Postauslaiskimustus

Minulla siis. Siitä johtuen näitä postauksia tipahtelee nyt samaan tahtiin kuin heinäkuisia sadekuuroja tänä kesänä: harvakseltaan. Päällimmäinen syy laiskotukseen on väsy. Kun päivät kantaa tavaraa edestakas yli 30 asteen helteessä, on olo iltasella aika hyytynyt. Pitää ihan pakottaa itsensä niinkin ryhdikkääseen istuntaan, että koneella kirjoitus luonnistuu. Toinen ihan pätevä syy on pikkuinen irroittautumisyritys ulkomaailmasta, lähinnä sähköisestä sellaisesta. Koitan siis viettää valtaosan päivää ja elämää ihan tyystin irti verkosta. Ja kolmas ja pätevä syy on tietenkin esikoisen synttärit. Neiti on jo yhdeksän, voi ajankulun nopeutta!

Joka tapauksessa, ihan totaalisen uskomatonta, mutta me tyhjennetään kämppää edelleen. Ja sekös alkaa ihan vähän ottaa jo kaaliin. Olin ihan varma, koko sydämestäni (jo 8 kerran lyhyehkön ajan sisällä tosin), että TÄNÄÄN on se päivä, kun kämppä viimeiseltä on täysin tyhjä. Mutta ei, ei ihan. Syyyyvvääää huokaus. Olen totaalisen, täysin, ihan kokonaan kyllästynyt kantamaan tavaraa pihan yli ja sovittelemaan sitä milloin mihinkin. Nyt ei kyllä ole enää jäljellä kuin sohvat, telkku, vessa ja muutama astia keittiössä + kahvinkeitin. Olisikohan huomenna siis SE päivä, kun kämppä on täysin tyhjä ja pääsisi purkamaan. Muuthan on jo tätä lystiä aloittaneet ja minäkin haluan! Joten peukut pystyyn ja tehot täysille.

Bernikuulumiset. Berneillä on NIIN kuuma. Voi ressukoita. Berni ykkönen aloitti pohjavillan poiston, ja onkin sitten heittänyt karvaa ämpärin päivätahdilla, mutta sitä vaan riittää. Aika hurja kokemus - en ollut ollenkaan tajunnut, että ne ihan kirjaimellisesti heittää kaiken pohjakarvan pois. Hyvä ajoitus tosin. Berni kakkonen kärvistelee kikkuraisessa karvassaan. Kumpikin on saanut säännöllisesti vettä niskaan. Berni kakkonen on vallan ihastunut käytäntöön. Berni ykkösen mielestä tämä taas on joku sadistinen pestään-koiria-päivittäin-ihan-huvikseen-vaikkei-ole-tarkoitus-lähteä-edes-näyttelyyn -tyylinen omituinen ihmisoikku, johon vastataan nopealla ja ennakoivalla pakoreaktiolla aina ämpärin, kastelukannun, vesiletkun, kulhon, kipon tai litranmitan näyttäessä värikkään kaatonokkansa. Samalla tulee hoidettua hortonomiset niittovelvoitteet, kun maastoutumiskohteeksi valitsee otollisen kukkapuskan.

Muuten bernit on söpöjä kuin mitkä (ylläri :)). Lapsetkin on söpöjä ja ruskeita kuin pavut. Kuopus oppi uimaan, ja kiitos hellekesän, on muutamassa päivässä saanut treenattua taitoa niin, että tänään meni jo reilut 15 metriä ihan tyylipuhdasta sammakkokoiraa. Vautsi. Esikoinen taas sukeltelee kuin saukko. Molemmat on niin elementissään vedessä, että olen tosi tyytyväinen. Jei! Vastoinkäymisiä toki mahtuu myös junnujen eloon kaiken auringonpaisteen keskellä. Kuopus lasketteli eilen epähuomiossa ommppupuusta pelkissä bikinipöksyissä ja seurauksena on aika massivisesti asfaltti(omppupuunkuori-)ihottumaa käsissä, jalassa ja mahassa. Esikoinen taas sai saunan kuistin kaiteesta tikkuja kämmeen. Äiti tosin reagoi taas pikkaisen epäsopivasti, kun poloinen lapsukainen tuskissaan kiukkusi: "Miksi sen kaiteen pitää olla niin pirullisen tikukas?" Joo'o. Aion omaksua tämän(kin) käyttöön vähän laajemmassa kontekstissa - silloin kun elämä on :).

