keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Asumisen edellytykset

Meidän maailman järkevin rakennusmestari vaihtaa työpaikkaa. Osittain siihen liittyen kävimme keskustelun muuttokatselmuksesta, sen suorittamisesta ja vaatimuksista. Muuttokatselmuksessa kiinnitetään kuulema ensisijaisesti huomiota asumisen edellytyksiin. Niiden pitää olla kunnossa. Tämä tarkoittaa mm. seuraavaa: yläkerrassa pitää olla hätäpoistumistiet ja rappusissa kaiteet, talosta on löydyttävä vessa, kulkureittien on oltava esteettömät, palohälytinten tulee olla asennettuna, sähköjen tulpattuna, talossa on oltava peseytymismahdollisuus, keittiö ja keittiöön on tultava vesi. Jaa'a, kun tuota listaa vertaa nykyiseen asumukseen, niin jumankautsi, se maistraatin ihminenhän oli ihan oikeassa. Meiltähän näkyy puuttuvan melkein kaikki asumisen edellytykset. Palohälytin kyllä löytyy.

Kivaa loppuviikkoa toivottaa yksi irtolainen (ja ihan ansiosta sellainen).

:D

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Tällä viikolla

Pikainen kuvapäivitys. Rappuset. Niissä on erikoisrakenne, jota ei voi tehdä kun ei niin tehdä ikinä kun sehän on ihan hölmö ajatus. Tehtiin kuitenkin. Hyvin toimii :). Ja edelliset kommentit oli siis lähtöisin rappustoimittajalta, kun pyydettiin rappusten alaosan leventämistä seinän vierustalle. Muuten seinän ja rappusten väliin olisi jäänyt 40 cm tyhjää. Teko ja toimitus sujui sitten näiden ensireplanvaihtojen jälkeen kerrassaan mainiosti ja hintakin oli ihan kohtuullinen.




Kulma viimeistelyä vailla. Tilaa olkapäillekin :).
 Tupa on iso, mutta kun sinne tuuppaa riittävästi tavaraa, niin aika täyteenhän se tulee.


Takkaa lattialla. 


Ja keittiötä.


Maailman pienin takka? No, siihen kohtaan sattui aikamoinen kiire ja paine. Ja se on kyllä tosi söpö. Taidan nimetä sen suorilta Lemmikiksi, sen verran hellyyttävä ilmestys tuollainen vekotin. Siippa ja raksaajat ehti jo irvistellä, että siinä voi hyvin poltella tulitikkuja. Mutta mahtuu siihen takkatikutkin, nih :). 
Sitten harmonisesta alakerrasta hattaraiseen yläkertaan. Epäonnista askarteluhuonetta en nyt jaksanut juuri kuvailla - pitää miettiä mitä sille nyt tehdään, mutta tyttöjen huoneiden alustavat väritykset on silkkaa karkkiväriä, periaatteessa vaaleaa, periaatteessa niin kirkasta. Söpöä :).




Kummatkin värit on luonnossa kuvia kirkkaammat, mutta en edes kuvankäsittelyllä saanut niitä viritettyä ihan kohdilleen. Mielikuvitelkaa :).

Kivaa viikonjatkoa!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Juhlapäivä

Ollaan oltu ihan älyttömän äkäisiä koko porukka viime aikoina. Osa perheestä vaan huutaa, ja loput ei puhu mitään. Keskimäärin kai ihan ok. Joka tapauksessa. Ihan vaan angstintorjunnan ja kollektiivisen sinnikkyyden nimissä tekaistiin pienet bileet iltaselle, avattiin skumppa (uudeltavuodelta :)), lapset täytti mukinsa Russianilla (josta ne jostain kumman syystä tykkää), pidettiin kannustavat puheet ja lopuksi katsottiin Camp Rock tietskalla. Piti tehdä myös popcornia, mutta sitä ei ollut ja sen seurauksena piti syödä jädeä, mutta sitäkään ei ollut. Syötiin siis jäisiä marjoja ja kinuskikastiketta, joka oli hyvää, mutta pitänee kuitenkin pitää hankintaosastolle jonkun sortin puhuttelu tässä lähipäivinä.

