Eristystä vol. 3

Hehkutin, hypin ja tuuletin tuossa jo pari iltaa sitten niin täällä matalassa majassamme kuin myös erinäisissä sosiaalissa medioissa sitä, että talo tuli viimein joka puolelta eristetyksi. Fiilis oli siis ihan oikeasti katossa (välipohjassa, seinissä ja vinokoteloissa, ehheheh). Itselleni ainakin tuo eristys oli jotenkin niiin iso juttu. Ekaksikin se oli ehkä viimeinen sellainen "jännitetään taas näitä säitä" -tyylinen juttu ja toiseksi,talosta tuli päivässä (tai kahdessa) ihan oikean talon näköinen. Vuuhuuu!

Itse eristys sujui mainiosti. Meidän puoleltamme mainiosti tarkoittaa, että pakkanen pysyi pe ja ma soveliaissa lukemissa, vaikka sunnuntaina ihan hiukka jännittikin kun mittari näytti -27 eikä -2 niinkuin oli alunperin luvattu. Lisäksi sulakkeet piti, sähköt toimi ja raksapojat reagoi yllättävään asennusohjepoikkeamaan  nopsasti (paiskimalla töitä lauantain), joten kaikki saatiin tehtyä niinkuin tarkoitus oli. Toimittajan työmiehillä oli pikkasen epätasainen työnjako, kun ensin perjantaina kävi pari äijää tekemässä muutaman tunnin hommia ja maanantaina toiset pari äijää teki sitten 10 tuntia, mutta se ei onneksi ollut meidän ongelma. Kunhan sai lisäjännitettävää, että hoituuko homma ajoissa vai ei.

Heti eristyshommien päätyttyä talo oli kovin inspiroiva ympäristö - ei vaan turhan talomaisella tavalla. Yläkerta näytti kuumaisemalta, vai mitä?



Pieni askel ihmiskunnalle, mutta melkoinen askel paikallisväestölle :).

Ja alakerrassa käveli kuin järvenpohjassa. Ilmassa leijaili hiljakseen kuituja ja kaikista ruiskun eteen osuneista pinnoista tuli mieleen levän peittämät hylynosat. Kas näin:

Vain simpukat puuttuu.

No, en tiedä tuleeko muille samoja fiiliksiä :). Lisäkuvitus aiheesta antaa ehkä paremman kuvan kokonaisuudesta.

Kylppäri ja tyttöjen huoneet hahtuvaisina.



Ja toinen pääty.




Hetken aikaa meidän "aina niin siisti"- työmaa ei ollut turhan siisti. Mutta kunhan pöly laskeutui ja Otsalampppumies sai pelit vireeseen oli näkymä ihan erilainen.


Sisälle tulee vielä kaikkiin ulkoseiniin (paitsi kuistin joka on eri rakenteella) 50 millin palaselluvilla, ja tähän villatilaan ujutetaan sitten sähköt ja sellaiset. (Jos olen jo kertonut tämän, niin otetaan kertauksena.) Myös väliseiniin tulee selluvillaa palana, mutta kaikki ruiskutettvat ja puhallettavat osuudet olisi tätä myöten siis valmiit. Kippis ja kulaus!

Kyseisen kuohuviinin nautintaan liittyi muuten pari ongelmaa, joiden ei kuitenkaan annettu latistaa tunnelmaa, ehei. Ensimmäinen oli se, että olen onnistunut saunatiskausten yhteydessä hajottamaan joka ikisen tämän talouden piilostaan uskaltautuneen kuohislasin. Lopuilla on selviytyjänvaistot ja ne ovatkin piiloutuneet johonkin jopa talvikenkiä paremmin. (Tiedän, koska niitä on etsitty jopa talvikenkiä enemmän :).) Toinen seikka on sitten tuo viilennystilan arvaamaton käyttäytyminen. Yritän hyvinkin aktiivisesti seurata esim. Forecan tai muiden palveluntarjoajien sivuilta sitä pysyykö juomienviilennyskaappi (eteisen lattia) oletettavasti plussan puolella, vai pitääkö osa tuotteista evakuoida pukuhuoneen lattialle. Järjestelmä ei kuitenkaan ole täysin aukoton ja sitten saattaa käydä juuri näin: serve chilled:).

Tänään pidettiin paltsu loppuraksan etenemisestä. Vyötä saa tiukata edelleen, mutta muuten etenee mainiosti. Aamulla laitan tilaukseen loput rakenteeseen kuuluvat tavarat, ja sitten seuraavat onkin jo pintoja :D. Muuten, raksahenkinen kielenkäyttö on nyt virallisesti läpäissyt koko perheen, kun jopa kauimpana koko hässäkästä pysýtellyt esikoinen vastasi minulle tänään johonkin kysymykseeni: "Äiti, minä en kyllä tajua ton asian ponttia!" En minäkään, aina:).