Työstä ja työläydestä

Jahas, perhe nukkuu, työt kutsuu. Yksi tälläisen tiiviin asumisen haittapuolista on se, että ihmisellä ei ole omaa työhuonetta (joka kapuaa muuten minun wanna have -listallani kovaa kyytiä kohti kärkikolmikkoa ja on tällä hetkellä nelosena heti viemärin, sisävessan ja suihkun jälkeen). Kuitenkin. Kun kaikki kämpän toiminnot on sijoitettu samaan huoneeseen, ei nukkumaan käyvät henkilöt välttämättä ymmärrä rauhoittua jos joku vaan häärää, tai pitää valoja. Joten, minun iltarutiinini on muodostunut sellaiseksi, että iltasadun jälkeen peittelen naperot, sammutan valot ja sitten vaan hengaan facebookissa tai youtubessa siihen asti, että perhe on riittävän sikeässä unessa pysyäkseen nukuksissa myös kun minä laitan valot. Ja kun ollaan tässä pisteessä, minulla alkaa yölöösi.

On oikeastaan ihan sama mitä silloin yöllä tarvitsee tehdä; oikeita töitä, raksatöitä tai kotitöitä (tuossa kohtaa siis lähinnä laskunmaksua jne.). Kamalan helposti käy niin, että kun on sellaisen puolesta tunnista tuntiin vaan antanut paineiden laskea, on ihan järjettömän hankalaa repiä itsensä taas jonkinlaiseen vireeseen klo 23. Välillä se onnistuu hyvinkin, välillä ei yhtään. Silloin kun ei onnistu, hämään itseäni esim. kirjoittelemalla blogia keskellä yötä, kun ainot järkevät asiat olisi joko nukkuminen tai jonkun sellaisen asian tekeminen, mikä helpottaisi seuraavaa päivää ja/tai veisi asioita eteenpäin.

Tänään olisi mistä valita: yhdistyksen asioita, tarjouspyyntöjen (takka) valmistelua tai paprunkirjoitusta. Palasin takaisin päivätöihin ts. lopetin apurahajakson, ja vaikka tietyllä tasolla osasin varautua siihen, ettei aikaa ehkä ole ainakaan enempää (kun väikkishommat tulee normiajan päälle), niin kyllähän tämä ajan vähyys suhteessa tehtäviin juttuihin on aika karua koettavaa - taas kerran. Muutama asia pitäisi vaan runnoa väkisin läpi (paprut yksi ja kaksi, yksi anomus, lattialaatat, takkatarjous ja porrastilaus, ainiin ja kattomateriaalit koko taloon). Väliin ei jaksaisi. Oma asiansa on ne synkät epätoivonhetket, mihin joku sinänsä pienikin asia saattaa tunneherkän raksaajan syöstä ja jotka vie voimat vähäksi aikaa kokonaan. Mutta en oikeastaan tarkoita nyt niitä. Olisi vaan ihana olla vaikka viikko ilman, että jotain tartteisi päättää, valmistella, siivota, kerätä, hankkia, etsiä, kilpailuttaa tai selvittää. Myös muun kaltaisista resseistä olisi aika kiva pitää pikku breikki.

No, vaikka puuhaa riittää meille kummallekin, niin aika hyvin tässä on kuitenkin pysytty läjässä ja huvituksiakin vielä huomataan. Tällä viikolla olen ollut eristyisen riemastunut siitä, että koupuksen kouluunilmoittautumislomakkeessa (huh) kysyttiin "maistraatin kirjoilla olevaa asuinpaikkaa". Hihhhih. No mikäs se on meidän tapauksessa... Kyllä ne kunnassa ihmettelee kun luokkaan on tulossa ihan ehta irtolainen :D.