No, oli meillä muutakin julhlittavaa. Vessa toimii! Ei kyllä talon vessa, vaan tallin. Jäät on ilmeisesti sulaneet. Kohta voi taas aloittaa varovaisen haaveilun pesukoneesta ja suihkusta. Sisällä on myös maalattu. Yläkerta muistuttaa hattaratehtaan räjähdystä, mutta se on oikeastaan aika söpöä. Tytöt sai valita omat maalinsa. Värit on kivat - ja kirkkaat. Lisäksi askarteluhuoneen piti muuttaa väritystään pikkaisen tasaisempaan päin (eli toinen keltaisista seinistä oli tarkoitus maalata sellaisella kissankellon sinertävällä), mutta maalikaupassa oli 43 vaihtunut koodissa 34:ksi. Joten nyt se on vaaleansini-lila-keltainen huone. Hups :). Kuvitusta seuraa joku päivä kunhan saan raahattua kameran yläkertaan.

Sitten meillä on rappuset. Ne on vähän entisen tyyliset siinä mielessä, että päätä saa vähän kumartaa ja tilaa voisi olla enemmänin, mutta kun talon rakenne saneli nämä valinnat, niin ne on nyt nuo. Ja ne on ihan kivat, et ei  valittamista. Takka on kannettu sisälle, ja maanantaina sen pitäisi kasaantua.  Lattia on saumattu. Kylppäri/ vessa/ sauna -kaakelit on tilattu. Keittiö tulee tiistaina. Ja me ollaan jaksettu tässä mökissä koko pitkä talvi. Aihetta juhlaan, vai mitä!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Taas vähän ihmetyttää

Olen tässä viime aikoina aika aktiivisesti tutustunut vesikalusteiden ihmeelliseen maailmaan. Ja vähän ihmetyttää. Ihan kun kauppiaat yrittäisi olla tekemättä kuluttajakauppaa. Sen sijaan, että ostaisi suihkun, pitääkin tajuta ostaa suihkuhana ja suihkusetti, mahdollisesti myös kattosuihku ja sitten jos haluaa saada hanasta vettä myös löylyämpäriin pitääkin ymmärtää ottaa suihku- ja ammehana! Gaddämit! Ärsyttävää. Nettisivut on kyllä poikkeuksetta hienot joka valmistajalla, mutta ostamisen hankaloittamisen on pakko olla tarkoituksellista. Tai ainakin se on järjestelmällistä. Systeemeistä löytyy kyllä 3d-kuvat ja asennusohjeet, mutta ei sellaista useimmista nettikaupoista löytyvää linkkiä: "Tämä tuote voidaan yhdistää tuotteisiin..." No, ehkä sitten ihmiset yleensä ostaa hanat paketteina rautakaupasta tai palasina putkimieheltä. En minä tiedä, mutta itseostaminen on kyllä väliin vähän hankalaa.

Jotenkin on ollut pinna pikkasen kireenä muutenkin viime aikoina. Ehkä se on väsymystä. Ehkä yleistä hermojen menetystä. Tai sitten vaan kärsimättömyyttä. Kun ollaan siinä tilanteessa, että edessä olevat päätökset voi laskeakin yhtäkkiä sormin -jei!- (Värikokeiluja ei lasketa, ne ei ole päätöksiä :), niin nyt ei ehkä vaan jaksaisi enää odotella. (Pakko kai kuitenkin.)

Bernit ei ole ärtyisiä. Enemmän ne on ihan pimahtaneita. Se on vissiin se kevät (ja parin viikon liian vähäiset aktiviteetit). Olin kyllä jo vannonut huolehtivani nyt suuremmasta aktivointitasosta, mutta se päätös sai vähän lisääkin tuulta pyrstönsä alle kun käytiin illalla lenksuilemassa koiruleiden kanssa. Heti alkumatkasta vastaan sattui naapuri koiransa kanssa. Bernit oli pikkasen intona ja minä taas en ehtinyt oikein reagoida (koirat viereen, mieluiten istumaan). Huutelin kyllä naapurille, että ei hätää, mutta en tiedä missä kohtaa hän menetti uskonsa tuohon hokemaan. Se saattoi olla se kohta, kun kumpikin berni hetken mietittyään otti yhtäkkisen loikan tien yli jäisessä mäessä (jolloin minä seurasin aika sukkana perässä). TAI, sitten se oli se kohta kun törmäiltiin pikkubernin kanssa ja pyllähdin istumaan maahan koirien keskelle. TAI saattaa jopa olla, että se oli se hetki, kun minä makasin kaiken edellisen seuraksena ptkin pituuttani jäisessä mäessä ja isompi bernineiti veti minut ihan pokkana toisen koirulin luokse. (Pikkubernistä ei ollut tässä kohtaa haittaa, koska oltiin vieläkin ihan solmussa.) Joka tapauksessa, kun sain itseni ja koirulini vähän kasattua, kysyi naapuri, että "pärjäätkö nyt" Vakuuttelin pärjääväni, vaikka fakta on, että jäinen maa ja 85 kiloa nelivetoa on aika paha yhdistelmä. Joka tapauksessa naapuri oli ymmärtäväinen ja ihana kun ei hermoontunut, vaikka saikin yhden ison bernineidin melkein syliin. Minä kyllä olin aika lähellä kärähtämistä, mutta olenkin ollut viime aikoina vähän kireessä vireessä.

