Kiitävi aika ja sitä rataa

Ihan oikeesti - meneekö teilläkin kuukausi yhtä nopeesti kuin minulla? Tämä on ihan käsittämätöntä, ja aika pelottavaakin. Vips, tammikuu meni jo, hups, kohta meni helmikuukin, fiiiu, koko kevät on pulkassa ja kääk, v-kirjan pitäisi olla siinä kohtaa todella hyvällä mallilla. Mitenköhän käy...

Olotilat vaihtelee pienen iloisen flowta luovan tsemppiressin ja synkeän riittämättömyyden syvissä soissa rämpimisen välillä. Uh. Joulujen välillä näin ekan väitöspainajaisen. Sellaiset noin12 kk arvioitua h-hetkeä aikasemmin. Mutta eipä ollut väitöskirjakaan vielä unessa valmis. Jouduin kuitenkin väittelemään. Onneksi (?) unessa en juurikaan ehtinyt ressata väitöstilaisuudesta kun oli niin hirveen kiire järjestää karonkkaa. Juoksin heikkopäisenä ympäriinsä järkkäilemässä ja väitöstilaisuuteen sitten lopulta matkatessani harmittelin sitä, että en ollut yhtään ehtinyt miettiä mitä minulta saatettaisiin aiheeseen liittyen kysyä. Sen verran muistan pohtineeni, että voidaanko johtopäätöksistä kysyä jos niitä ei vielä ole kirjoitettu. Great...

Itse väitös meni ilmeisesti ihan ok, mutta lopuksi vastaväittäjä ilmoitti, että palataan kirjan loppuosaan seuraavassa väitöstilaisuudessa kun ehdit saada kirjan valmiiksi. Minulle iski kamala paniikki, koska tajusin että minun pitää järjestää TOINENKIN karonkka. (Tosiaan, hienosti on paniikin aiheet tässä kohtaa kohdallaan...) Juoksin taas pitkin kaupunkia ja yritin etsiä sopivaa juhlapaikkaa. Välillä mietin, että miten ihmeessä rahat riittää kahteen karonkkaan ja lainasikohan vanhempani vähän. Kaiken säntäilyn lopputulemana palasin sitten alkuperäiselle tapahtumapaikalle, jossa ohjaava prohvessoori istui rennosti pöydänkulmalla. Jostain syystä koin tarpeelliseksi mennä näyttämään hänelle karonkkapaikanetsimisreissulta ostamiani kenkiä. Ne oli tylsät, matalakantaiset ja tukevat nahkakengät. Mietin itsekin unessa, että näiden on pakko olla joko jotain merkkiä tai tosi kalliit, kun näitä menin näyttämään. No, mikä oli proffan kommentti uusiin kenkuleihin...

" On se hyvä että on ykkösluokan kengät, kun väitöskirja on kutosluokkaa."

Että ei edes kakkos- ... Taidan jatkaa kirjoittelua vielä tovin.

Varovainen kurkistus övereiden puolelle

Jostain syystä viimeisen viikon aikana ainakin 10 ihmistä on puhunut minulle blogista ja siitä, että oli kiva lukea sitä, olisi kiva lukea sitä ja kaikkea sellaista. KIITOS, olette ihania! Ja kun olen nyt pikkuhiljaa jo useammankin kuukauden harkinnut aktivoitumista, niin tässäpä tulee nyt ihan oikea postaus.Ja mikäs sen parempi, helpompi tai hassumpi kuin muutama "lasten suusta" -tyylinen lausahdus.

Ensimmäistä tarinaa taustoitan sillä, että olen viettänyt viimeisen 19 vuoden aikana 18 vuotta yliopistolla ja melkein koko ajan statuksena on ollut, ainakin siinä sivussa, jonkinlainen opiskelija. Juttelimme siis tyttöjen kanssa eräänä päivänä koulutusjutuista. Koko hommeli lähti siitä, kun tytöt miettivät, että mitä he haluaisivat tehdä isona: olla ratsastuksenopettajia, vai eläintenhoitajia, vai eläinlääkäreitä, ja miten sellaiseksi sitten pääsisi. Kerroin erilaisista koulutuspaikoista ja mitä mikäkin vaatii. Kuopusrinsessaa houkutti parikin vaihtoehtoa, joihin liittyi yliopisto-opintoja. Kerroin, että ei sitä tarvitse säikähtää, yliopistolla on ihan kivaa, johon kuopus vähän surkealla äänellä: " Mutta äiti, pääseekö sieltä yliopistolta ikinä pois?"

Siinäpä kysymys :).

Esikoisprinsessa taas jätti eilen sanojen lukemisen niin viime tippaan, että lukuhommat jäi väkisin nukkumaan käynnin ajoille (oltiin kyläluutimassa koko sunnuntainen iltapäivä). Huomauttelin äiti-tyyliin asiasta. Että voisi sitä lukea läksyt aiemminkin kun ne kerta oli tiedossa, johon esikoinen leppoisasti kuin konekivääri: "Kuule, minä en tee läksyjä viikonloppuna. Ne tehdään sunnuntai-iltana ja itkun kanssa."

Että niin. Saataisiinkohan näillä nyt uusi ja ehkä aktiivisempi (?) blogivuosi polkaistua käyntiin :).

Pikainen tervehdys

Huh sutinaa. Vieläkin kaikenlaista harrastustoimintaa ja muuta aktivitettia päivät läpeensä (sisältäen viikonloput). Seliseliselitys siis edelleen jatkuneelle radiohiljaisuudelle. Viime sunnuntaina tuli sateen seurauksena yllärivapaapäivä kun ei päästy yhdistyksen kattotyömaalle ollenkaan. Viikkoihin eka - ei hullumpaa. Tein kaikessa rauhassa kotihommia, leivoin ihanaa kookospuolukkapiirakkaa, lueskelin ja tuuppasin vielä itse itseni lenkillekin kaatosateeseen. Bernilöt piti jättää kotiin kun lenkki oli vähän pitkä ja vauhdikaskin. Muuten meni mukavasti, mutta kun loppulenksusta oikaisin vajaan kilsan metsän keskellä ilman karvakamuja, ja kun meillä pyörii täällä karhuja enemmän kuin kotitarpeiksi ja metsässä vielä ripisi ja rapisi niin, että millään metsäneläimellä ei ollut varmasti mahiksia kuulla hiipiviä askeleitani, niin... Tai voittekin katsastaa oheisesta videosta,vähän kuin videotervehdys täältä (sieltä) jostain. En sitten siellä kaatosateessa ymmärtänyt, että kuvauksen pitäisi tapahtua vaakatasossa. Video on siis kallellaan. Toisaalta niinhän meidän kaikkien (neitien ainakin) elämä aika ajoin. Pää siis kallelleen ja äänet hiljaiselle ettei työkaverit säikähdä, lapset ala itkeä  ja lemmikit pakene pöydän alle.

Jaettu kokemus se on myötähäpeäkin ;). Palataan!

Kaiuton tila...

...tai jotain sellaista. Uusi kevyempi ilme ei oikein iskenyt - eikä kesäkirjoittelu, eikä ulkoasun muokkaminen, tietsikalla istuminen ja sen sellainen. Saatoitte huomatakin.Ajattelin kuitenkin palautua. Aloitin ulkoasun korjauksella ja nyt tämä vasta hassulta näyttääkin. Pitää ehkä palata ennenvanhaiseen, turvalliseen ruskeaan ja tutunoloiseen, ettei tarttee sen takia hyljeksiä. Joka tapauksessa. Olette olleet paljon minua säännöllisempiä bloginkävijöitä kesän aikan (kertovat blogin tilastot). Kiitos siitä! Täälläkin ollaan oltu aika ahkerana, joten kerrottavaa riittää. Vaikka en ole päivityksiä saanut aikaiseksi, olen ottanut paljon kuvia ja muuta ihan blogia silmällä pitäen. Tavallaan hengessä siis mukana. Nyt kai nukkumaan (mikään ei ole muuttunut, you see) mutta palailen lähiaikoina kuulumisten kera. Tämä on lupaus.

Parasta aikaa

Rakastan toukokuuta (jos ei joku vielä ole sattunut kuulemaan)! Tekisi mieli istua yömyöhät rappusilla ja nuuskia tuomen tuoksua ja kuunnella satakielen liverrystä. Pihakin on jo just sellain pikkaisen boheemisti ja rehevästi rempallaan kuin eniten tykkään. Ja tänään omppupuihin tuli kukat! Iih.

Tuossa siis syy, ettei ole tullut hirveästi päivitettyä - konehommelit ei oikein kiinnosta ja niitä riittää työnkin puolesta kevyesti yli tarpeen. Päivitettävää kyllä olisi, yhtä ja toista. Meillä on esimerkiksi ollut ohjelmassa kaikenmaailman höperyyksiä.

Höperyyksiin ei kuulu se, että viimein totesin tilanteen kestämättömäksi ja sain raavittua niin paljon energiaa kasaan, että ympärille kertyneet "miseliinit" alkoi pikkaisen ärsyttää. Lisäksi lähes kaikki vaatekomerosta (ai joo, ei oo) eli tallista, koreista, laatikoista, aitasta, pikkumökistä tai navetanvintistä löytyvät kuteet on tarkoitettu vähintään yhtä vaatekokoa pienemmälle ihmiselle. Laihikselle on siis käynyt tieni. Pikkasen köhien ja yskähdellen, mutta kuitenkin. Pikkuneiti kuopusrinsessa on osallistunut projektiin trampoliinihaasteen muodossa ja parhaiden personal tranereiden tapaan piiskannut minut trampikselle sovituksi vartiksi per päivä. Sekään ei ole kovin höperöä kunhan muistaa mennä pompahtelemaan vessan kautta.

