Tilannekatsausta

Suunnitelmat etenee. Tai siis suunnitelmat on valmiit, mutta eihän ne nyt yhdellä kerralla voineet mennä meidän hitaasti suodattavan sisäisen seulan läpi (luuliko joku muka oikeesti?!), joten kuvien kanssa mennään uusintakierroksella. Sykli on kuitenkin kohtuullisen nopea, jos kakkoskierros käydään jo viikon kuluttua edellisestä :). Joka tapauksessa sisätilat on siis entisellään, mutta erinäisten rakenneratkaisujen takia piti vähän rustata yläkerran ikkunoita, ja sitten niiden mukaan taas yläkerran kattolyhtyä, joka taas vaikutti talon julkisivuun, josta piti taas vähän neuvotella koko toiveet - mahdollisuudet - kustannukset -kierros läpi. Homma on tällä erää piirrustajan pöydällä, ja uskon, että nyt olisi sitten kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, jonka kustannukset ei kohonneet kestämättömästi edellisestä versiosta.

Kustannukset on muuten kovasti mietityttävä juttu myös tälläisessä äkkinäisemmässä rakennusprojektissa. (Ei kai mikään ylläri tämäkään...) Siis aika paljonhan tässä itseohjautuvassa hankkeessamme on kuistin myötä valmiiksi määritelty (talon koko, viemäri, vesien tulot taloon jne.) ja osittain sen ja osittain tämän hankalahkon rakennusjärjestyksen takia kustannukset on paikoitellen vähän isommat kuin "yksinkertaisella" (siis talo+kuisti versus kuisti, jonka lisäksi talo) raksatyömaalla. Suorakulmaisen rakenteen säilyttämisellä ja muilla valinnoilla pyritään sitten näitä kustannuksia pitämään jotenkin aisoissa. Mutta toisaalta on asioita, joiden kohdalla ei haluaisi tehdä kompromisseja, kuten yläkerran rakenne (putkiullakko vs. koko tila käyttöön) tai lämmitysjärjestelmä (suora sähkö vs. maalämpö). Helposti näille toiveille tuleva hinta arvioidaan kymppitonni kerrallaan ja se on aivan älyttömän iso raha, mutta..silti...hm...on joitain olemassa olevia perusteltuja periaatteita  ja tahtotiloja, ja kun nyt kuitenkin laittaa rahansa johonkin vuosikymmeniksi kiinni, niin nämä periaateratkaisut saisivat sitten olla niitä pysyväisempiä. No, ensi viikolla marssin hattu ojossa pankkiin ja sen jälkeen voi tietysti olla eri ääni kellossa :). (Huom. vielä hymyilyttää...)

Niin, tilanne muuten. Rakennuslupaa varten odottelen energiatodistusta (mikä sen virallinen nimi nyt onkaan). Kyseisen todistuksen piti tulla eilen, mutta ei ole näkynyt. Pitänee hätistellä. Sen lisäksi tarvitaan vielä naapureidenkuulemiskierros (joka täällä maalla vie ihan vähän aikaa ja vaatii vahvaa kahvimahaa) ja jätevesien käsittelysuunnitelma. Jälkimmäinen on vähän kinkkinen, kun kunnan suositus on maahanimeytys kolmella pöntöllä (helpoin) mutta a) käytetyissä lomakkeissa se ei enää ole vaihtoehtona ja b) maaperä on paikoitellen niin savista, että ainakaan koko suunniteltua alaa avaamatta ei imeytyskenttää voi pitää mitenkään varmana vaihtoehtona. Tässä asiassa kunta taas ihanasti jousti ja saadaan täsmentää suunnitelmaa kaivutöiden jälkeen.

Kaivutyöt muuten, arg. Täällä on yhtä ja toista kaiveltavaa ennen talven tuloa (maalämmön keruuputket, imeytyskenttä/ maasuodattamo, vesijohto ja lisäksi talolta tulevat liittymät nykyiseen kaivantoon ja sokkelin täyttö (joka kuuluu maaurakkaan). Kun kaikki nuo kaivinkoneella tehtävät/ maatyöt on jotenkin kultaakin kalliimpia ja lisäksi jokaisesta kaivurin siirrosta saa maksaa x-määrän rahaa, niin sitä yrittää kamalasti optimoida kaivureita tontille sillä tavalla sopivasti, ettei tartteisi kamalasti ajeluttaa niitä edestakaisin.
Mutta kun. Yhdellä kuskilla on valmius aloittaa ja sen lisäksi keruuputkien vetoon tarvittava kaapelikela muttei kapeampaa kauhaa, toisella on kalustoa, mutta ei halukkuutta jatkaa kenenkään aloittamaa hommaa ja kolmas tietää missä kulkee vesiosuuskunnan edelliset linjaukset. Kakkonen pyörii joka tapauksessa tontilla erinäisissä hommissa ja olisi siten luonteva valinta, mutta pyörimisvälineenä on muihin hommiin tarpeettoman iso vempele, jonka tuntihinta on helposti monta kymppiä enemmän kuin sopivan kokoisen koneen. Sitten noihin maatöihin liittyy vielä rempankaltaista mystiikkaa, joka varmaan tulee ihan puhtaasti siitä, että viimekädessä et vaan voi tietää onko suunnitelmat jotenkin realistisesti toteutettavissa vai ei (ja kuten olemme oppineet, niin välillä se tosiaankin on ei).  Joten arg uudemman kerran. Luulin jo, ettei tälläisen suunnittelija-tutkijakoulutettavan kapasiteetti millään riitä tämmöisen härvelin setvimiseen, mutta onneksi taloudesta löytyy myös käytännön ihmisiä ja nyt on enää tilanne, jossa pitää peruuttaa yksi kolmesta kaivurirekrytoinnista. Muuten tilanne näyttää kohtalaisen selkeältä. Kai, tosin yksi puhelu kaiken muuttaa voi.

Kaikenlaiset muutkin suunnitelmat aiheuttaa vähän päänsärkyä. Eristys. Ilmastointi. Hengittävyys ja sen tarpeellisuus (kun kerran on se ilmastointi). Ikkunoiden koko. Materiaalien laskeminen ja kilpailuttaminen (ilman rakennekuvia, ne kun tulee vasta kun ne ehditään tehdä. Ymmärrettävää sinällään, mutta hankaloittaa materiaalilaskentaa oleellisesti). Lisäksi kattopeltien tilaaminen, kattokehien tilaaminen, sähköjen vetäminen, lvi jne. Loputtomasti asioita.

Itseasiassa ei loputtomasti. Jos pankki on suosiollinen, jos talvi ei tule vielä neljään viikkoon ja jos muutkin tähdet ovat suotuisassa asennossa, niin rakennustyöt saattaisivat olla sisustuksia vaille valmiit reilun  puolen vuoden kuluttua. Tajusin yksi päivä, että jos näin olisi, niin minullahan olisi keittiö jo huhtikuussa. Tästä villiintyneenä tein eilen SEKÄ ruokaa ETTÄ pannukakkua ja tänään tempaisin vielä kahvitauolla pikkusatsin pullia. Pieniä kompromisseja pullan teossa vaati esim. se, että käytettävissä ei ollut ollenkaan pöytätasoa, mutta hyvin meni ja hyvää tuli. Tiskatessa tosin sitten iltasella taas huomaa miten villiksi meno pääsikin äitymään.

Mutta nyt sinne naapurikierrokselle. Olisi kyllä miljoona asiaa josta voisi taas kertoa. Koitan palailla lähipäivinä :).