No ni

Takana on vähintäänkin tapahtumarikas viikko. Lasten sairastamiset ja pikkuruista pahempi hässäkkä työrintamalla varmisti sen, että tämän viikon tunnit tuli täyskäytettyä. Olin jo aika tyytyväinen siitä, että pärjäsin kunniakkaasti monta yötä hirmu vähällä tuntimäärällä (haaveissa kun on edelleen Batmanin kyky nukkua niiiiin tehokkaasti, että kolmen tunnin unet  vastaa koko yötä*), mutta ilmeisesti en sitten ollutkaan unitehoissa lepiksen luokkaa. Eilen illalla nimittäin nukahdin kai jo istualleni, kun yhtäkkiä totesin olevani kotisaunassa, vaikka luulin hetkeä aikaisemmin pidelleeni pikkuveljen vauvaprinsessessaa sylissä ja olleeni jossain ihan muualla :).

Mutta, laina plakkarissa! Rempasta alkaa olla pahimmat takana (suunnittelu ja rahakuviot). Ai ei vai? No, ainakin päästään oikeisiin hommiin. Keittiösuunnitteluun en nyt revennyt, ei vaan ollut mahkuja, mutta jätetään se rauhallisempaan hetkeen, ei ensi, eikä sitten, mutta, hm, helmikuun vikalle viikolle. Tai ehkä aikaisemmalle. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa tällekin kaoottiselle viikolle tuli yksi mittava remonttitapahtuma. Hyvä me! :P

Tästä tulee nyt pikainen postaus. Vauhtiviikot jatkuu. Vuorossa on lapsen nopsa nouto naapurista. Lapsi ei nimittäin halunnut kävellä pimeässä. Ihmettelin syytä sanoen, että ethän sinä aikasemmin ole oikein mitään pelännyt. Johon lapsukainen pohtivaan sävyyn totesi: "Nii'in, en niin...paitsi, että taivas putoaa niskaan...ja sitten tyrannosaurus rexiä...ja sitä että musta-aukko imaisee maapallon.. ja sitten pimeää." Kun muut pelot on tuota luokkaa on varmaan pimeän pelkokin otettava ihan tosissaan. Eikun lasta hakemaan :D...




* Batman-faktaa eli takuulla totta ;).