska...niin en. Sen sijaan osoitan konkreettisesti miten vakavissani olen yrittänyt tehdä töitä kotona. Mitäs tuumaatte officesta? :)

Tämä työhuoneasia on yksi niistä, joka menee kategoriaan "kyllä se myöhemmin naurattaa, mutta..."Jos hommat on sellaisia, että niitä vaan tarttee välillä tehdä paljonkin kotona (vaihtoehto on toki olla loputkin viikonloput töissä), niin työpisteen puuttuminen tuntuu enemmän kuin pieneltä extraharmilta... Mutta kohta se on taaksejäänyttä elämää. Työhuoneesta puuttuu enää ovi, listat ja ikkunanpielet. Jei.

Alakerrassa on jo muutama ovi paikoillaan, joskin tästä seinästä puuttuu vielä pintakäsittely. No, ovellinen vessa on kuitenkin kivempi kuin oveton valmiilla seinällä varustettu, joten ei valiteta. (Sori muuten pimeät kuvat, en olisi ikinä saanut kuvapostausta aikaiseksi jos olisin vielä jäänyt käsittelemään valotuksia, joten tänään näin.)

Ovet on kylppärin roiskesuojattua versiota lukuunottamatta puiset. Hintaero puisten ja levyovien välillä oli niin pieni tällä ovimäärällä, että päädyttiin aitoon kamaan.



Tupa on edelleen varastona. Vaikka kyllä siinä pystyy näemmä myös lastenbileet järjestämään. Neiti Esikoinen juhli kavereiden kesken ensimmäistä pyöreää kymppiä ja ruuat oli katettu jo ison talon puolelle. Oli kyllä kivat ja kätsätt synttärit kun melkein suoraan konffareissusta saavuin niitä järjestämään. Ei ollut ressiä puuttuvasta kakusta tai puuttuvasta ohjelmasta - lapset söi karkkia, jätskiä, pitsaa ja pikkusuolaista ja loppuajan pelmusivatkin sitten pihalla. Säänhaltijoiden kanssa tehty soppari kivasta juhlakelistä onneksi piti. Muuten olisikin ollut vähän keksimistä synttäriohjelman kanssa raksan keskellä. (Ja kaikki pelästyneet sukulaiset hei, lepo vaan, ne synttäri oikeasti on todella vasta heinäkuussa, mutta kun koulukaverit etenkin on aika usein reissussa silloin, päätettiin kokeilla tälläistä ennakkotapausta tänä vuonna.)

Alakerrassa on kuisti maalattu, mutta siitä ei saanut kunnolista kuvaa. Valkoinen seinä ikkunoita vasten - no, ehkä kuva ei olisi muutenkaan ollut niin ihmeellinen :). Yläkerta sen sijaan alkaa olla paneeleissa. Valkoinen lautakatto valaisee koko paikan :). Kohta päästään hiomaan lattioita, ja sitten voidaan alkaa siivota alakertaa muuttokuntoon. Jeijei!

Tuolla tavalla kattosäteilijät istuu paneelikattoon. Ne on tosiaan aika huomaamattomat kattopatterit :).

Kuopus sai omaan huoneeseen kisuleita :). Iih!


Kissoista puheenollen. Meidän on alkaneet ihan virkaintoisiksi. Joka aamu lattialta löytyy joko linnun tai hiirenraato, ja parhaina nähtävästi kaksi. Minun pitää alkaa (muuttoa silmällä pitäen) virittäytyä varmaan johonkin normi-sivityksen tasoon ja ehkä reagoida ylläolevaan näkyyn muutenkin kuin haravoimalla hiirenraadot leikkilappaariin ja kuskaamalla ne pihalle. Normiproseduuri sisältäisi kai jotain puhdistuainetta, matonpesun, pahoinvoinnin, kulkuesteet, desinfioinnin ja mitä niitä nyt onkaan (muistelen hämärästi).

No, joka tapauksessa kisuli itse on väsynyt mutta onnellinen. Huomioikaa, että todelliselle rinsessalle ei tosiaankaan riitä yksi patjakerros. Vähintään kolmen ihmisen vaatteet tarvitaan, jotta päiväunet olisivat täydelliset!

Mutta, yksi reissu vielä ja sitten alkaa loma. Sitä silmällä pitäen kävin tänään jo hakemassa näytepurkin talon ulkomaalia (Uulan petrooliöljymaali). Ongelma kun on se, että haluttaisiin vaalea, lämpöisesti sävytetty talo, ja sellainen vaalea hiekka olisi kiva väri, mutta pikkaisen pelottaa, ettei se vaan käänny vaaleanpunertavaan..siis kokeilemaan. En tiedä yhtään miksi ne myyjät naureskelee minulle kun käyn näillä kokeellisilla maaliostoksilla... :) (Kantis-status on onneksi plakkarissa, ja purkkien hinnat puristetaan sopiviksi ihan ilman eri vonkausta. Kiva.)

