tiistai 5. heinäkuuta 2016

Lomaflunssa ja muita kuulumisia

Tylsä otsikko, mutta niin on tylsää sairastaminenkin. Että jaettu kurjuus ja sitä rataa... Joka tapauksessa. Loma alkoi siis eilen ja vipona päivänä ennen lomaa, perjantaina, alkoi kurkkua koskea ja illalla olo olikin jo ihan flunssainen. Pieni epäilys on, että ajoitus ei ole sattuma, joskin kaiken mailman pöpöjä tuntuu olevan aika lailla liikenteessä. Mutta, säät muuttui samalla lomanalun kunniaksi aika kamaliksi, joten mikäs tässä on sairastaessa.


Sairastamisista huolimatta saatiin lauantaina mansikat pakkaseen luvattujen kehnojen kelien alta. Tytöt toimivat oivina apulaisina keräämällä ja pakastamalla mansikoita. Jos tämmöset isommat lapset osaakin olla väliin vähän kipakoita, niin on tässä kyllä myös rutkasti hyviä puolia. Eli mansikat - check.


Moni muukin kesähomma (liittyen  lähinnä siivoamiseen) on yllättävän hyvällä mallilla. Josta pitkähköllä aasinsillalla päästään siihen, että meillä oli rippijuhlat (ihan loogista). Juhlat oli ihanat, rippityttö kaunis kuin mikä, ja juhlia edeltävä rippileirikin näytti oleen hyvin mieliinpainuva kokemus. Äidillekin  tuollainen rippijuhla on aika herkkä kokemus, joten positiivinen yllätys oli, että en itkenyt ihan koko kirkkoretkeä silmiä päästäni. (Pienen pieni pelko oli, että näin siinä voisi käydä, kun tyttären rippikouluun liittyvillä kirkkoreissuilla kanssahenganneena kunnostuduin todellisena itkupillinä, ihan ilman syytä ja omaksikin yllätykseksi. Jotenkin siellä kirkossa on vaan niin rauhallista, ja rippikoululaisten laulut nättejä.)


Rippijuhlista tuli loppuseltaan juhlinakin ihan isot - sukulaisia oli reilut 30 ja kun siihen päälle lisättiin kavereita, niin vieraiden määrä taisi kolkutella viittä-kuuttakymmentä. Tykkään leipoa itse, joten puuhaa oli riittämiin. Kätevästi olin luvannut jo talvella olla jossain määrin vetovastuussa  vanhempainyhdistyksen perinteisestä torikahvituksesta (vuorot selviää lähempänä kesää), ja niinhän siinä sitten kävi, että kun rippijuhlat oli sunnuntaina, torikahvitus oli lauantaina (hehheh). Torikahvitus toteutuu ryhmätyönä, joten suurin henkkoht investointi tuossa kohtaa oli se, että sen sijaan että olisin puuhannut lauantain kotona seuraavan päivän bileitä, olinkin iltapäivään kiinni torilla, ja pikkaisen leipomistakin tuli toria ajateleln tehtyä.


Koska asiat tuppaa menemään niinkun ne menee, meiltä (tietysti) hajosi sähkökaappi torstaina, ja sen myötä yksi vaihe sähköistä katosi. Onneksi ei se, jonka takana oli kylmälaitteet, mutta kyllä tuostakin pikkasen riesaa koitui leipomisurakalle. Onneksi tätä(kään) valmistautumissysteemiä ei ollut aikataulutettu ja suunniteltu niin huolella, etteikö joustovaraa olisi ollut (perjantaiyö, lauantaiyö), ja sähkökaappikin saatiin jo perjantaina sähkölaitoksen toimesta korjattua. Ihan pikkasen alkoi tuntua, että vaikka omat suunnitelmat ei olleet parhaasta päästä, jollain muulla oli joku suunnitelma mein pippaloiden varalle, koska lauantaille tuli myräkkä, joka - yllätys yllätys - vei meiltä sähköt. Kaikki kuitenkin järjestyi, tietysti, kun sähköt palautuivat siihen mennessä kun minäkin torin rasituksista, ja kaikesta jännitteestä ja jännityksestä huolimatta koko leipomus & juhla & sähkötilanne -rumbasta selvittiin hienosti. Yksi kakku piti kyllä lauantaiyönä täytellä otsalampun valossa, ja kirkosta suoraan meille tulevat vieraat pääsivät seurustelemaan tovin sivistyneesti sillä aikaa kun emäntä ja osa vieraista viimeisteli kakkujen kuorrutuksia ja voileipäkakkuja, mutta molemmat taitaa tässä huushollissa kuulua kotegoriaan "normimeiniki" eivätkä siis aiheuttaneet sen suurempaa hämmennystä :). Mutta ihanat juhlat - kiitos kaikille apukäsille ja vieraille.


<3 .="" p=""><3 p="">Oh, pakko rientää, ja koska en nyt halua säilöä tätä luonnoksiin (jossa alkaa olla jo vähän tungosta), niin palaan myöhemmin muihin kuulumisiin. Mukavaa kesäviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti