Ihana toukokuu

Päärintamalla havaittavissa pientä parannusta. Muistettiin mennä tutustumaan kouluun ja tänään myös keskusteluaika 2 päiväkodilla tuli käytettyä ihan niinkuin pitikin. Aiheeseen liittyi jotain pari-kolme muistutusta/hälytystä, mutta koska se ei ennenkään ole mitenkään estänyt unohtamasta hälytyksen kohdetta, niin pidetään tätä hyvänä saavutuksena, jei!

Viikonloppuna oli kaikenlaista häppeninkiä. Pikkuballeriinat esiintyivät tanssikoulun tapahtumassa. Hienot oli niin omien kuin vieraiden esiintymiset ja esitykset. Siippa kalasti viikonloppuna kamujen kanssa, mutta isäni huolehti sitten senkin edestä äitienpäivän muistamisesta. Hän oli varannut meille vähän isommalle joukolle äitienpäivälounaan, hoiti kyyditykset sinne ja tänne, ja vielä tullessaan meitä hakemaan tuli ovesta totaalikaaoksiseen kämppäämme (jossa minä juuri tuskailin kun en päässyt kahta metriä lähemmäs vaatteita - pikku hässäkkä) kuohislasi kädessään. Se jos mikä on hyvä tapa lähestyä pikkuisen kireetä äitiotusta (toimii vaikka kyseessä olisi oma tytär). Iso kiitos järkkäämisestä, tavaroiden ja meidän kyydityksistä! Tyttäret ei ikinä lakkaa tarvitsemasta isiään, nähtävästi :). (Ja koska minun piti kirjoittaa jo äitienpäivänä, mutta en ehtinyt, niin isot halaukset blogin kautta vielä myös äiskälle, anopille, kälyille, nato(i)lle, tutuille, sukulaisille ja kaikille muille äityleille!

Ponineitokainen kunnostui eilen kippaamalla ponitytön (esikoisen) kanveesiin ja tättäröimällä itsensä sitten hillitöntä tikkulaukkaa (askel ei juuri pitene, mutta tahti kiihtyy) suoraa tietä kotiin. Sieltähän tuo löytyi. Ponityttö taas kunnostautui kipuamalla saman tien takaisin ponin kyytiin ilman mitään mutinoita. Hyvä tyttö!

Äsken tulla tepsutin koiruliden kanssa iltalenkiltä. Oli ihanaa. Toukokuu toimii niinkuin aina; samaan aikaan paljon energiaa liikenteessä, mutta rauhoittumiseen riittää pieni iltakävely luonnossa. *Onnen huokaus.* Lisäksi berniläiset alkaa olla niin isoja hauveleita, että ollaan päästy vähän pidentämään lenkkejä, ja sitä myötä metsään. Ja metsää miä rakastan, suorastaan. Samoin kuin rakastan toukokuuta, toukokuun ihanaa valoa, elämisen tuoksua, linnun laulua ja vihreitä puita. Äsken kun näissä tunnelmissa käveltiin huppukaunista kylätietämme kohti kotia (lauleskellen samalla Aikakoneen Keltaista toukokuuta) lensi vielä kuin tilauksesta kaksi joutsenta suoraan päidemme yli. Se oli jo melkein, mutta ei ihan liikaa :). Ihanaa toukokuuta! Ensi kerralla taas raksajuttua, lupaan! :)