Syksy painaa edelleen päälle aika täysillä. On tosi ärsyttävää, että sitä kestää vaikka minkälaisia paineita, mutta sitten joku valon vähyys vetää maton alta ja yhtäkkiä sitä nyyhkii kaikelle ja tiuskii kaikille eikä huvita mikään eikä jaksaisi mitään. Hmp. Kun ei olisi niin kiire, niin vetäytyisin heti huomisesta alkaen talviunille. Mutta koska vielä on pari pikku juttua tekemättä, ei vissiin auta kuin pysyä hereillä. Joten, hiijjop, ylös, ulos ja lenkille. Tosin lenkkeillessäkin vähän ärsyttää, ettei enää edes pääse metsään kun ei kukaan voi ehtiä metikköön ennen viittä. Arkena ei ainakaan ja viikonloppunakin organisointikyvyttömyys vaivaa sen verran kroonisena, että pimeä pääsee toistuvasti yllättämään. Onneksi kuitenkin on bernilöt, koska muuten en varmaan liikkuisi enää yhtään mihinkään ja se ei muistaakseni kuulu yhteenkään apean-mielen-aurinkoistamisohjeeseen, joka on näppeihin osunut.
Talviunia lukuunottamatta olen kyllä koittanut nalleentua niin paljon kuin ikinä vaan mahdollista. Ainakin hamstraan jotain talvivarantoa. Tänä vuonna syksyn teema on Ässäpehmix-vaahtikset. Se on joka vuosi varma kaamosdepiksen merkki, kun alkaa himoita yhtä ja samaa, yleensä vähän outoa asiaa, päivin ja öin. Tänä vuonna siis vaahtiksia. Yhtenä vuonna vanukasta, toisena pullaa ja kolmantena, ihan pöhelönä kautena, halusin koko ajan spagettia. Siis pelkkää spagettia. Lisukkeita ei tehnyt mieli yhtään...
Hamstrataan me muutakin. Kun budjetti on vähän piukalla eikä talon kalustaminen uusin tarpein nyt onnistu, ollaan saatu ja haalittu yhtä ja toista tarpeellista sieltä ja täältä. Ja saatu paljon myös lahjoituksena. Että kiitoksia vaan kaikki, olette ihanaisia! Ihan vaan mainintana, tänään meille kotiutui mm. yksi sohva ja työkaverin siskon entinen kaappi. Tyrkyllä olisi toisen työkaverin tyttären entinen kaappi ja samaisesta paikasta tuli jo aiemmin askarteluhuoneeseen muutama kaappi ja iso peili. Tyttöjen huoneiden nojatuolit on meikäläisiltä ja tuoleja on vähän useammasta paikkaa. Sohvapöytää toimittaa yhden kaveripariskunnan entinen sängynpääty. Lisäksi yhdeltä ystävältä tuli Fatboy (ihana turkoosi!), muutamasta paikasta on tullut lamppuja, enolta läjä mattoja, sohva ja nojatuoli veljeltä ja perheeltään, kaksi söpöä vähän vanhahtavaa nojatuolia on raksamiehen anopin entisiä, kiikkustuoli on siipan enon vanha, kajareita löytyi jo aiemmin naapurista, ja kaikenlaista isompaa ja pienenpää tavaraa on talli täysi. Yksi päivä löysin tulosti/kopiokoneen, rukin, kaksi singerin vanhaa polkimellista ompelukonetta, muuramen sängyn ja crosstrainerin. Muunmuassa :).
Pienoinen haaste on se, miten näistä nyt sitten rakennetaan jotenkin jotakin edes vähän yhtenäistä. Ajan kanssa varmaan. Rakentamisesta puheenollen. (Ouuuts, nyt tuli niin ontuva aasinsilta, että itseänikin nolottaa.) Siippa rakensi koiruleille taas täysimittaisen aitauksen talon ympäri. Berniparat on ihan orpoja. Miettikää nyt, koirareppanat heitetään aamulla pimeällä aukealle pihalle, ilman minkäänlaisia turvaverkkoja näköpirissä (kun rajalle on niin pitkä matka...). Mitä tekee vahtikoira siinä tapauksessa? No, toinen nojaa täydellä painolla ulko-oveen ja toinen kaivautuu rappusten alle. Tietenkin (tsih).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti