Muuttolupa!!!

Meillä on muuttolupa! (Otsikosta saatoitte jo arvatakin :).) Eikä siinä vielä kaikki. Rakennustarkastaja kävi eilen ihmettelemässä paikkoja, ja aikansa taloa katsastettuaan totesi, että eiköhän me pidetä loppukatselmus nyt samalla. Ja sitten me pidettiin. Yht'äkkiä meidän raksa onkin viranomaissilmin valmis, vastaava mestari oli vapautettu vastuista ja herrat tarkastaja ja mestari kättelivät meidät ja toivottivat onnea uuteen kotiin ja hyvää jatkoa!

Hupsista.

No tekemistä riittää, mutta kyllähän tämä hyvältä tuntuu :). Tosi hyvältä! Nyt pitää juosta työdediksen perässä, mutta yritän palailla kuvin ja sanoin jossain loppuviikosta viimeistään. Aurinkoa elokuiseen helleviikonloppuun!

Romuja raksaajia ja elämän toista puolta

Yhtä koskee selkään ja toistakin koskee selkään. Ollaan ilmeisesti vähän romuna. No, ei se mitään. Välillä sattuu, muttta sitten ehkä helpottaa. Enemmän on sattunut henkisellä puolella. Ollaan nyt elokuussa heitetty erilaisin kokoonpanoin hellät jäähyväiset yhdelle elämän parhaista paikoista. Kyseinen paikka sijaitsee saaressa kaukana siellä jossain (no ei niin kamalan kaukana) ja se vaan on upea paikka: luonnon rauhaa, villielikoita hirvistä majaviin ja huuhkajista norppiin, sieniä, kallioita, uimarantoja, hiekkarantoja, simpukoita... Eikä mitään mahiksia sekaantua ulkomaailman kotkotuksiin. Mökiltä löytyi (nyt se löytyy meiltä) ukkini ammoin liikelahjaksi saama radio, ja se olikin sitten kutakuinkin ainut nykyajan vempele koko saaressa (kaasujääkaapin lisäksi). Jos sardiinipurkinavaimet ja kannenpalat sai viritettyä sopivasti hapettuneiden johtojen ja juotosten väliin, saattoi ratiosta kuulua vallan ohjelmaakin. Jostain syystä radio soitti noin 12 vuotta putkeen pelkkää Etelä-Savon radiota, kunnes se sitten yht'äkkiä heittäytyi höveliksi ja lisäsi valikkoon myös Iskelman, Radio Novan ja Ylex:n. Villiä.

Mökki itsessään ei ollut erityisen hieno, paitsi jos vertaa meidän viimeisen vuoden lukaaliimme. Siinä vertailussa kesämökki pesi saunamökin sekä varustelussa (ruokapöytä) että tilavuudessa (ehkä yli 30 neliötä). Sähköt puuttui. Mutta se rauhallisuus. Jos on kovin sosiaalinen, tarttee välillä saada rauhassa olla epäsosiaalinen, ja siihen tuollainen metsämöksä kaukana kaikesta toimi paremmin kuin hyvin. Viikko erakkona vaikka vähän hankalammassa elämänvaiheessa - ja ihmisten seura on taas ihan kivaa. Tai jos nyt on vähän rauhaton ja ylikierroksinen ihminen, niin eristys kaikesta on parasta päänupin tasausta. Jopa lapset rauhoittui mökissä vaan olemaan.

Käytiin mökillä harvoin, mutta sen vaikutus ylsi yli  vuodenaikojen ja ajankulun. Muistan ekan kerran jollain lukion fysiikan tunnilta haaveilleeni maaliskuussa mökille pääsystä jonkun ahdistuksen vastapainoksi, ja aika monta vuotta mökki ehtikin ottaa meidät vastaan ja helpottaa erilaisia kiristyksiä. Lisäksi ehkä juuri siellä me siipan kanssa saatiin ihan täysi varmuus siitä, että samasta puusta meidät on tehty - kulloisistakin ajatuksista huolimatta. Ja pitkälle se ajatus on kantanut.

Voi ihana rämä mökki. No, nyt mökkiranta rauhoitetaan norppien asuinpaikaksi vallan tyystin. Onneksi me voidaan muistella kaikkia ihania hetkiä, hulluja hetkiä, kylmiä hetkiä, parasta näköalaa saunasta, auringonlaskua, rämpimisiä vesaikossa, kiipeilyä kallioilla, snorklailua rantavesissä. Eikähän  muistoit haalene. Ei ollenkaan. Kiitos mökkinen!