Koirien mielestä koko kuntoilumeininki on ihan hassua, mutta yleensä kivasti hassua. Esimerkiksi lenkkeily on huippua, eikä juuri yhtään höperöä, paitsi jos kesken metsälenkin tulee auto vastaan ja kuski sanoo, että "Tuolla minne sinä olet menossa, oli just iso karhu."On IHAN outoa ja hölmöäkin lopettaa lenkki moisen pikkuseikan takia ja tallustaa kiltisti kotiin.

Mutta jumppaaminen! Se on molempien bernilöiden mielestä selkeästi ihan höperöä, oikeastaan kaikkein höperöintä ikinä. Samantien kun lätsähdän sulavasti lattialle aikeena tehdä vaikka punenrruksia, kömpii ainakin yksi isohko bernineiti olkapäille istumaan, lisäpainoksi varmaan. Toinen, vähän pienempi bernilö komppaa korvia nuolemalla (koska mihin ei korvien putsaus auta, se on luultavasti kuolemaksi), ja jos ei se sitten tosiaan auta, niin varmuuden vuoksi voi vaikka istua käsien päälle. Luulisi siitä rauhoittuvan. Minulla on hyvät käsivoimat, mutta punnertaminen reilun 90 kilon lisäpainoilla on sittenkin himppasen haastavaa...

Itsestäkin tosi höperöltä tuntuu se, ettei löydä esimerkiksi hyvin kätkettyjä kesävaatteita parinkaan viikon suuretsinnäissä. Liikaa rakennuksia ja mahdollisia piilopaikkoja. Myös vaatteiden pakkaaminen jätesäkkeihin on pikkuriikkisen petollista. Olinkin jo taipuvainen uskomaan, että jossain kohtaa on saattanut käydä pienen pieni merkkausvirhe. En kuitenkaan löytänyt mistään huolella varastoituja roskia, joten toivo eli etsinnäissä kaiken aikaa. Eikä turhaan. Kun olin käynyt tosi huolella läpi tallin alakerran ja navetan vintin (yläkerta kuuluu siis navettaan ja alakerta on tallia, höm?), pikkumökin kuistin, kaikki aitat, tallin päädyn toimistohuoneen ja pikkumökin sisätilat päädyin lopulta penkomaan yläkerran askarteluhuoneeseen kasattua muuttoläjää, ja sieltähän ne kadonneet kesävaatteetkin löytyivät. Nätisti laatikosta, ihan koko kasan alimmaisena. Lisäksi huolelliset ja vimpan päälle aukottomat etsinnät toivat päivänvaloon koko joukon muuta kadonnutta tavara (mm. sykemittarin, trimmaussakset, kassillisen tennareita, kadonneet korut, lähes kaikki minun kesäkenkäni, vierastyynyt, ehkä kuusi laatikollista kankaita, tosi monta bratzin jalkaa, tallitakin, kokonaisen aihealueen artikkelit, muutamat sakset (niitä on kaivattu!) ja jostain kumman syystä säilötyt teininä käyttämäni vaatteet. Aitoa retroa :).

Onhan noita höperyyksiä muistakin, mutta etten huomenna olisi ihan pöllönä, pitää kai siirtyä nukkumaan. Jatketaan siis toukokuuusta nauttimista ja palataan asiaan!

Raikkaampaa ilmettä

Kevään kunniaksi teki mieli vähän uudistaa blogin ulkoasua keveämmäksi. Kokeillaan siis nyt täällä :). Edelleen on sama ongelma kuin edellisen muokkauksen yhteydessä: en kertakaikkiaan löydä namikkaa josta tuota blogikuvauksen (pääotsikon alla olevaa) tekstiä pääsisi pienentämään. Anyone? Kaikki muut tekstit pienenee/suurenee nätisti toiveiden mukaan, vaan ei tuo. Hmp.

Ja kommenttejakin saa laittaa, etenkin jos oma selain ei näytä jotain osiota kunnolla, heittelee palikoita vääriin paikkoihin. Parilla eri selaimella kokeillessa pieniä muutoksia oli, mutta ei mitään radikaalimpaa. Odottelen kommentteja :). Kiitos!

Ja nyt me lähdemme tuotapikaa serkkukatraan pienimmän ristiäisiin <3. Nimiarvailut vellovat kiivaina :)...

Käytännön neuvottelutaito

Sain juuri soiton. "Äiti, me ollaankin täällä toisella kaverilla ja käykö niin, että jos me lähdetään kaksikymmentä yli, niin me tullaan ihan salamana, ihan juostaan koko matka ja mennään salamana iltapesullekin, ja sitten voisit tehdä poppareita jo valmiiksi ja me vaan ihan salamana sujahdettaisiin sinne sohvalle ja oltaisiin ajoissa katsomassa elokuvaa. Ja äiti, SINÄ saisit valita sen elokuvan! Niin saadaanko me lähteä vasta kaksikymmentä yli?"

Pystyin näillä ehdoilla just ja just joustamaan 10 minuuttia alkuperäisestä aikataulusta. Toiset hallitsee tuon neuvottelun taidon :).