Home sweet home

Kotona taas Enkkuseen suuntautuneen työreissun päätteeksi. Oli hyvä reissu ja irtiotto koko tästä kieltämättä ihan pikkaisen sekavasta kotitilanteesta teki reissusta omalla tavallaan melkein lepuuttavan - vaikka nämä muuten ovatkin kaikessa antoisuudessaan rankkoja. Nopeana summauksena. Olimme Lancasterissa, joka oli idyllinen, viihtyisä, sopivan pieni (no asukkaita oli 80 000, mutta kuitenkin) ja kodikas paikkakunta pikkuruisine kukkien täyttämine etupihoineen ja monivärisine ovineen ja ikkunanpielineen. Yliopisto oli loistava maja/ konffapaikka. Kampus oli suuri, tilat toimivat ja kulkeminen helppoa; sattuipa sitten ottamaan numeroltaan millaisen linikan tahansa, niin aina se ennemmin tai myöhemmin päätyi university underpass -pysäkille. Pidemmät reitit toimi mainioina maisemienkatselureitteinä.

Tämän kyseisen konffan ilmapiiri on mitä kotoisin, joten niin päivien viralliset kuin iltojen epävirallisemmat osuudet oli kaikki kivoja (tosin tehojakin löytyi). Päästiin tanssimaan mm. perinteistä Ceilidh - tanssia, ja se jos mikä oli huikean hikistä ja vielä sitäkin hauskempaa touhua. Ja musiikki oli kuin suoraan keskiaikamarkkinoilta tai Braveheartista. Nakuja maalattuja skotteja ei kyllä näkynyt yhtään, mutta eihän me siellä oltukaan :).

Mitäs vielä. Ai, kaksi merkittävää asiaa. Myös paikalliset ihmiset oli aivan äärimmäisen ystävällisiä. Sekä kaupoissa että bussissa ihan tavallinen vastaus oli: of course dear, tai cheers dear. Sekin ihme on nyt nähty, että linkkakuski odotti kun kyytiläinen kävi kirjakaupassa ostamassa postimerkkejä. Toki hän ensin varmisti, että muut matkustajat tämän hyväksyivät. Ja kaupat. Hm, kurssi oli niin edullinen, että vaatteet tuntui todella halvoilta. Mm. ihan pätevän oloisia farkkuja oli yleisesti tarjolla alle 25 eurolla, ja kun päälle läppäsi vielä alennusmyynnit niin oliisn voinut shoppailla vaikka vähän enemmänkin. No, kaikki mitä ostin tuli ihan tarpeeseen ja sekä lapset että siippa sai kasat tuliaiskuteita myös :). Lastenvaatteista kaikki ei välttämättä olleet kovin halpoja, mutta ah, aivan syötävän söpöjä. Ekan kerran ikinä minulle tuli sellainen olo, että olisin halunnut ostaa joululahjoja jo heinäkuussa (siis paljon normi joulunalusviikkoa aiemmin), mutta onnistuin hillitsemään itseni. Ei muuten, mutta joulun aikaan niitä lahjoja ei tästä myllerryksessä löytäisi enää kukaan...

Tässä pikainen päivitys viime viikolta. Kohta pitääkin käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna palata täysillä oman kämpän purkupuuhiin. Onneksi on luvattu riittävän lämmintä, ei pääse palelemaan... :)

Litran mitalla

Olen kerännyt tässä muuttaessa uutta kiinnostavaa(?) faktaa omasta taloudesta. Esimerkiksi sellaista, että meiltä löytyy reilut 60 litraa dvd-elokuvia ja noin 30 litraa vanhoja vhs-kasetteja. CD-levyjä on niin ikään noin 30 litraa. Erilaisia teelaatuja löytyy (pakkauksineen) lähemmäs 3 litraa, erilaisia puurohiutaleita ja riisejä enemmän kuin 50 litran laatikko (viimeisen kohdalla mentiin mielestäni selvästi överikynnyksen yli). Kirjoja en jaksanut pakata laatikkoihin, joten niiden määrä tulee eri yksikössä: kirjoja löytyy aika tarkkaan 10 hyllymetriä. Ihania olemassa, mutta muuttaminen käy kuntokoulusta :).