Mutta hei, kaikki laatat tilattu, jei! Alakerran kattopaneelit otettu puheeksi. Vessakalusteista tarjouspyyntöjä pyydetty ja vastaanotettu. Tarjous vesihanoista ja vessanpöntöistä pyydetty. Enää: alakerran katot, saunan paneelit, kiuas, valot, listat ja sisäovet. Ja ehkä vielä pari pientä juttua sen lisäksi. Ja sitten se alkaisi olla niinkun siinä. Oho.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Värileikkejä edelleen

Taas on vähän kokeiltu. Ja paino siis sanalla kokeiltu. Koska näytää, että aina yhtä nappiväriä kohti tulee pari potentiaalista hutia. Parista miljoonasta väristä valkkaaminen on yllättävän haastavaa, etenkin jos haluaa väriä, mutta myös jonkunlaista harmoniaa... Mutta jospa näytän. Ekaksi yläkertaan ja koklailemaan.

Kissankellopäähänpinttymä... :) Tässä pikkasen vaaleampana. Ikkunaseinä on muka-keltainen, mutta näyttää kyllä tuon sinertävän rinnalla ihan valkoiselta. Höh.

Toinen laita tekeillä. Oviseinän oli tarkoitus olla oranssiin taittava, mutta ei se nyt sitten ole. Höh uudestaan. No, maalitkin onneksi loppui, joten toinen kerros voidaan sutia sitten pikkaisen värikkäämmin värein. Ehkä.

Ulkomaailma ei ole vielä paljon pohjamaalattuja huoneita värikkäämpi, mutta tälläiset sängyn viereiset pikkuikkunaiset on muuten vaan niin söpöjä, että näytän ottavan niistä kuvia aina kun menen yläkertaan kameran kanssa.
Tupa, lattia vielä saumaamatta. Lattia on ihana. Tykkään väristä kovin (vaikka se ainakin miun näytöllä näkyy tässä liian tummana, niinkuin seinäväritkin). Samoin nuo tuvan sivuseinät on tosi hyvän väriset. Itseasiassa niiden väri on ihan sama kuin tuossa päätyseinän tasoitteessa, eikös :).




Värisuora.

Makuuhuoneen sininen on itseasiassa hyvin harmaa, mutta yhtäkaikki, aivan ihana!
Ja tässä siis punainen sellaisena kuin se aika oikeasti on (ainakin tällä näytöllä).
Joo'o. Tavoitteena olisi sellainen tasapainoinen, mutta värikäs kokonaisuus. Vahva, mutta pehmeä. Vähän kuin Heinähatussa ja Vilttitossussa (yläkerran osalta, mutta tätä ei tarvitse kertoa Siipalle ;)).Tällä hetkellä tupa ja makkari on plakkarissa. Muissa tiloissa on vielä testi päällä :).

torstai 17. maaliskuuta 2011

Tilannekatsaus

Maailmalla myllertää, mutta oma elo on aika vakiintuneessa tilassa. Kai. Väsyttää, tai väsytti vähän pätkää koko eläminen, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Väliin pikkasen kyllästyn tähän, jaa, miten sen nyt sanoisi, täpösen täyteen tumpattuun elämään. Mutta vaan hetkeksi. Kun väsy helpottaa vähänkin, elämä ei enää tunnu tumpatulta vaan vain hyvällä tavalla täydeltä, rikkaalta. Umpirikkaalta. Enkä toisaalta ole onnistunut olemaan päätymättä tälläiseen tilaan viimeiseen, hm, 10 vuoteen ainakaan, joten turha kai narista. Ja siis tämähän on kivaa. Ihan oikeasti. Ei ole tylsää :).

