Kyllä minä ihan totta aion tässäkin kuussa kirjoitella. On vaan ihan älytön hässäkkä päällä just nyt. Harkka harkan perään ja väliin kaikkea muuta. Pankkikeikkaa. Ja norovirusta. Flunssaa, duhaa. Ja ihania perhejuhlia. Elämä siis tuntuu aika täydeltä.
Tässä kohtaa luonteen perusominaisuudet oikein kukoistaa. Ei haittaisi, vaikka olisi järjestellyt paikat jo joskus silloin 2 v. sitten kun muutettiin. Saattaisi nyt tietää (klo 22.50) missä lapsen suksiin aamuksi luvattu pitovoide oikein on.
Ei myöskään haittaisi, vaikka olisi jo nukkumassa. Viime yö meni kiivastahtisen työpäivän ja sairastamisen ja ehkä sittenkin pikkaisen epäonnistuneen kofeiinitasapainottelun seurauksena aika lörinäksi. Saattaisi olla fiksumpaa nukkua kuin kirjoitella, tai yrittää perehtyä paradigmoihin.
Mitähän muuta pikaista...hm... Berni nro 1 on joko ihan hirveessä uhmiksessa tai sitten vaan hirveen huomionkipeä. Muuten toimii hyvin, mutta sisään sitä ei saa kuin hakemalla. Eikä se aina naurata. Niinkuin äsken, kun kello oli 22.40 ja kahlasin 80-senttiseen kinokseen koiran perään perimmäiseen piha-alueen nurkkaan. No, ainakin sain reaktion aikaiseksi; ei ollut enää kuin 4 metriä koiraan, kun pikku söpöläinen yht'äkkiä säntäsi iloissaan luokse, ja siitä ovelle. Se siis toimi, että ei pitäisi valittaa. Senkun vaan tyhjää saappaanvarret ja vaihtaa kuivaa päälle. Mutta periksi ei annettu, nih.
Poni siirtyy kohta ruokavaliossaan pelkkiin sähköpaimeniin (sanon minä). Sen verran hanakka se on niitä kostonhimossaan tuhoamaan. Ja berni nro 2, kaikessa pörröpäisessä suloisuudessaan on terminaattorien eliittiä. Se syö kaiken, nopeasti, täysin. Eilen koirulit joutuivat kärsimään yksinoloa aamupäivällä yli puoli tuntia! Ymmärtäähän sen, että moisen seurauksena on syötävä ainakin yksi kenkä, puulistaa, vähän rappusta, hiuskoriste ja baby ponin tuttipullo. Itselleni on täysi arvoitus, mistä tuommoinen mininatiainen kaiken tuhottavan löytää, mutta epäilen tässä berni nro ykkösellä olevan osallisuutta asiaan.
Öö, kissat, ne on melko normaaleja. Viime yönä tosin satuin unissani tuuppaamaan karvakasasen lattialle kesken loikan, sillä seurauksella, että kissa pelastautui siten kuin parhaiten taisi. Kyynärpäässä onkin aika komeat kahden tassun kynnenjäljet, mutta näitähän sattuu.
Olisiko siinä nyt enimmät. Lapset sairastelee edelleen, vuoroviikoin oksennetaan ja/tai pärskitään. Tämä on varmaan vaan kestettävä. Kuopus pelkää kamalasti, että talo sortuu. Ei auttanut, vaikka äiti koitti iloisesti sanoa, että "sittenhän meidän ei tarttee purkaa". Joskus se pettää humoristinkin huumorintaju tuumin, kun rauhoittelin itkevää lasta vielä vartin päästä.
Ja siis talo. Se on "tasaisen lämmin". Tuntuu jotenkin epäsopivalta fraasilta tässä yhteydessä. Siis pikkasen kun olisi ottanut sanakirjasta sanan ja käyttänyt sitä väärässä yhteydessä, mutta näin se vaan on. Meillä on ollut tasaisen lämmintä.
Siinähän ne tärkeimmät :)!
Ensireaktio tähänkin blogipäivitykseen oli iso :D!
VastaaPoistaNäitä on niiiin kauhean kiva lukea, saa vähän kiinni tunnelmasta, mikä siellä teillä kaukana on.:)
Kiva kiva! Näitä on hauska kirjoittaakin... Ja matskua saa elävästä elämästä :).. Terkut sinne kauas :)!
VastaaPoistaVoi, viikonloput alkavat täällä Porin-Mattia lämmittämällä ja potkukelkkailemalla postilaatikolle, että jotain samaistumista. Mutta musta ei ehkä olisi viikolla aloittamaan aamua lämmittämisellä, ei vaikka miten olisi kaikki illalla valmiiksi laiettuna. Lämpö on aika tärkeä asia. ;)
VastaaPoistaPiti vielä sanoman, että tuholaisista on kokemuksia. Todellakin. Vaikka Rontti on lähes 3-vuotias, niin yhä korjaan aamulla kaikki kengät piiloon - herkkää mieltä osoitetaan yhä kenkiä järsimällä, jos ne vain on tyrkyllä ja tarjolla. Pitäähän aktiivisten eläinystävien jotain puuhaa itselleen järjestää, jos tylsä ihminen ei sitä ole tajjunnut tehdä (tai ihminen on piilotellut aivan liian vähän herkkuja etsittäväksi...).
VastaaPoistaHuoh, ei siis helpotusta odotettavissa tähän :). No, kunhan nyt tulisi kesä, niin olisi kakaroille (koira) enemmän pilkottavaa pihalla...
VastaaPoistaPonista unohdin kysyä: mitä ponipoloinen kostaa? Oletko sä (julmasti) pienentänyt sen liikkuma-alaa? Kirmaileeko se villinä ja vapaana vai jääkö seisomaan pureskelemiensa sähköpaimenten viereen? Poni on varmaan aika söpöläinen nyt talvikarvassaan... <3
VastaaPoistaAi, se kostaa varmaan kaiken. Ainakin sen, että paimen pääsee aika-ajoin (harvoin, mutta joskus) sen yllättämään. Ja talvilaihiksen. Ja ruohottomuuden. Ja... tuhoista päätellen se taitaa keksiä aika hyvin kostettavaa :).
VastaaPoista