Maalikaupan lisäksi eksyin kyllä myös kirjakauppaan. Jokaiselle jotain (suurin piirtein). Alkaa vaikuttaa lomatunnelmalta :).

Mukavaa keskikesää jokaiselle!

Selviytyjät

5Lapsoset on nyt molemmat lomautettu - ihanaa! Loma tulee tarpeeseen. Itse teen vielä pari normiviikkoa ja reissailen parit pidemmät reissut ennen lomalle jääntiä, mutta jaksaahan tätä nyt kun joka paikka on tulvillaan valoa, vihreyttä, vehreyttä ja linnunlaulua :). Josta puheenollen. Olen hinkunut päivätolkulla kuvailemaan iltavaloon, mutta aina on ollut jotain. Äsken sitten säntäsin itikansyötiksi ottamaan muutaman valokuvan. Syy tuohon valokuvahinkuiluun on ihan yksinkertaisesti se, että jotenkin olen (periaatteessa) yllättynyt ja (mitä suurimmassa määrin) täysin hurmioitunut siitä, että vaikka minun muistikuvani pihasta ja lähiympäristöstä viime syksyltä ja alkutalvelta rajoittuu, hm, saveen, sit saveen ja olihan siellä vielä vähän savea, niin pihaympäristö all stars ei kuitenkaan näytä kärsineen  ryminöistä NIIN kamalasti kuin pelkäsin. Sitkeitä sissejä.

Tästä kaikki alkoi :). Kuistin perustusten tieltä siirrettiin tämä puska talon nurkalta pikkumökin nurkalle, ja samalla sitten paljastuikin kallio heti siitä puskan alta. Puupensas, joka ilmeisesti on jonkinsortin kuusama, jaksoi onneksi kuitenkin jatkaa kasvuaan myös uudessa paikassa, vaikka sitä ei vuosikausiin ole juuri hoideltukaan.

Joutomaaosuus  on  pääasiasssa entisellään. Se on vaan niin ihanan vihreää aluetta, että tekee mieli otella kuvasia ihan vaan sen takia :).

Ollaan taas pitkin kevättä nauretti Ipanalle, jolla on ihan pettämätön tuntuma kuvauksellisuuteen ja kuvauksellisten paikkojen valintaan. Vai mitäs sanotte tämänkertaisesta köllimispaikasta?  

Hetken harkinnan jälkeen Ipsu päätti liittyä seuraan kuvakierrokselle :).

Tontti on puoliksi ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siellä täällä tosin lojuu edelleen kaikenlaista raksakamaa....ristikkoa...

...harkkoja ja harjaterästä...

...sairaan kallista soraa...ja lautoja, levyjä, styroksia jne. Onneksi ei kuitenkaan vallan kohtuuttomasti...

Pihatiekin on edelleen reunustettu tälläisillä, ymp, -putkilla, tai kelloilla.En nyt muista millä. Kuitenkin surin jo etukäteen, että tämä vanha rivistö olisi menetetty täysin - sen päältä kun jyrräsi aika monta tonnia työkone-hiekka-kivi -yhdistelmää syksyn aikana. Mutta sitkeitä ovat nämä vanhat kasvit. Rivi pikkasen meni vinkuraan, mutta niin ne vaan puskivat päänsä pinnalle niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Voimallista elämistä.

Romuromantiikkaa ja ylenpalttista elinvoimaa :)!

Pionit unohtui siihen mihin kaivuri ne syksyllä nosti. Ja nyt ne sitten kasvaa tuollaisena melkein ilmajuuriversiona. Saisikohan ne vielä maahan johonkin...

Kaikki juhannusruusut aitanseinustalla edelleen hengissä...

Joo'o. Sisäkuvitusta seuraa jossain välissä. Nyt alan vakiintuneeksi muodostuneen iltahuvituksen, itikkajahdin. Tyhmät hytykät on parina yönä vallanneet talon niin täysin, että nukkumisesta ei ole tullut mitään. Ärsyttävää on kun ei oikein saada selkoa mistä ne tänne tulee.Tällä hetkellä vahva epäilys on, että ne salamatkustaa bernien turkissa. Ikkunat ja sen sellaiset ilmeiset kulkureiti on nimittäin jo ajat sitten tukittu, lukittu ja vielä teipattukin. Viimeisen tunnin aikana olen listinyt yli 20 hytykkkää, mutta vieläkin inisee. Äh...