Mutta tilannekatsausta. Löysin mielestäni iiiihanan tapetin makkarin seinään. Tai se on pyörinyt mielessä aiemminkin jo, mutta miten sen olikin aina skipannut jollain "liian eläväinen"-perusteella . Nyt pitäisi vielä päättää väri: marjapuuro vai sininen. Sininen on paremman värinen, mutta marjapuuron värisessä on valmiiksi monta hyvää värivaihtoehtoa mukana. Päätä, päätä, päätä. Olen kallistumassa siniseen. (Eli siis luultavasti tulee marjapuuro, vai onnistuisinko yllättämään...)

Eteisestä päätettiin, että annetaan punaisen olla  kunnes muut seinät on valmiit. Alan kuitenkin olla aika kypsä heivaamaan sen pois jonkun vähän kirkkaamaan (valoisamman) värin tieltä. Mutta odotellaan nyt kärsivällisesti (hahhhah, kärsivällisyys on toinen nimeni...). Oikeastaan vasta tänään aamukahvipöydässä tajusin mikä siinä ärsyttää. Sen työhuoneen keltaisen seinän kanssa vaikutelma on kovin HOPLOP:mainen. Joten, äh, ei kiitos. Rakkaat työkaverit tosin kommentoi, että eikös teillä ole muutenkin vähän kuin Hoplopissa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita... :). Joo.

No, joka tapauksessa.  Nyt meillä laatoitetaan lattioita, joten sisälle ei juuri edes pääse. Huomenna pitäisi käydä kyllä ostamassa maalia makkariin, eteiseen, kuistille ja keittiön takaseinään. Jos niitä päästäisiin maalaamaan vielä nyt viikonloppuna. Yäkerran rappuset on myös otettu pois laatoituksen tieltä, joten sinnekään ei juuri pääse. Saatiin tänään kuitenkin kattoturvatuotteet. Katolle siis pääsi, vaikka siellä oli jättikerros lunta. Nyt siellä on tikkaat, lumeen kaivettu käytävä ja  kulkusillat. Ja talon päädyissä on poistumistiet ja tikapuut. Ja kun meillä on kattoturvatuotteet myös takan asennus onnistuu joskus loppukuusta. Ensi viikolla pitäisi tulla myös yläkerran kattopaneelit, rappuset ja keittiö. Itseasiassa aika hämmentävää. Ihan kun päästäisiin oikeesti kohta asumaan johonkin täältä kämpästä. Kuukausi vielä?...

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Väriä pintaan

Viime viikko tuli pähkittyä värejä aika intensiivisesti ja enemmän kuin yhtenä aamuna heräsinkin johonkin sellaiseen ihan tavalliseen aamuajatukseen kuin esimerkiksi, että "Siinä (valkoisessa) pitää olla vähän enemmän harmaata" tai "Kissankellonsininen!".

Vähän saatiin väriä jo alakerran seinillekin. Apuna oli vakkarimaalari Siipan lisäksi laajennetut tukijoukot (kiitos!). Olkkarin sivuseinät on hillityn hallittn vaaleanruskeanharmaa-pohjaiset. Väri on hassu. Yksinään se näyttää melkein valkoiselta, valkoista seinää vasten tosi tummaltakin. En nyt kuitenkaan edes yritä saada siitä tänne kuvaa, kun sävyt ei varmasti pysy kohdillaan eri näytöillä. Tulette sitten katsomaan, eikös niin :).

Eteisen seinä sen sijaan erottuu valokuvastakin :).


Kuin myös työhuoneen seinä. Vaikka itseasiassa työhuoneen seinä on huomattavasti syvämmän keltainen.


Tuo punainen on huippuherkullisen värinen, mutta muuten odotellaan vielä miltä se näyttää kaikkien muiden värien keskellä. Jos on liian tumma/ liian hallitseva, niin sitten maalataan vähän lisää.