Muuten muutto etenee. Ollaan nyt oltu jo kokonaista yksi yö mökissä. Yö sujui. Vähän oli vilkasta kun sekä lapset että koiralapset molemmat oli touhotuksissaan. Kaikkia meidän kullannuppuja jonkin verran ressaa tämä kodin muuttuminen ja muuttaminen. En osannut jotenkin ajatella lasten ja  lastenmielisten kannalta tätä asiaa - sitä on niin  kiinni omissa rempparessinaiheissa - mutta eilen viimeistään merkit alkoi olla aika ilmeisiä. Esikoista kiukuttaa ja kuopusta herkistää. Voi toisia. Onhan sen pakko olla aika hurjaa, kun oma rakas koti katoaa pikkuhiljaa olemasta sellaisena kuin se on, ja arjen kaikki rutiinitkin muuttuu ihan erilaisiksi. Pitää pitää retkitunnelmaa yllä siihen asti, että saadaan kunnolla kotiuduttua ja muistaa halitella kullannuppuja.

Elikot on yhtälailla hämmennyksissään. Junnuberni kaksi pisti ihan itkuksi kun tuvasta oli enimmät tavarat muutettu, ja junnuberni yksi on päättänyt iskeä outovaihteen päälle. Luulin, että meillä oli pieni johtajuuskriisi kytemässä juhannuksen jäljiltä (ja toki voi ollakin), mutta ehkä osa tuosta outoilusta meneekin rempan piikkiin. Kumpikaan ei osaa oikein rauhoittua missään sisätiloissa ja tuhovimma on valtaisa.  Tänään ne rontit hyökkäsi syömään sohvaa vaikka lapset oli ihan vieressä. Silityksillä kai nekin tainnutetaan. Ja kisulit sitten. Ne on himppasen nokkaantuneita siitä, että heidän ruokapaikkansa näyttää muuttuvan päivittäin. Sen sitten kyllä kuulee, mutta pitää ymmärtää niitäkin vaan.

Purkutyöt etenevät muuton tahtiin. Tai oikeastaan työhuonetta on purettu enemmän. Jostain on tullut vettä seinää pitkin, mutta pääsääntöisesti kaikki näyttää (ja haisee) oikein hyvältä. Tämän kävi toteamassa myös valvoja, joka päivitteli aikansa entisaikaisia ratkaisuja ja sitä, miten ne on voineet toimia. Mutta kaikki on sen suhteen ok, hyvältä kuitenkin näyttää, työtä vaan ja purkamista, hopsansaa.

Panikoidaan varmaan vuoropäivin homman kanssa. Siis sen mitä ylläreitä löytyy, työmäärää, kustannuksia, mutta se kaikki taitaa kuulua asiaan. Pitää vaan yrittää olla panikoimatta yhtäaikaisesti ja jatkaa etenemistä. Omalla tavallaan on tosi huojentavaa päästä kurkimaan talon seinien sisään ja nähdä mikä tilanne ihan oikeasti on. Nyt kun katsoo tilannetta, niin sellainen kevyempi pintaremppa ei todella olisi tässä ollut mikään vaihtoehto. Toisaalta samalla näkee myös talon historiaa: seinän välissä on sanomalehtiä eri vuosilta, tapettityyli vaihtele, uunien paikat on nähtävissä. Kattokorkeuttakin tuli kerralla 30 cm lisää ja alta paljastui vanha katto (harmi, että sitä ei kai voida säästää kun siihen on tehty reikiä ja vientejä putkille jne.). Lattiakerroksiakin on monta: korkkia, mattoa, villaa, lautaa, purua, hiekkaa. Tuntuu ihan kuin meistä talon kanssa tulisi näin viimein kunnolla tuttuja. Taloa on myös pakko arvostaa: 80 vuotta, ja tässä se vaan edelleen tönöttää kaikkine elettyine kerroksineen. Toivotaan, että mitään ihan kamalia ylläreitä ei olisi tiedossakaan, mutta tällä hetkellä tuntuu ihan optimistiselta. Vaihteeksi :).

muuttoa

Huippukiva juhannus takana. Kiitos kaikki rakkaat, oli aivan mahtavaa!

