Pikaistusta

Siis pikaista postausta. Tänään on taas niin optimistinen olo. Siltikin vaikka talkoporukka puoliutui autoteknisten ongelmien seurauksena. (Huom! Selvennykseksi, että talkoot sujuu kyllä, mutta olisi ollut ihana nähdä teitä.) Onneksi meillä saattaa olla vielä jokuset talkoot ennenkuin talo on valmis eli osallistumismahdollisuuksia löytyy tulevaisuudessakin ;). Huomisen suuri haaste on kyllä tuhota useampi litra makkarasoppaa JA neljä litraa makaronilaatikkoa :).

Mutta siihen optimismiin. Luin tytsille antiikin Roomaan sijoittuvaa lastenkirjaa, ja kai tämä Rooma-teema jäi sitten siitä päälle. Joka tapauksessa. Valvoja-suunnittelija kävi tänään. Jostain syystä hänellä näyttäisi olevan suorastaan keisarillinen valta säädellä henkilökohtaisia mielialojani. Joten koska tänään peukku oli pääasiassa ylöspäin, olen ollut tosi iloisella mielellä koko loppupäivän. Se tuntemus tulee myös siitä, etä jollekin tämä homma on ihan normia. Tummuneet seinät ei ole yhtään ruman näköiset, vaan ne on tummuneet. Purut on hyvä juttu. Vauriot on korjattavia. Ja kova puu on kovaa puuta, vaikka sille yrittäisi tarjota mitä muuta roolia tahansa. Ihanaa! Esitettiin myös muutama pieni -öh- muutosehdotus, ja kerrankin nämä itse pähkäillyt ratkaisutkin osoittautuivat toteutukseltaan mahdollisiksi ja jopa remppaa helpottaviksi. Jei! Kaikki nämä olivat hyviä juttuja, mutta yhdestä asiasta olin erityisen iloinen. Puhuttiin yli tunti rakenteista, eristyksestä, viemäröinneistä, toimenpiteistä ja pohjan valamisesta ja ekan kerran ikinä: minä ymmärsin joka sanan! :D

Remppaelämää

Nyt on kuistikin matalana. Talo hupenee ihan silmissä aktiivisen rempparyhmän käsittelyssä :). Uuden kuistin pohjan pitäisi lähteä muokkautumaan jo perjantaina ja viikonloppuna on tiedossa myös seinientyhjäystalkoota ja purkamistakin siihen taitaa mahtua. Jostain syystä sitä vaan riittää...

Joka tapauksessa, kun remppa on hyvässä vauhdissa, meinaa blogista tulla pelkkä työvaiheiden raportoinikanava. Ihan ok, mutta koska tällä nimenomaisella blogituksella on myös muita funktioita (minun huvitukseni, rakas päiväkirja) niin ajattelin keskittyä hetkeksi niihin asioihin, jotka eivät ole ihan päivittäistapahtumatasoa.

No niin, ja lähtee. Ette usko, mutta eilen tiskasin niin, että lopettaessakin oli vielä valoisaa. Mukavaa vaihtelua vaikkapa toissapäivään, jolloin pimeä pääsi yllättämään kesken tiskauksen. Astioiden kuuraaminen sujui toki käsikopelollakin, mutta hukkasin kaksi kertaa harjan kun ajattelemattomasti laskin sen pois käsistä. Siippa kertoi kokemuksen kuultuaan, että grilli/tiskikatokseen saa valotkin, mutta nää, nykyajan hömpötyksiä, tai saattaa olla että ehkä kokeilen joku kerta. Eilen kuitenkin tiskattiin siis valoisassa.

Tänään oli todella ihmeellinen päivä. Olin ruokkinut koko perheen, käynyt koiruleiden kanssa lenksulla, pessyt kaksi koneellista pyykkiä, lämmittänyt saunan (tai no, aloittanut sen lämmittämisen), vienyt eiliset tiskit sisälle ja siivoillut, pistänyt ponskan iltatalliin, ruokkinut kisut, täyttänyt tallin vesipisteet + elukoiden vedet ja vielä jutskannut naapurin kanssa ja kaikesta tästä huolimatta olin saunassa ennen puoli yhdeksää. Ekan kerran koko kesänä. Ihan kuin elämä olisi hallinnassa. Jätin tosin kaikki rempantapaiset tältä päivältä pokkana väliin.

