Vuosipäivä

Eilen vietetyn yllättävän uudisrakentajuuden vuosipäivän kunniaksi (tai oikeastaan se kyllä oli uudisrakennuksen vuosipäivä) meinasin tempaista kuvapostauksen muodossa :). En edelleenkään jaksanut/ viitsinyt/ ehtinyt käsitellä kuvia yhtään valoisammaksi, joten joudutte arvailemaan...sorry. Koska kaikki meillä käyneet ovat joka tapauksessa olleet yllättyneitä ja kommentit ovat edelleen olleet sitä "ei näytä yhtään siltä kuin kuvissa", niin ehkä lievä epätarkkuus ei haittaa. Eli let's go sitten vaan.

Vuosi sitten, ehkä 22. päivän aikoihin meillä näytti tältä:



On tässä nyt jotain edistystä kyllä tapahtunut :). Aloitetaan yläkerrasta, kun sieltä puuttuu myös niitä vaihekuvia niin paljon.



Aula tekeillä.



Rappukäytävän maalausta. Näkymä rapuista alakertaan. Vähänkö taiteellista :).

Aulan työmaa vähän suuremmassa mittakaavassa.

Ja sitten pomps alakertaan. En ole keksinyt miten jo ladattujen kuvien järjestystä saisi muutettua ilman, että kuvat ilmestyvät satunnaisiin paikkoihin ja/tai katoavat kokonaan. Joka tapauksessa.

Olemme muuttaneet :). Työhuone on tosiaan vähän kuin varasto tällä erää. Kirjojakin on kahdessa rivissä niin paljon kuin hyllynpätkään mahtui. Pieni huoli on nimittäin  saada keräillyimmät opukset pelastetuksi kosteista oloista johonkin kuivaan ja kivaa paikaan, niinkuin vaikka kotiin.

Takkaakin on kokeiltu. Ennakkoasenteista huolimatta siellä pystyy polttamaan myös puita (vrt.tulitikut).

  

Kuistille tuli raitatapsu (ehkä olenkin jo ehtinyt pariin kertaan kertoa). Huonekalut on vanhalta mökiltä. Katsotaan mitä siihen nyt tulee. Ilmeisesti meille olisi tulossa kierrätyskalusteita täsmänä juuri tänne :).

Makkari. Hyvin nukuttaa. Lattialle piti viritellä pikkumökistä suuuuuuperkarvainen ja muutenkin likainen matto, kun berniparat ei muuton jälkeen meinanneet ollenkaan rauhoittua. Rievut kainaloon siis :).

Tuvassa on vielä aavistuksen avaraa. Kunhan jostain kekataan ruokapäytä ja muutamia tuoleja, on tilanne jo ihan eri :).

Olkkari.

Siippa on hyvä virittelemään yksityiskohtia - minä en :).

Kuopusrinsessan huone.

Ja esikoisrinsessan.

Yläaulan söpöilytapetit.

Ja tässähän näkyy kukkatapsun lisäksi myös lattian saama sävy.

Tällänen siitä siis tuli :). Hommat jatkuu, mutta onhan tämä onneksi jo aika kivalla mallilla :).





Kommentit

No just. Koitin vastata edellisessä tekstissä oleviin kommentteihin, jo  itseasiasa kahdesti, mutta ei vaan onnistu. "Tililläsi ei ole oikeutta nähdä tätä sivua: kirjaudu ulos ja palaa toisella profiililla." PÖH. Joten kommentit sellaisena kuin ne olin laittamassa:

**********
Kiitos! Meillä näyttää raksalta jonka keskellä asutaan :). No, on täällä pari sisustettuakin huonetta...

Muuttoilmoitusta ei tarvinnut tehdä (sama osoite), mutta ehkä sinne maistraattiin pitää jotain ilmoittaa että ne osaa poistaa meidät irtolaislistoilta ja päästään taas äänestämään normipaikoille ja muutenkin pois sillan alta :).

Ja valkoinen lipasto... Minulla on tolle miehenpuolelle tiukka kielto päällä, että ennenkuin talo on valmis, ei aleta harrastaa (kaappienkaan kanssa) :). Ehkä sitten jossain vaiheessa. Nyt se piironki vaatisi nimittäin melkoista rassausta...

(Ja sitten jännitetään saanko laittaa kommentit näkyviin...oon ollut huono kommentoimaan kun blogger on päättänyt torpata miun kommentit - ilmeisesti tulkitsee ne roskapostiksi? ;)

**********

Ihan tuntuu kodilta

Paitsi jos meinaa kompastua sirkkeliin. Tai listoihin. Tai maaleihin. Mutta sillain periaatteessa. Tytöt rakastavat huoneitaan, ja me myös (huonetta). Minä olisin ihan valmis rakastamaan myös työhuonetta, mutta hitsin hitsi kun se on asemoitunut nyt jonkilaiseksi tavarahotelliksi tai huolintakeskukseksi. Siinä mielessä se on ihan kuin entinenkin työhuone: siivotaan tuntitolkulla, ja parissa tunnissa kaikki paikat on taas täynnä tavaraa. No, jotkut asiat ei vaan ikinä muutu, vissiin.

Talo on sisältä jo aika valmis, mutta kyllähän täältä puuttuu vielä joitain kovin olennaisia juttuja. Vessa kyllä löytyy, mutta meille ei edelleenkään tule taloon nettiyhteyttä! Arg. Se on tiedättekö ihan kamala paikka jos ihmisen pitää valita sisävessan ja world wide webin välillä. En melkein osaa päättää... Onneksi tilanteeseen saattaa olla tulossa helpotusta asentajan muodossa. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä tälläinen kevyesti ehdollinen muoto, kun kyseistä asentajaa on nyt odoteltu kolmisen viikkoa ilman ensimmäistäkään näköhavaintoa. Mutta kuka tietää, ehkä jo huomenna on "ensi maanantai" tai jotain :).

