Marraskuu on (varmaan) ihan kiva kuukausi

Heipatihei. Täällä sitä ollaan, vaikka mitään ei ole kuulunutkaan.On ollut vähän painokkaasti marraskuinen marraskuu, edelleen. Ehkei kuitenkaan niin huonoa ettei jotain hyvääkin, kai. No, ainakin viime viikolla ja toisena päivänä viikonlopustakin paistoi aurinko ja samoina päivinä ei ilmeisesti tullut kaatamalla vettä, eikä ollut sumua. Ihania päiviä! Syksyn ekat pakkaskelit on myös aina jotenkin kivat - raikasta, kirkasta, kaunista kaiken sen pimeänharmaanmassassataapertamisen jälkeen, joka on elämänlajina synkkää ja ikävää (niinkuin reipashenkiset suomlaiset joululaulutkin jaksavat muistutella). Luntakin odotellaan, kuulema piti olla jo tänään lumi maassa, mutta ei (juuri) näkynyt. No, jostain syystä sääilmiöillä sallitaan tuo mielen muuttaminen paljon helpommin kuin naispuolisille (ja miespuolisille) ihmiseläjille. Että olkoon nyt sitten. Menen massan mukana ja unohdan petetyt lupaukset.

Ässän käkenä -blogi täällä on ihana ja piristävä. Kiitos opettajaprinsessalle sinne jonnekin!

Vierailevan tähden yllytyksestä tein radikaalin ostopäätöksen ja investoin uusiin juomalaseihin. (Hommahan vähän karkasi sitten käsistä, ylläri, joten nyt meillä on kaikenkirjavaa väriterapiaa 18 juomalasin muodossa. 1,95e/kpl cittarista :). Lasit on ihanat!)

Talon asukit ovat myös viimeiseltä taas yhden katon alta. Neitikisulit halusivat hengata tyttöporukalla pikkumökissä tähän asti (pääsivät ennen pakkasia kulkemaan vapaasti sisään ja ulos), mutta viikonloppuna päätin rajoittaa neitosten elämää radikaalisti ja roudasin ruokatarpeet, hiekkalaatikon ja kisulit kainalossa taloon ja siten taas takaisin sivistyneeseen elämään. Kolme kissa tuntuu olevan aika paljon enemmän kuin yksi (ajatella!), etenkin kun reilut 30% kisuleista yrittää kuroa kiinni syksyn hellyysvajetta pikkupakolla, toinen reilu 30% ei muista yhtään mitä sivistykseen kuului (muuta kuin pöydillä kiipeily) ja kollinretalekin kypsyi pakkasessa kärvistelyyn kokonaisen kahden minuutin jälkeen ja päätti vetäytyä sisäkissailemaan johonkin tuonne toukokuulle. Nähtävästi. Joten, katsoit mihin vaan niin siellä on sitten kissa. Se on aika söpöä.

Saatiin myös lämmityksen automatiikka päälle. Se että talon lämpötila laski sitä seuraavana vuorokautena aika radikaalisti ei johtunut minkään hajoamisesta - pari namikkaa oli vaan vaihtanut epähuomiossa asentoa. Hajoamattomuus - erityisen positiivista.

Olen hauskuuttanut lähiympäristöä mm. kotona (hiustenhoitoaine huolella naamaan hierottuna tekee kuulema kulmakarvoista tosi kiiltavät ja terveen näköiset) ja Helsingissä ("Rouva, hei, anteeksi, teissä roikkuu henkari..."). Tämä tarina on tosi.

Positiivista on myös se, että marraskuu on ihan kohta lopussa, ja sitten päästään kohti joulua, talvipäivänseistausta ja siitähän sitten lasketellaankin jo keväthankien kimmeltäessä kohti toukokuun ihania valoisia iltoja :).  Jaksaa jaksaa.

Muuten. Varmaan, joulun toimiessa vähän kuin pelastusrenkaana, jouluolo on päässyt puskemaan pintaan ihan omin luvin ja äkkiarvaamatta. Luulin että olisin sen verran töpinöissä kaikesta touhotuksesta, että huomaisin taas perinteiseen tapaan jossain tuossa viikon 51 puolivälin tienoilla, että on muuten tulossa joulu vissiin, mutta nythän tässä on haaveiltu 120 ledin jouluvalosarjasta kohta jo parisen viikkoa. Joululaulujen raikuessa. Glögilasi kädessä. On se kumma jos ei kohta ala piristyä.

Sitä odotellessa, voimia kaikille!