Tänään oli myös päivä, jolloin lapset eivät olleet turhautuneita remonttiin. Toisaalta tämä ei yllätä. Niin kauan kuin pysytään kaukana rempan kohteesta ja puuhaillaan muuten vaan, ketään ei tunnu häiritsevän, mutta saman tien kun ollaan oltu (minä olen ollut) 10 minsaa remppahommissa, ei kellään ole enää mitään tekemistä, on tyhmää, siis toooosi tylsää ja muutenkin ihan ikävää. Esikoinen on perinyt jostain hippusen analyyttisyyttä ja julistikin tässä yksi päivä (kun sanoin, että meidän on vaan tehtävä sitä remppaa, tai se ei ikinä valmistu), että hän aikoo asua tässä mökissä koko ikänsä. Koitin muistutella mieliin, että meillä on tosi kivoja suunnitelmia tyttöjen huoneiden varalle,ja muutenkin. Johon neiti tokaisi: "Kuule, eno on rakentanut taloa jo kolme vuotta, ja sillä on ollut siellä apuakin. Meille on tulossa vain kaksi rakennusmiestä! Ei mitään mahdollisuutta onnistua. Me asutaan tässä vielä sadan vuoden päästäkin." Okkei. Faktat ei ehkä mennyt ihan kohdilleen, mutta muuten olen aika vaikuttunut moisesta moniulotteisestä tilannetajusta. Ja jotkut pikku-pikku-rempparaivaritkin tuli samalla ehkä ymmärrettävimmiksi.

Lapsikullat ovat muutenkin loistaneet viimeaikoina. Kun niiltä reppanoilta on tylysti riistetty osa nykyajan monipuolisista viihdykkeistä, niin nyt he keksii sitten omiaan. Luovia leikkejä onkin syntynyt. Täytyy vaan ihmetellä esimerkiksi sellaisia kiehtovia luomuksia kuin "Räpytä vesi löylykauhasta" tai (henkilökohtainen suosikkini) "Kuka pystyy pisimpään pitämään sormea luumuhillossa". No, ruualla ei saa leikkiä, mutta hetken aikaa piti kyllä seurata kuuma-luumuhillo-pelin sääntöjen kehittelyä. Ei ollut mikään helppo peli nimittäin.

Joo, siis joku päivä oli mielessä tosi paljon sellaisia juttuja, jotka on tavalla tai toisella vähän erikoisia. Mutta ihmeesti sitä on tottunut jo vaikka mihin. No, yksi asia on tullut henkilökohtaisestikin todettua. Nykyaikaisen sivilisaation ja ns. sivistyksen mitta ei tosikaan ole puhdas vesi, vaan jäteveden käsittely. Ilman viemäriin kytkettyä tiskiallasta on aika ärsyttävä elää. (Miettikää nyt, kattilallinen kiehuvia makaroneja vesineen, kaksi ovea ja kaksi berniä välissä matkalla pihalle, lapsia säntäilemässä sinne tänne...uh!) Muutenkin aika helposti huomaa toimivansa kuin muinainen roomalainen: tunkio tuppaa muodostumaan puoliväkisin siihen, mihin se luontevimmin tulee. Onneksi ollaan vielä onnistuttu pidättäytymään pelkissä tiskivesissä ja ompunkuorissa:). Josta puheen ollen, vaikka voisi luulla, niin se ettei vessanpöntölle tule vesijohtoa vaan kaikki vetovesi on kantokamaa ei loppuseltaan ole ollenkaan niin ärsyttävää. Tuleepahan kiinnitettyä huomiota vesivessan vedenkulutukseen. Vettä menee nimittäin paljon.

P.s. Päivä jatkuu ihan kummallisena. Kuopusprinsessa nukahti jo 22.10. Tekisi mieli sanoa, että tätäkään ei oeel tapahtunut koko kesänä, mutta se olisi liioittelua. Muistan ainakin kaksi kertaa.

Uuniprojekti

Pikainen purkupostaus edesmennen leivinuunin kunniaksi. Tämä osaprojekti on valmis :). Tästä se lähti:

 Ihan alussa pankon ympärillä oli laudoista tehty puukate. Itseasiassa uunikin näytti niin söpöltä, että kerran jos toisenkin mielessä kävi epäilys purkamisen mielekkyydestä (Panun vika!). Onneksi ne koskematta valmiiksi kahdeksassa osassa olevat tiilet ja hiekaksi mureneva arina auttoivat toimenpiteen oikeellisuuden määrittelemisessä. Joka tapauksessa. Näin se eteni:

Jossain tässä välisssä uuni oli tosi mahtavan näköinen. Se näytti vuoristolta, jossa on isoja luolia. Meillä oli silloin aika suuri kiusaus jättää uuni sellaiseksi ja tehdä siitä ihan oma King Kong -maailma, mutta onnistuimme juuri ja juuri välttämään kiusauksen :).

Niin se pieneni, kuorma kuormalta, kunnes, tsadaa, valmis!

Aika siisti :)! Ja vaikka tämä on pieni projekti suuremman sisällä, niin aina on kiva saada joku homma ihan oikeasti loppuun :).

Purkamista III

Meillä se vaan puretaan. Aarteita on löytynyt tosi vähän, kenkiäkin vain vaivaiset kaksi. Myös vanhojen pullojen puuttuminen on ihan silmiinpistävää. Kaikenlaista muuta ylläriä on kyllä sitten löytynyt, mutta onneksi ei mitään hirvittävää kuitenkaan. Jokainen purettu kerros lisää kuitenkin talon tuntemusta ja se on kiva. Yläkerran piilossa ollut, pelottavaakin pelottavampi viritys, parin kuution vesipannu on riisuttuna mallina  melkein ystävällisen näköinen kapistus.

Tiivistämiseen käytetyt vanhat pökätkin kivasti keventää tunnelmaa :).

Muuten kaikki pahemmat vauriot on oikeestaan siellä missä ajateltiinkin. Yhden ikkunan alla tuvassa, ja pannun alla olevassa väliseinässä, ja yksi keittiössä - siis niissä paikoissa missä on vedellä lotrattu... Vessan alusta tulee olemaan myös huono, ollaan siitä ihan varmoja. Mutta onni onnettomuudessa on, että kaikki nämä pahimmat kohdat on niitä, jotka tavalla tai toisella oli jo aiemminkin jäämässä jonkun toimenpiteen jalkoihin.

Lisää sitten näitä purkamisen tila -tyylisiä kuvaelmia. Keittiö niinkuin se nyt on. Ensimmäisessä kuvassa lattia, joka noudatti työhuoneen lattiarakennetta ainakin sammalen osalta.

Tässä taas keittiön tiskiallasnurkkaus sekä seinän takaa paljastunut, rappusten alle jäävä ruokakomero. Kaapista ei löytynyt yhtään harry potteria eikä edes luurankoa, mutta vanhat hyllypaperit olivat vielä paikoillaan. Minulle ainakin tulee tälläisistä löydöksistä edelleen aikamatkaajaolo. On niin helppo hypähtää ajatuksissa vanhaan aikaan ja nähdä ennenmuinoinen talonväki laittamassa ruokia kaappiin tai tekemässä muita talon askareita kun seinien takaa ja lattioiden alta paljastuu näitä komeroita, tulisijoja, ovia... Kiehtovaa, todella!

Alakerta etenee omaan tahtiin. Tuvasta on purettu huonoja pois, ja nyt purkupoppoo on edennyt kuistin kimppuun. Itselläni on uuniprojekti loppusuoralla; tiiliä on pääosin noin 3 kerrosta jäljellä. Sen lisäksi löytyy noin satatonnia entistä laastia, nykyistä pölyä. Tässä talossa on asunut jotain kiinnitysfriikkejä, koska kaikkia tarpeita, joilla kiinnitetään asioita toisiinsa, on käytetty ihan ylenmäärin! Kuvassa uuniprojekti on noin puolivälissä.

 Yläkerta on saanut olla alun jälkeen aika rauhassa, mutta kyllä sekin on edennyt. Viikonloppuna sieltä piikattiin murusiksi betonilattia, ja yläkerran vanhan saunan puoli (tuleva makkari) alkaa olla aika valmis odottelemaan remonttiaallon etenemistä yläkerroksiin. Kuvassa on mies ja masiina sekä luottokamu purkurauta.