Arki painaa päälle niin että rytisee

Pakko kai se on myöntää vaikken haluaisikaan. Lopetin loman toissa viikolla ja nyt kyllä jo vähän ahdistaa. Ei varsinaisesti työt - oli itseasiassa kiva palata taas työpaikallekin, ja ajatteluttavien asioiden pariin. Mutta viime viikon lopulla alkoi myös koulu, tulevalla viikolla harrastukset, syksylle on jo kaksi yllättävää, uutta ja tärkeää työdedistä odottamassa, raksassa riittäisi tekemistä, muuttaa pitäisi, unohdin kampaajan ja koululaisen keväisen neuvolan, veroja pitäisi oikaista, huoltokirja tehdä, aikoja sopia (> aikoja muistaa)... Puuh... No, turha niitä on tietysti kamalasti miettiä. Tekee vaan asian kerrallaan. Vähän vaan nyt jotenkin arkeen palaaminen väsyttää, kun aikaa ei ole enää mihinkään ja tekemistä taas tulee tuplamäärin. No tämä on tuttua kaikille. Kyllä me tästä taas kerätään voimat kasaan eikös niin. Se on vaan lomanlopetusshokki :).

Tyttärien kanssa hengattiin viime viikolla koululaisostoksilla muutamia tunteja. Molemmat sai uusia vaatteita (kiitos sponsori-mummolle tätäkin kautta), ekaluokkalainen uuden repun, ja lisäksi hankittiin läjäpäin uusia kyniä (kunnollisia) sekä kumeja, teroittimia ja kaikkea tarpeellista. Ei jää ainakaan kynistä ja tilpehööristä kiinni tuo koulunaloitus... Nii'i. Minä olenkin nyt kahden koululaisen äityli. Ajatus ei ole ollenkaan niin hurja kuin miltä kuulostaa - esikoisen kouluunmeno teki kyllä tiukempaa. Kuopusprinsessa lähti kouluun (niinkuin joka paikkaan muuallekin) iloisen uteliaana, ja usko koulujärjestelmään on kova. Sanoin nimittäin ensimmäisen päivän iltana, että typykkä ei vielä saa sitten mennä kavereille suoraan koulusta (ellei ole vanhempia paikalla). Tuostakos toinen harmistui, mutta keksi nopeasti valopilkun moiseen tummaan pilvenreunaan: "No äiti, huomeniltana, kun minä olen jo oppinut ja kehittynyt voin varmaan sitten mennä...?" En tainnut luvata, vaikka oppinut ja kehittynyt kakarainen onkin kyseessä :).

Esikoista jännitti koulunalku aika lailla (ei kyllä myönnä, mutta luulen, että osaan jo vähän lukea merkkejä). Heillä vaihtui rehtori opettajaksi ja onhan se aika kova juttu. Pikkusisko sai esikoisen entisen luokan ja mikä vielä tärkeämpää, entisen opettajan. Onneksi tyttöjen koulu on pienehkö ja kiva, ja mahdollisuudet nähdä tärkeää ekaa opettajaa sitäkin myötä tosi hyvät :).

Talorintamalla fiksataan ja väännellään. Huomisaamuna pitäisi soittaa lomalta palanneelle rakennustarkastajalle viimeiseltä sen käyttöönottotarkastuksen tiimoilta. Tälle viikolle ei aikaa vielä taideta saada, kun käyttövedet koeponnistellaan perjantaina, mutta ehkä jo ensi viikolla. Jiihaa! On ollut tosi kiva jotenkin omaan tahtiin puuhata ja laitella tätä talon loppuvaihetta, mutta kieltämättä arjen pyöritys kahdessa huushollissa ei houkuta yhtään. Etenkään kun kummassakaan ei ole läksy/työpöytiä, eikä ruokapöytää eikä sellaista. Olisi jo siis ihan kiva muuttaakin ja jotenkin asettua :). (Lisäksi vaatimukset kasvaa: olen alkanut hinkumaan sisävessaa samaan rakennukseen kuin jossa vietän yöni...kyltymätöntä!)

Talontila -katsaus siis. Tänään tuli vihonviimeinenkin ikkunanpieli yläkerrassa maalatuksi ja niinpä en keksi koko talosta enää kuin yhden seinän johon pitäisi vielä maalia saada sudittua. Hmp, juuri kun sen homman oppi oikein kunnolla :). Ulkomaalausta kyllä vielä piisaa, mutta se on vähän eri juttu. Nyt siis yläkerta on tyhjennystä vaille ja sen jälkeen alkaa lattioiden käsittelyt. (Ja kun lattiat on käsitelty ei ylhäältä puutu juuri muuta kuin listat, vesikalusteiden asennus, aulan tapetointi ja asukkaat :).

Alakerrassa on melkein kaikki väliovet paikoillaan. Osa listojakin alkaa olla seinillä (tosin vasta pieni osa), losa listoista on vielä osmotusta vailla. Eteisen seinät on eniten kesken: yksi puuttuu kokonaan ja toinen on se ainut maalia vaille. Valoja pitäisi ostaa (rappukäytävään, kuistille ja eteisen seinälle sekä vessaan) ja sitten puuttuukin enimm'kseen enää noita ulkohommia. Että sellain :).

Nyt nukkumaan koska nukkua (kuulema) pitää. Tsemiä uuteen viikkoon meille kaikille :P!