Jälkiosakin jussista meni kutakuinkin suunnitellusti, muutaessa. No, sitä en taas(kaan) osannut ennakoida, ettei muuttaminen tokikaan onnistu viemällä tavaroita paikasta A paikkaan B. Oikeastaan se meni niin, että kun otin tavaran x paikasta A siirtääkseni sen paikkaan B, havaitsin, että saadakseni  paikkaan B tilaa, tarvitsin käyttööni paikan C, jonka käyttöön saaminen edellytti sitä, että siirrän ensin tavaran y paikasta A paikkaan C. Tokikin tämä sitten tarkoitti, että aikeeni tyhjentää paikan A tila 1 ensin kokonaan ei onnistunut, vaan minun piti ensin leväyttää levälleen paikan A tila 2, saadakseni tarvitsemani tavarat y käyttöön tilaan C. Lisähaastetta toi se, että muutin alkupäivästä hetken itsekseni, enkä siis voinut siirtää raskaita esineitä silloin kun oli niiden aika ts. olisin luontevasti päässyt tekemään tilaa paikkaan B, jolloin jouduin palaamaan asiaan tavaran z kanssa (x:n ja y:n sijasta). Jossain vaiheessa olin kieltämättä kevyesti hämmennyksissä siitä mitä oikein olin tekemässä tai mitä olisi kannattanut olla tekemässä, ja kämppäkin oli aika sanoinkuvaamattomassa kunnossa. Koska muutto on kuitenkin kerrankin pätevä syy totaaliseen räjähdykseen, päätin olla ressaamatta ja vaan tallata pihaa edestakaisin erilaisia tavaroita kainalossa. Siipan ja lasten kotiuduttua hommat sujuivatkin sitten sitä sutjakammin, ja kaaoksesta päästiin nopeasti ihan tuloksiin.

Nyt nukutaan vielä ainakin tämä yö täällä vanhassa tuvassa ja ihmetellään. Aika haikeaa, mutta hauskaa.  Ja huomenna taas jatketaan...

Väliaikainfo

Katto tilattu. Ikkunat tilattu. Muuttolaatikoita x määrä siirretty ja lisää siirtyy juhannuksena, koska kaikkihan jussina menee mökille. Me vaan mennään mökkiin. Asumaan. Useiksi kuukausiksi. Oujee. Tähän liityen on olemassa just sopiva musiikkikappalekin :).

Berniskät muuten auttaa muuttamisessa minkä ehtii. Etenkin pikkuberni on omaksunut tavattoman avuliaan asenteen mitä tulee tavaroiden poisheittoherkkyyden lisäämiseen. Ilmeisistä hyödyistä huolimatta olen yrittänyt rajoittaa tätä ominaisuutta keksimällä bernereille kaikkea muuta puuhaa, mutta ei vaan meinaa aina tepsiä. En kyllä tajua mistä ne tuon energian repii: monta tuntia pihalla, sallitun pituiset lenkit päivässä, etsintäleikkejä, älyttömästi painia - ja silti ne jaksaa vielä etsimällä etsiä tuhottavaa perinteisten kastelukannujen, hulavanteiden, kenkien, kirjojen, pakkauslaatikoiden, rappusten, jalkalistojen, muovipussien ja lelujen lisäksi. Minusta on tosi kekseliästä mennä esimerkiksi saunaan ja etsiä sieltä puinen löylykiulu tuhottavaksi. Tai kiivetä rappusia niin pitkälle, että yltää aurinkolasikoteloon. Ei yhtään haittaa, että se on metallia, koska berneillä on isot ja vahvat leuat, jotka hajottaa mokomat kapistukset atomeiksi ihan alta aikayksikön. Koska meidän näkemyksemme poisheitettävistä tavaroista ei ihan aina kohtaa, olenkin kehitellyt berneille harmistuksen hetkinä uusia lemppareita. Ne onkin nyt sekä berniittejä että berninaattoreita. Hyvinkin yleiskieleen sopivia ilmauksia minusta.  

Mutta siis. Viimeinen viikko menossa tässä talossa tässä muodossa. En tiedä mitä ajattelisi. Paniikki, riemastus, alistuminen, päättäväisyys - kaikki jutut on läsnä. Ai niin, ja se kipale. Mielestäni tämä kilpailee tasapäisesti alkuperäisen version kanssa ja tuo jostain syystä muidenkin kuin meidän mieleen meidän tilanteen :). .Oujee, miten voimme yli talven kestää... Hyvää juhannusta kaikille!!!

Tadaa

Urakkaporukka plakkarissa. Tai nimet puuttuu vielä paperista, joten pelottaa ilakoida, mutta lupasivat sitoutua tähän projektiin nyt siinä määrin, että voidaan alkaa purkamaan ihan urakalla (hih, kirjaimellisesti). Sen lisäksi ikkunat ja ulko-ovi on tilattu, kattotilaus tarkistuksia vaille valmis ja urakan hinnastakin on jonkin sortin sivistynyt veikkaus olemassa. Mikä tärkeintä, nyt voi ja uskaltaa sitten alkaa tilata myös matskuja paikalle, samoin isompia laitteita jne. Jei!

No, aikataulu on sitten mitä on. Tai siis se on ihan hyvä, lähtökohtaa ajatellen. Näillä näkymin kuistin ja talon alakerran lattioiden pitäisi olla valmiina ehkä marraskuun alkupuolella - olettaen, että saadaan kaikki muut tavarat ajoissa paikalle. Eihän se olisi älyttömän paha, jouluksi kotiin ja sellain... Ja olisi tietty tosi kiva jos saisi lämmöt päälle taloon ennen pahempia pakkasia. Mutta katsotaan, aika taitaa näyttää.

No, nyt ei jaksa kamalasti maalailla itiöitä seinille. Pitää nauttia tällaisista pienistä voitoista että saa vähän voimia. Siispä vielä kerran JEI!

Raivausta

Huomenna saattaa ihan oikeasti ratketa se, milloin saadaan työmiehet töihin - vai saadaanko. Jännittävää... Sitä odotellessa olen yrittänyt lähinnä raivata niin, että muutto pikkumökkiin olisi jotenkin hallittu ja että tavarat löytyisi vaikka remppaevakko sattuisi ensi kevääseen kestämäänkin (tsiisös...). No, kaikkeen on varauduttava. Minun tapani sekä siivota että raivata on lievästi sanoen kamalaan kaaokseen ja kaiken romauttamiseen perustuva - seikka, josta siippa jaksaa olla aina yhtä, no, hm, kyseenalaistava. On kuulema muitakin tapoja kuin se, että räjäyttää koko homman atomeiksi, ja alkaa sitten kokoamaan siitä jotain uutta kokonaisuutta. Mutta ei, kyllä linjan pitää pitää (överit). Myönnän, että jälki on joskus aika hurjaa ja myönnän myös sen, että jätän tilanteen joskus joksikin aikaa myös levälleen jos sattuu vaikka tälläinen viikko kuin tällä viikolla. Että vaan sairastaa, eikä mistään meinaa tulla mitään. Itse olen melko taitava sulkemaan esimerkiksi työhuoneessani muutaman päivän vallinneen kaaoksen mielen ulkopuolelle, mutta järjestysorientoituneempi kotitaloutemme osapuoli taitaa kärsiä tällaisista ihan aidosti. No, kaikilla on ristinsä, elämme tällä hetkellä poikkeustilassa ja sitä rataa... Yritän kuitenkin huolehtia, että keskeisissä toimintopisteissä (tupa) vastaava kaaos olisi selätetty alle vuorokaudessa. Ja kyllä se kaaos lopulta myös palkitsee. Tähän asti tuloksena on ollut säilytettävien lisäksi keskimäärin säkki kirpparille, säkki Konttiin ja säkki kaatikselle/ huone. Aika hyvin minusta.Tässä vähän lastenhuoneen raivausmallia. Jäljet vie sylttytehtaalle :)...

Ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin raivauskuva kakkosessa on myös siippa päivänokosilla. Aika luontevasti tuo sulautuu osaksi pehmiksiä, vai :)?

Söpöläisistä puheenollen (vai puhuttiinko me äsken pehmoista ;)), bernit ovat ihan tosissaan innostuneet puutarhanhoidosta. Niiden lähestymistapa touhuun on valitettavasti vaan ainakin yhtä dekonstruktiivinen kuin omani siivoukseen, joten meillä on ajoittain pieniä erimielisyyksiä siitä, mihin asti koiruleiden hortonomisen valtuudet ulottuvat. Nurmikon huolellisen tuuletuksen (bernin mentävät kolot) hyväksyn melkolailla mukisematta. Myös keväinen oksakarsinta oli jossain määrin ok. Ja vielä kykenen hyväksymään kitkemisen, vaikka sen seurauksena lattialta löytyvät leikkiämpärin kokoiset voikukkaoksennukset onkin vähän tuhoisia matoille. Sen sijaan pikkuisen nikotuksia aiheuttaa pihatietä reunustaviin ukonhattuihin kohdistuva niittotoiminto (pieni edellä ja iso täysillä perässä) ja pensaisiin kohdistuva kasvusuunnan totaalinen uudelleenorganisointi (siis pystysuorasta vaakasuoraksi).En ole kyllä vielä keksinyt millä bernit saa pois päältä kun sääkin pysyy riittävän viileänä. Alla kuva termiiteistä. Siitä näkee miten vakavasti berni ykkönen ottaa kakaran vouhotukset. Tuon asenteen kun saisi omaksuttua omaankin kasvatustyöhön :).