Yläkerrasta on kiva kurkkia tulevasta aulasta alas puutarhaan. Samalla voi palautella mieliin, miksi tähän alunperin oikein ryhdyttiin. Kuva ei tee oikeutta yläkerran aulasta aukenevalle puutarhanäkymälle. Se on kaunis!

Paluu työmaalle

No niin, tässäpä vaativan lukijakaartin toiveesta (hih) pikainen päivitys ja tilannekatsaus HETI lomareissulta palattua. Palauduttiin siis tyttösten kanssa Etelä-Suomen turneelta noin 2 h sitten. Turnee oli kiva, eikä kyllästymään päässyt. Sisävessa ja suihku oli käytössä jokaisessa paikassa :P. Kilsoja tuli kokolailla paljon, mutta sopivina etappeina. Oli kivaa, kesälomamaisen spontaania ja seura oli mahtavaa :). Kiitos kaikille majoittajille ja muille :)!

Mutta siis. Paluu remontityömaalle sujui ihan onnellisissa merkeissä. Laajennetut kotijoukot olivat ahkeroineet meidän maaltapaon aikana keittiön lattian tyhjäksi (ja pihan sitä myötä täydemmäksi) ja osa olkkarin paneeleista sekä keittiön ulkoseinät olivat saaneet tutuksi tulleen, pikkaisen "riisutumman" ulkoasun. Huomenna homma jatkuu tuvan lattian piikkaamisella; suositus olisi ainakin katsoa mitä ohukaisen betonikerroksen alta löytyy. Aarteenetsintää siis tiedossa. Pidetään peukkuja jollekin simppelille, vaikka kivi + sora -yhdistelmälle, jooko, sen voisi jättää sellaiseksi seinänvierustoja lukuuottamatta. Sen sijaan EI toivota esimerkiksi vanhat pullot + olki + maamiesuutiset + puru-hiekka-seosta. Peukut pystyyn siis, thänks!

Minun pitäisi jatkaa uunin purkamista, se on edelleen nolosti kesken. Niskat jumahti hommasta viikko sitten niin täysin, että nyt buranakuurin ja viikon jälkeen nousin tänä aamuna ensimmäisen kerran viikkoon sängystä ilman D-dayn vaatimustason strategista ylösnoususuunnitelmaa, ja vielä ihan ilman voihkimista. Kyllä tällä nyt taas kelpaa purkaa :).

Valvoja ja rempparyhmä ovat käyneet tutustumassa taloon parikin kertaa tässä välissä. Niin lohduttomalta kuin talo tällä hetkellä osittain näyttääkin (palaan tähän joku päivä), niin kaikkien taloja tuntevien mielestä se tuntuu sittenkin olevan kohtalaisen hyvässä kunnossa. Vauriokohtia on, hankalia kohtia on, vinksotusta on,  mutta kuitenkin, lopulta aina kommentti on, että eihän tämä tilanne ole yhtään huonompi. Siispä, tulevaisuudessa puretaan, tuetaan, vaihdetaan ja korjataan, ja lopulta kaiken pitäisi olla ok. Eräs asiaa tunteva ystävä kutsuu sitä remontiksi :D.

Purkamista II

Tyhjensin tässä kameraa ja se osoitti kovin konkreettisesti, mikä hirmuinen muutos talossa on tapahtunut kymmenessä vaivaisessa päivässä. Kun esikoisen synttäreiden aikaan (13. ja 14.7) talo oli vielä pääasiassa ihan entisellään - lähinnä hivenen pelkistetysti sisustettu, on se tänään lähinnä runko, tukiranka, eikä muuta. Malliksi työhuoneen (d)evoluutio. Lähtötilanteena tässä tyhjätty huone kaapeille ja keittiöön päin:

Seuraava kuva samaisesta huoneesta kun pinnat on purettu. Tässä sama kaapin paikka, jonka alta paljastui vanha uunin paikka. Seinistä oli tässä kohdassa purettu lastulevy, koolaus, pinkopahvi ja muutama kerros tapettia. Latiasta taas oli lähtenyt korkkimatto, pahvi, paksu vanerilevy, koolaus+vuorivilla, matto ja pahvi. Päällimmäisenä kerroksena esissä on siis paksu lautalattia.

