Selvityksiä kaikensorttisia

No ni, nyt on diagnoosi haettu: tenniskyynärpää. Toiselta nimeltään siis puretun uunin kosto. No, kuulema vuoden päästä ei pitäisi enää särkeä ja siihen asti voi käyttää tukisidettä, Voltaren-geeliä ja tärkeimpänä tietenkin pitää käsi levossa. Justiinsa. On varmaan aika helppo toteuttaa raksa-aikana tuollainen "älä nostele tavaroita, älä vasaroi äläkä poraa" -tyylinen ohjeistus. Tai jos on pakko nostella (niinkuin maitopurkkeja kassahihnalle), niin sitten käytetään vaan sellaista hauiskääntötyylistä lähestymistapaa. Hih, lähikaupan rouvien ilmeissä voi olla näkemistä :).

Huomenna meillä pitäisi olla rakennuslupa plakkarissa. Siitä kaksi päivää ja saadaan aloittaa rakennustoimet - omalla vastuulla tosin, kun lupa saa lainvoiman vasta kahden viikon päästä. No, tässä tilanteessa odottelu taitaa olla aloittelua suurempi riski, joten ei tarvitse ihan kauheasti pähkiä sen ratkaisun kanssa. Olisi niiiiiin pakko saada ainakin sokkeli ja täytöt tehtyä ennen talventuloa. Jos ei muuten ihmisellä ole riittävästi jännitystä elämässään, niin suosittelen ehdottomasti ajoittamaan rakennus-/ vesijohdoveto-/ imeytyskentäteko- etc. pikkujuttuja justinsa tähän vuodenaikaan. Jokainen aamu ja verhojenraosta kurkkiminen saa ihan omanlaistaan sisältöä :).

Tänään saatiin rakennepiirustukset pohjien osalta, päätettiin parista yläkerran rakenteellisesta muutoksesta, saatiin kattokehäkuvat, rakennuslupa vireille, sovittiin aloituspaltsu (torstaille), sain yhden tarjouksen kattokehistä, tarkistettiin kustannusarvio valvojan kanssa ja pähkittiin lämpöpumpun sopivaa kokoa. Lisäksi sovittiin, että aiemmin ajateltu aikataulu pitää; raksahommat alkaa tontilla viimeistään maanataina 18.10. Aika hyvin, sanoisin, kun purkupäätös tuli kuitenkin 7.9, eli reilu kuukausi sitten :). Pitikin tänään antaa oikein erikoiskiitos kaikille suunnittelijoille, rakennepiirtäjille, tarjouksentekijöille ja ennenkaikkea kunnan päättäjille, jotka ovat kaikki paitsi joustaneet, myös aktiivisesti jouduttaneet projektin etenemistä muilla tahoilla :)!

Huvittavaa mutta vähän pelottavaa on, että kaikki ovatn alkaneet puhua minulle ihan kun ymmärtäisin rakentamisesta jotain. "Leikkauskuvaan jäi tuohon tolpan paksuudeksi satanen, mutta 148 on kyllä oikeempi kun se on kuitenkin kantava. Että ota se sitten sieltä huomioon." Joo, otan... (Äh, huono esimerkki, koska tuon oikeesti tajusin, mutta jotkin jutut on kyllä aika hankalia sisäistää.) Edelleen auttaa sama kuin ennenkin: matala kyselykynnys :). En tiedä kuvittelenko, mutta miesten saattaisi olla vaikea kysyä jotain tosi palikkaa, niinkuin mikä on jiiri, ja silti säilyttää jonkinlainen uskottavuus koko sen aiheeseen liittyvän raksaäijäpataljoonan edessä.

Jepsistä. Ihan kuin olisin tänään oppinut jotain. Aijoo. Hyvä vinkki rakennustarkastajan puolelta: kokonainen oma kansio muutoksille. Yksi kuvasarja ja siihen muutokset koodattuna ja selitteet samaan kansioon päivämäärien kanssa. Näppärää. En ottanut tätä kettuiluna, vaikka sekään ei olisi ollut mitenkään poissuljettu vaihtoehto historia huomioiden. Opin jotain muutakin, mutten enää muista mitä. Pöh, varsin oppiva ihminen...

Bernit ovat taas harrastaneet oma-aloitteisuutta. Minä kyllä ruokin ne, mutta en antanut jälkkäriä. Ajattelematonta. Mutta ei hätää: muutama litra muroja ajaa hyvinkin pienen jälkkärin asian. Onneksi edes osa muroista oli jotain hitaasti imeytyvää hiilarityyppiä ja koirat pysyi suurinpiirtein tassut maassa, vaikka näin nyt pääsikin käymään. Eipä tästä taaskaan voi oikein kuin itseään syyttää.

Loppuun pari kuvaa. Parissa ekassa tontti sellaisena kuin se on nyt pari viikkoa ollut: pohja tasattuna, anturavaluja odottamassa. Onhan se siisti kuin mikä.

Viimeisessä kuvassa eräs tämän eksootttisen elämänvaiheen parhaista puolista. Kuopus ja yökyläilevä kaverinsa ovat paistamassa iltapalaa notskilla. Tuollaiset hetket toivoisin muistavani. Lapset muistavat ne  varmasti.