Mutta nyt nukuttaa. Mukavaa tulevaa viikkoa: be happy!


tiistai 8. maaliskuuta 2011

Eikun sittenkin

No ni. Tänään me mentiin maalikauppaan ja matkalla käytiin puolivahingossa ostamassa tapetit tupaan ja kuistille. Päätöksenteko tässä perheessä on niin turbulenttia, että hyvä kun kestää sen perässä mitä päätöstä milloinkin ollaan muuttamassa. Nopean analyysin perusteella päätöksenteko noudattaa kuitenkin aina samaa kaavaa. Ensin kartoitetaan toiminnan kohde, sitten etsitään vaihtoehtoja laaaajalla skaalalla ja haravoidaan kaikki saatavissa oleva tieto. Sitten allekirjoittanut vähän analysoi. Kahdensadan liikkuvan osan yhteensovittaminen on niin haastavaa ja vie niin kauan aikaa, että lopulta aikapaine ja ympäristön painostus johtaa nopeaan päätöksentekoon (tässä kohtaa on potentiaalinen vaaranpaikka vrt. maalarinvalkoinen). Päätöksestä seuraava helpotus on suuri. Yleensä viimeistään lopullista päätöstä seuraavana päivänä tehdään joku fiilispohjainen äkkiratkaisu, joka melkein poikkeuksetta on jotain ihan muuta kuin se varsinainen päätös. Ei kyllä olla oikeastaan kaduttu näitä intuitiopohjaisia päätöksiä kertaakaan, että kai ne sitten vaan toimii. (Tai katsotaan nyt tämä case tietysti ensin :).)

Hupaisaa kuitenkin. On jotenkin hihityttänyt koko päivän. Mietin että miten prosessia voisi vähän nopeuttaa, mutta ehkä sitä ei vaan voi. Kaikilla tuskallisilla palasilla on oma paikkansa. Jos kuviota miettii pikkasen pidemmälle, niin totuushan on, että näin analyyttinen ihminen ei saa mitään päätöstä tehtyä ilman dedistä tai jonkin sortin muuta painetta. (Ja analyyttisen ollessa myös itsepäinen ja omapitäväinen, ei kukaan muukaan voi päättää mitään.) Joten lopputuloksena voi sanoa, että tälläinen pikainen ja puolipakotettu rakennusprojekti on luultavasti meille lopulta kaikista vähiten stressaava vaihtoehto. Alkoikin heti tuntua tosi rennolta :).

Niin ja ne tapetit. No, ne on ruskeat, kukkakuvioiset ja kiiltävät. Ihan niinkuin ajateltiin :).

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kuvia ja kummajaisia

No ni, me siis maalataan. Kaikki muu on suurin piirtein hallinnassa, mutta tupa tuottaa ongelmia (paljon toimintoja, kaksi selkeää erilaista tilaa, neliskanttinen muoto, oviaukkoja siellä ja täällä). Ajatuksissa on nyt edetty sellaisesta eteerisen hempeästä kodista aika kauas, mutta eipä se nyt alunperinkään ollut oikein omaa ajatusmaailmaa (vaan sitä aivopesuosastoa).

Tytöt ovat myös katsastaneet väritystä omiin huoneisiinsa. Viime tiedon mukaan esikoisen huoneeseen tulee kahta eri sinisen sävyä ja kuopukselle joko vihreää tai vaaleanpunaista. Kävin muuten vähän kuvailemassa aurinkoisena päivänä yläkerrassa, ja tältä se nyt sitten näyttää.

Aula rappusista kuvattuna.


Ja rappusten paikka aulasta kuvattuna :). Vasemmalla kulku askarteluhuoneeseen ja oikealla vessa.

Neitien huoneet. Oikealle majoittuu Kuopusprinsessa ja vasemmalle Esikoisneitikäinen. Esikoisen huoneeseen tulee ilmastointiputken koteloinnin seurauksena aika hieno koko huoneen mittainen hylly, jonka veikkaisin olevan sekä kissojen että keräilyheppojen lempparipaikka :).

Vielä vähän tarkemmin. Esikoisen huone ja hylly.

Ja kuopuksen huone. Molemmat huoneet on noin 13 m2 + alle 160 cm oleva vinokaton alle jäävä osa. Kuvissa näyttävät vähän pienemmiltä.
Pikkuikkunoista tuli aika mukavat tuonne sivuille. Alun perin niitä ripoteltiin taloon kolmesta syystä. Ne katkaisee korkean talon pystylinjan, niistä tulee valoa huoneisiin ja niitä nyt vaan sattui olemaan (ne oli jo ehditty tilata vanhaan taloon). Ihan pätevä peruste  pyytää piirtelemään ikkunoita sinne tänne, vai? Ainakin lopputulos on kiva :).

Askarteluhuone. Tästä taitaa tulla lempparini koko talossa...
Niin, tuo askarteluhuone. Se on ihana. Valoisa, iso, kauniin mallinen. Olen alkanut hinkua sitä meidän makuuhuoneeksi ihan tosissaan. Tosin kunhan vähän viritetään suunniteltua väriä pintaan, niin siellä ei ehkä nuku kukaan, mutta "ilo se on joka elättellöö", vai miten se oli? :P.

En ehkä jaksa kauheasti innostua tapeteista tällä hetkellä, mutta muuten talon valmistumisen vääjäämättömyys on kertakaikkiaan mahtavaa. Se näyttää niin kodilta <3. Viikonloppuna onnistuin unissani jo kehittämään jonkunsortin tuparikonseptinkin. Ja nyt ihan oikeasti tarkoitan konseptin :).

Molemmat tyttelit alkavat olla tosi väsyneen oloisia tähän, mutta kukapa ei olisi. Äidin sissit <3. Tein eilen uteliaisuuttani tarkistusmittauksen ja tämän nykyisen lukaalin kokonaispinta-ala (saunaa lukuunottamatta eli tämän tupa-puolen osalta) on 24,9 m2, josta sitten toki vähennetään parisänky, sohvasänky, kolme nojatuolia ja pöytä sekä kirjahylly, keittiöromppeet ja pari kaappia. Ja sitten lisätään neljä ihmistä, kaksi berniä ja kolme kissaa. Jiihaa. Kylläpä me odotetaan lisäneliöitä (vessasta puhumattakaan).

Kivaa tässä hetkessä on se, että moni juttu mikä tulee valmiiksi, tuleekin ihan oikeasti valmiiksi. (Ei pohjaksi jollekin, ei osaksi jotakin, vaan valmiiksi. V-a-l-m-i-i-k-s-i. JEE!) Eilen veljeni laittoi siipan kanssa maalämpöputkistoon nesteet eli meillä on maalämpö käytössä. Jotenkin tuntui isolta jutulta kaiken kaikkiaan. Kiitti J - on ihana kun on pikkuveli, joka osaa ihan mitä vaan, etenkin kun siihen liittyy joku härveli :).

Ja sitten laskemaan laattoja ja kilpailuttamaan vielä muutama juttu. Alkaa olla päätökset kohtalaisen vähissä, muuten.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Ei oo helppoo

Eilen ja tänään olen vimmaisesti (ainut kuvaava sana mikä tuli mieleen) lärännyt eri liikkeiden tapettikirjoja, katsastanut vessanpönttöjä, vessakalusteita, kylppärin laattoja, väliovia ja lopulta sitten myös maaleja. Siippa on sitten omalla tahollaan selvitellyt seinäjuttuja saunaan ja raaputellut pintoja maalauskuntoon talolla. Mutta siis, olen melko läkähdyksissä ja pelkään, että tälläisen totaalisen sisustusinfoähkyn seurauksena päädytään vielä tekemään jotain harkitsematonta, niinkuin maalaaman koko kämppä maalarinvalkoiseksi. Hui.

Törmäsin taas ihan samaan asiaan kuin laattojenkin kanssa: jos haluaa sisustaa kämppänsä ruskean eri sävyillä, harmaalla tai beigellä, ehkä ryyditettynä ripauksella sinistä, niin no prob. Ja mustaa löytyy joka kukkatapetistakin. Muissakin väreissä löytyy, ei ongelmaa siinäkään, mutta ihan niinkuin muutkin on jo havainneet, niin se ei ole kulta vaan paperitapetti mikä nyt kiiltää. Lähes kaikissa (oikeasti) paprutapeteissa on joku efektiraita kultaa tai hopeaa. Ja lisäksi monetkin kivat pallukka/raitatapskut, joita tänään selailin oli ekaksikin väritetty aika ärtsyväreillä (siis hyvin räikeän kirkkailla ja sellaisilla neonvärivivahteilla) ja toiseksi, ne ärtsyväritkin oli vielä laitettu kimaltelemaan. Ja se oli ihan yleinen trendi (neljän kaupan ja 30 tapettikirjan otoksella). Hohhoijaa. Jotenkin tämä aikakausi ei sitten kai vaan ole ihan mun juttu noin niinkuin sisustuksen kannalta.