Kevyesti samaan teemaan löytyy netistä muuten myös ajankohtainen uutinen  * kikattaa ääneen*.  On nimittäin pikkasen tuoreessa muistissa vielä tämä rautakauppailu - jos siitä nyt ikinä on mihinkään päästykään. Hupaisaa loppuviikkoa!

Ja niin me muutettiin

Arvatkaa ketkä ovat nukkuneet jo neljä yötä uudessa kodissa? Joo, me :)! (Ja ilmeisesti myös herrasväki Halko & Palikka ;).) Ensimmäinen yö oli outo kokemus. Koirat oli ihan säpsynä ja kävivät vuorotellen kyselemässä minulta, että milloin me oikein lähdetään nukkumaan. Minäkin olin ihan säpsynä ja näin kummallisia unia ja pohdin epähuomiossa ehkä puolikin tuntia jaksaako sitä lähteä vessaan vai kestääkkö aamuun (ei mennyt vielä ihan jakeluun, että vessa oli seinän takana ja sinne pääsi ilman kumppareita). Toinen yö meni jo paremmin, joskin kuopukselle oli iso pettymys löytää taas aamulla itsensä meidän välistä. Reppana päätyy unissaan ihan minne sattuu. Kolmantena yönä hänkin sitten sinnitteli omassa sängyssä ihan silkalla tahdonvoimalla.

Muutto on vielä "pikkaisen" vaiheessa. Pahuksen työelämä kun se häiritsee muuttoa vaikka muuten kivaa onkin. Joka tapauksessa, laatikoita on sekä talossa että varastoissa, eikä kaikkea ole vielä edes tarkoitus tuoda sisälle. Viikolla ei kamalasti ehdi kun harrastusten ja bernilenkitysten jälkeen on pilkkopimeää ja pikkaisen pitää vielä epätoivoisemmaksi mennä ennenkuin aletaan muuttaa otsalampun valossa. (No, ihan pikkiriikkisen tuli sitäkin kokeiltua, mutta se olikin sellainen epätoivoinen hetki :)).

Nyt ensimmäisessä vaiheessa muutettiin siis kaikki asumaan saman katon alle ja kymmenen kertaa isompiin tiloihin kuin aiemmin. Muuttopäivä oli, odotetusti kyllä, suuria tunteita täynnä. Osittain se oli riemua, mutta myös monta pettymystä mahtui yhdelle päivälle. Tytöt oli pettyineitä kun ihan kaikkea ei saatu huoneisiin kerralla hankittua. Onneksi pettymys hälveni sitä mukaan kun huoneisiin tuli muita tavaroita ja ne alkoivat näyttää ihan täydellisiltä (asukkeja lainatakseni). Onhan se melkoinen hetki, kun saa ensimmäisen oman huoneensa ikinä :). Kun juteltiin tästä aiheesta (oman huonenn pitkästä odotuksesta) esitti esikoinen taas melkoista ajattelukykyä ja sanoi: "Niin äiti, mutta jos minulle olisi tullut oma huone jo viisivuotiaana, niin nyt minulla varmaan olisi prinsessatapetit!". Always look at the bright side of life :).

Itse olisin toivonut vaatekaappeja jo ennen muuttoa. No, nyt ei ole vähään aikaa mahiksia niiden ostoon, joten pärjätään ilman kaappeja. Onneksi voidaan siirtää tavaroita taas vaikka pikkumökkiin (lämpöiseen ja kuivaan), joten mikäs paniikki niiden kanssakaan on. Otetaan sisälle mitä mahtuu. (Vaatteet olisi kyllä kivat, ja kirjat siirtyivätkin jo.) Ensiapuna tein invaasion IKEAaan ja haalin sieltä naulakoita ja muuta tarpeellista millä päästään alkuun.

IKEA on muuten uusi paras kaverini. Tai ainakin lähellä sitä. Kun joka toinen lause alkaa "Ikeassa oli mahtava..." tai "Pitäisi mennä Ikeaan..." niin piti oikein miettiä, että minkä aivopesun kohteeksi sitä on taas altistunut. Sitten tajusin. Kun koko elämä on niin hirveän sekaisin ja palloja on ilmassa enemmän kuin keskiverto sirkustaiteilijalla, niin se, että joku tietoisesti tekee asioita HELPOKSI on yhtä houkuttelevaa kuin hunaja amppareille. Ja Ikeassa ne osaa juuri sen. Valaisinten vierestä löytyy käypäiset lamput ja tarvittavat lisäosat, pakkauksissa on kokoamisvempeleet mukana (ja ooh, uutena myös kuusiokoloavaimen jatkovarsi...!) ja ohjeet tosiaankin auttaa kokoamisessa. Sitten niillä on parkkitilaa, mittanauhat löytyy sieltä missä niistä tarvitaan, kyniä löytyy joka paikasta, hintaluokkia on monta, tavarat sopii yhteen myös muuten kuin ulkonäöllisesti... Monta syytä tykätä Iksusta.

Juu'u. Mutta ehkä nyt lopetan tämän mainospuheenvuoron ja valmistaudun viidenteen yöhön omassa kodissa. Muutettiin muuten taloon 11,5 kk sen päivän jälkeen kun kuultiin päätyvämme uudisrakentajiksi. Ei paha  :).