Etenee

Raksa siis. Itse asiassa aika kovaa vauhtia eteneekin. Kaikki sokkelin ja pohjan muuraukset on nyt tehty, ja pintakin jo tasoitettu, eristeet kiinnitetty... Säät on periaatteessa suosineet. Laastin valinta on vähän tuottanut päänvaivaa, kun on on tosi lämmintä, ja kunnon pakkanen, ja sitten lämmintä... No, tarvittaessa muuraus onkin sitten lämmitellyt hyvät tovit noin tuhat kilowattia tunnissa kuluttavien puhaltimien tohottaessa pressujen alle lämmintä ilmaa. Mikäs siellä on ollut ollessa. Varmaan ne puhaltimet olisi myös voinut sammuttaa kun lämpötila kohosi yli nollan, mutta tiedättekö, olen todennut että halusivat he tai ei, niin nuo raksahemmot on niin pelottavia, että ainakaan minä en tee mitään, mistä ei ole suoraa sanallista (mieluiten kirjallista) ohjetta. Joten jos on sovittu, että puhaltimet puhaltaa, niin kyllä ne sitten vaan puhaltaa.

Niin, siis raksahemmot ei varsinaisesti ole itsessään pelottavia, mutta aika tosissaan olen joutunut kyllä miettimään, että miksi minun (kohtuu itsenäisen ihmisen) on vaikea tehdä mitään omia päätöksiä tuossa raksajutussa. Olen päätynyt aika loogisesti siihen, että tämä on alakohtainen, ei yksilökohtainen kysymys. Siis oikeasti. Sanokaapa joku toinen ala, jossa ammattilaisina itseään pitävät ihmiset voivat ihan pokkana sanoa tulevansa huomenna, mutta jättääkin sitten tulematta huomenna, ylihuomenna ja itseasiassa koko viikolla JA siitä huolimatta vastaanotto on lähes poikkeuksetta hurmioitunut, kun joku kauan kadoksissa oleva ammattilainen lopulta ilmaantuu paikalle; missä ammattilaiset voi aktiivisesti vältellä puhelinta; missä miljoonan laskuttava ammattimies ei edelleenkään tunnista asiakaspalvelun perusasioita; jossa asiakas joutuu melkein tappelemaan saadakseen pitää päänsä valinnoissa, jossa ...jne.jne. Ja nyt on alleviivattava ja painotettava, että minä en nyt puhu meidän raksahemmoista. Meillä on (tällä hetkellä) ihan täydellinen yhteisymmärrys ja jaettu missio :). Olen vaan kuullut kavereilta... ja niiden kavereilta...ja on nyt joitain tullut koklattua ihan itsekin. Mutta siis onni on työnsä tekevä ja paikalle saapuva työmies. Ja onni on, että meillä tuntuu nyt olevan koko joukko (kaivari, raksari, putkari ja sähkäri) juuri sellaisia oikeita ammattimiehiä :). Jei!

EDIT. Niin tuli vaan mieleen vielä yksi alakohtainen kummallisuus. Joidenkin kauppojen jotkut ns. asiakaspalvelijat ns. rakentajaPALVELUISSA. Ihan heti ei tule mieleen toista paikkaa, jossa liikutellaan niin paljon yksityisten ihmisten rahaa, niin isoina könttäsummina, ja jossa saatat ihan kirjaimellisesti, puoli tuntia ihmiskontaktia odotettuasi, joutua käytännössä kerjäämään apua. Ja sitten saat sitä tai et. Elävän elämän esimerkki:

Piirrrr, pirrrr........pirrr, pirrrr, pirrrr.....pirrr, pirrrr.

Rakentajapalvelut: "Rakentajapalvelut."
Rakentaja: "Hei, haluaisin ostaa noin kymppitonnilla tavaraa näin aluksi, ja sitten loput vähän myöhemmin."
Rakentajapalvelut: "Kuule, nyt on sellanen kiire, että en kyllä ehdi puhua sun kanssasi. Jos haluat, niin jätä soittopyyntö, koitan vastata siihen jossain vaiheessa. Mutta kuule, varotan, joudut kyllä odottelemaan hyvän tovin." KLIK

Siinä sitä rakentaja sitten tuijottaa luuria ja ihmettelee, että wtf ja että on se kumma kun ei toisten herra ties kuinka monen kuukauden nettopalkan tarjoaminen tee toisiin minkäänlaista vaikutusta, ja että mikä tässä koski sitä rakennuspalvelua ja miksi MINUN sitten pitää olla kiltti asiakkaille, eikä ne siltikään aina osta mitään, ja lopuksi sitten päätän, että kun kyllästyn tietotyöläisyyteen ja/tai asiakkaisiin niin ihan varmana rupean rakennusalalle. Ni. Lopuksi soitan sitten keskukseen, jätän soittopyynnön ja toivon parasta.

Pimeää touhua.