Selasin sitten kotiin päästyäni läjän sisustuslehtiä läpi, mutta ei niistäkään kamalasti apua ollut. Lehtien mukaan kaikki kodit ei suinkaan ole sisutukseltaan beige-harmaa -akselilla, vaan ihan vaan reilusti vitivalkosia. Joten hetken mietin, että onko se nyt sitten kuitenkin tehtävä valkoinen talo ja "sisustettava tekstiileillä". Mutta kun meikäläisen sisustuksen intensiteetti on ollut tähän mennessä se, että verhot on vaihdettu muuttaessa jos silloinkaan, niin yhtäkkinen piritävien tekstiilien ilmaantuminen asuntoomme tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Ainakin siinä määrin, että niillä saataisiin asujaimiston värintarve tyydytettyä.

Joten, raahasin kaupasta kotiin läjän tapettinäytteitä ja muutaman kirjan. Ja arvaatkaapa mitä. Joka tapetti oli vaalea, vaaleanbeige, sinertävä, tai villeimmillään kevyesti roosa. Olin suoraan sanoen aika äimänä kun näin tapettivalikoiman seinälle viriteltynä: kauttaaltaan ihan kivaa, mutta ei sitten yhtään mitään muuta. En edes tajua miksi moisia tapsuja valitsin. Aivopesua? No, huomenna homma jatkuu. Alan kyllä pikkuhiljaa kallistua sille kannalle, että meillä lähinnä maalataan. Ellei nyt sitten joku iiiihanaa tapetti tömäytä suoraan päin huomiokykyä :).

p.s. Auto on taas todettu ajokelpoiseksi noin seuraavaksi vuodeksi. Maksoi 60 e ja vei aikaa pari tuntia. Kivoja tuollaiset nollaukset. Pääasia kuitenkin, että uhkaava ajokielto on kumottu ja kaaralla saa taas kiitää pitkin kaupunkia laattoja etsimässä :).

torstai 3. maaliskuuta 2011

Aika rientää

Maanantai-iltaan loppui pahimmat kiireet tällä erää ja sen jälkeen onkin tullut ihmeteltyä ajan kulumista. Siis siinä mielessä, että vuosi sitten suunniteltiin remppaa ja nyt alkaa uusi talo olla aika hyvässä mallissa. Tai että ollaan selvitty kohta koko pitkä talvi tässä pikkuruisessa asumuksessa. Tai että vein eilisaamuna esikoisen ekalle leirireissulleen ikinä. Tai että kuopus täytti eilen 7-vuotta! Aika rientää ja lapset kasvaa.

Vessa se vaan pysyy tukossa. Itse asiassa myös imuri oli tukossa (sukka) ja vähän kaikki muukin tukkoilee. Paitsi saunan vesihana, se taas vuotaa. Berneistä ei tiedä onko ne tukossa vai tulviiko ne muuten vaan yli: niillä taitaa kohta pimetä nuppi. Kevät villitsee ja neliöt ahdistaa. Eilen niillä oli kyllä hauskaa, kun Siippa jätti niille laatikollisen pieniä puupalikoita pihalle levitettäväksi. Olivat levittäneet, mutta hyvä niin. Tekemistä sitä olla pitää...

Meinasin postata kuvia meidän yläkerrasta, jossa onkin jo huoneet paikallaan. Malliksi alla askarteluhuone.
Askarteluhuone, jota tosin aloinkin himoita makkariksi meille aikuisille :). Näkymät ilta-aurinkoon, laitumelle ja kivasti tilaa. Hm...
No, kävi ilmi, että tämä olikin sitten käytännössä ainut kuva, jonka olen yläkerrasta tässä valmiudessa tullut ottaneeksi... Pari muuta on, mutta niissä vilisee niin paljon pikkuväkeä, että en taida niitä tänne lisäillä. Aijoo, ja sitten ne on otettu huoneiden sisältä, eikä väliseinistä, joten näkymä on kutakuinkin sama kuin tuossa ylläolevassa.

Takaisin alakertaan siis. Ekaksi vaikka vallan futuristinen kylppärin katto, joka odottelee paneeleita ja lamppuja.


Ja sitten laattoja. Lattialaattojen tilaamistarve osui (tietenkin) sille muutenkin kaikista kiireisimmälle viikolle ja koska vaatimukset värin, pinnan ja eloisuuden suhteen oli aika tarkat, meinasi koko laattaruljanssista jo tulla pikkanen ressi. Itseasiassa sehän meni niin, että menin ostamaan kylppärin laattoja, mutta kun mistään ei löytynyt kohtuuajassa niitä sellaisia laattoja kun oltaisiin haluttu, niin ajatukset eksyi lattiaan. Valituksi tulleet laatat oli sitten juuri sellaiset kuin toivoin (eli vahvasti värivaihteluita, sileä pinta, mahdollisimman vaaleat mutta kuitenkin selvästi harmaat). Hyvä kun tuli tilattua - nämä oli useammalla kiekalla ainoat, joiden väri heti miellytti, ja siinä kohtaa kun tämä satsi tuli meille, näitä jäi Suomeen vielä 45 neliötä eikä enempää ole tulossa. Eli olisi taas pitänyt luottaa siihen intuitioon piiikkasen aikaisemmassa vaiheessa ja tilata nämä vaan heti. Jotenkin kuitenkin se, että tilaat jotain laattaa 115 neliötä vaan kasvattaa paineita ja lisää halua vähän varmistella.

Mutta ne laatat:

Kiva eikö totta? Vaikka näyttää kyllä vähän betonilta...
Ja itseasiassa betoniahan se onkin, sori (hihhih)... Äh, tämä tuli vaan siitä, kun harmaata laattaa valitessa naureskeltiin Siipan kanssa, että toisaalta on tosi hölmöä ostaa harmaita laattoja peittääkseen harmaan betonin...ja se että viljelen tälläsiä tymiä juttuja julkisesti menee kyllä aivojen ylirasituksen piikkiin, toivon.

Mutta nyt siis ne laatat. Odotin niitä raksalle kuin kuuta nousevaa. On pikkasen eri asia katsoa kaupassa muutamaa laattaa ja isossa huoneessa lattiapintaa, kun valokin vielä vaikuttaa niin paljon. No, laatta näytti oikein kivalta myös meillä, jei! Ilta sujui rattoisasti kun mallaili laatoja eri tiloihin ja mietti mahdollisia tapoja latoa niitä lattiaan.

Ihan vaan suoriin riveihin...

...tai väliin jotain boordin tapaista sopiviin kohtiin...


...tai salmiakkikuvioksi...

...tai sitten vähän enemmän hässäkäksi.



Jotenkin tykkään tuosta ylläolevasta ladonnasta tosi paljon, mutta sen käytössä olisi joitain ongelmia. Isona alueena olisi varmasti liian levoton kun laatta itsessään on niin kirjavaa. Ja toisaalta talossa, jossa eri tilojen välisten ovien määrä on minimoitu, tulisi aika hankalia tyylin-muutoskohtia oviaukkoihin. Joten ehkä sitten kumminkaan ei. Onneksi laatta itsessään on tosiaan hyvin eläväpintaista, eikä se välttämättä kaipaa tehosteita. Alla vielä rajapinta-kokeilu, joka konkretisoi ongelman aika hyvin.



Tänään oltiin lisäksi tapetti-maali-vessakaluste-laatta -kaupoilla yhteensä 6 h. Puuh. Huomenna jatkuu. Pääsenkin passelisti heti aamusta kaupunkiin hakemaan autolle jotain OBD (tms.) todistusta. Käytiin nimittäin tänään katsastamassa autoa (joka oli jo tosin vähän myöhässä - unohtui). Heti konttuurin pihassa huomattiin, että dämit, toinen etuvalo on pimeänä. Ennestäänkin etulasi oli jo korjausta vailla. Ei nyt kuitenkaan annettu pikkujuttujen häiritä kivaa katsastuskokemusta, ja lähtiessä Siippa huikauttikin katsastajalle iloisesti, että "Ja matka jatkuu..." Johon Katsastaja: " No, valitettavasti ei jatku." ... No, selvisi, että kun autossa kovien pakkasten aikana paloi vähän aikaa eräänä päivänä moottorihäiriön merkkivalo (joka ei muuten ohjekirjan mukaan edes estänyt ajoa, tarkistin) niin se jätti auton tietsikkaan jonkin merkinnän, eikä auto läpäise katsastusta ennnekuin se tietsikan vikatila on käyty nollaamassa. Prosessissa siis ollaan - tuskin tätä nyt enää onnistuu unohtamaan (etenkin kun auto menee huomisen jälkeen ajokieltoon). Kaikkea sitä...