Sitten lähdöt sai lautalattia. Lattian alla noin 10 cm purua ja sitten hiekkaa...ja sitten sammalta...ja sitten laudoitus...ja sitten kolmas hirsikehikko ja sitten maapohja.

Samaan aikaan katto alkoi näyttää tältä:

Villojen alta paljastui siis melkein 30 cm korkeampi alkuperäinen katto (ja tämä kaikissa huoneissa). Harmi, että yläkerran omituisten viemäröintien takia sinällään aika siistit ja nätit vanhat katot oli laitettu palasiksi, eikä niistä taida oikein saada kalua.

Joka tapauksessa viikonlopun purku/tyhjennystalkoiden jälkeen työhuone näyttää nyt tältä. Ikkunan alareunaan on ehkä kahden metrin matka lattiatasosta kun se lähtötilanteessa oli max 70 cm:

Hurja muodonmuutos :). Vieressä keittiö on vielä melko kasassa. Vasta pinnat purettu. Tyttöjen huone sen   sijaan on samassa jamassa kuin entinen työhuone. Se oli lattiaratkaisultaan aika lailla samanlainen kuin työhuonekin. Pari välikerrosta oli vähemmän ja pohjimmaisena oli sammalen sijasta olkea. Tyttöjen huoneen seinien alta löytyi myös pari oviaukkoa (ja oveakin), joiden olemassaolosta ei ollut aavistustakaan. Harmi kun toinen massiivipuinen ovi oli hajotettu jossain vaiheessa vessaa tehdessä. Kuva alla on olkkarista tyttöjen huoneeseen. Tämä ovi menee suoraan työhuoneeseen.

Ja lopuksi pari kuvaa tuvasta ja pihalta.  Ensin entinen telkkarinurkkaus.Tuvan lattiassa on vanha täyttö. Se oli superhelppo purkaa pelkkänä purupohjana. Alta löytyi siisti betoni + bitumi -ratkaisu ja vanhat poikkihirret. Seinien kohdalla vinolaudoitus saa ihan uuden sisällön, vaikka se ei kamalan hyvin kuvasta näykään :).

Viimeiseksi ulkokuva. Tuossa sitä nyt on, noin 15 kuutiota viikonlopun kädenjälkeä odottelee siirtymistä pellolle täyttömaaksi :). Samassa kasassa on sekä purut, hiekat, kivet, sammalet että oljetkin. Monipuolista tuo perinnerakentaminen. 

Remppa/purkuporukka on muuten saanut ylistävää kommenttia tehoista useammalta taholta, myös viralliselta :). Ollaan tosi onnellisia, että saatiin teidät kaikki avuksi. KIITOS <3!

Purkamista

Jeeeiii! Olen päässyt kunnolla purkamaan! Kämppä tosin ei edelleenkään ole täysin tyhjä, mutta nautitaan nyt astianpesukoneesta niin kauan kuin mahdollista... Keittiö on saatu kadotettua siitä ympäriltä aika pätevästi. Samoin ihan itse olen päässyt purkamaan tuvan vanhan kaapiston. Se oli aika iisipiisi, toisin kuin keittiön kaappi. Siis jos jostain on ennen ollut puutetta, niin ei ainakaan nauloista! Ihan esimerkkinä, 20 cm lattialistaa kaapin alareunaan oli kiinnitetty neljälle ISOLLA naulalla. Eipähän ainakaan lähtenyt omineen irti. Keittiönkaapissa 40 senttiset tukihyllyt oli kiinnitetty noin keskimäärin kahdeksalla isolla naulalla. Ja sitä rataa, ehkä voi sanoa, että jokainen kymmenen senttiä kiinnitettävää toi ainakin kaksi naulaa lisää. Huolettaa, että tää talo ei olekaan puutalo, vaan rautatalo...

Muuten on kivaa. Aika hikistä homma kyllä, mutta tosi terapeuttista. Vähän kun tekisi palapeliä väärin päin ja samalla kuntosaliharkkaisi :). Ei hassumpaa, vaikka tietysti, olen vielä päässyt purkamaan noita "ylellisyysosia". Pölyn ja paskan (paitsi hiirten) on pysynyt toistaiseksi minimissä. Katsotaanpa mitä huominen tuo tullessaan...