Jaksaa raksaa ja muita kuulumisia

Päivittelen tässä pilkkosen pimeässä - mahtanee tulla muutama typo. Kuopusprinsessa on hukannut  unensa eikä vaan nukahda. Eilen sammahti vasta joskus sen jälkeen kun kömmin itse nukkumaan vähän vaille puolen yön, ja tänään meno näyttää ihan samalta. Itkettää ja väsyttää, mutta ei nukuta. Huoh, voi reppana. Toivon pikaista nukahdusta kyllä myös sen vuoksi, että minulla olisi aika monta hommaa tässä vielä hoidettavana - työjuttuja, kotijuttuja, raksajuttuja ja jopa yksi maalausjuttu, mutta tee tässä nytsitten mitään kun koko komea lukaalimme on pidettävä yövalaistuksessa Nukkumatin houkutukseksi. Toinen huoh!

Mutta hei. Keittiö - kerran vielä! Tänään on tilattu keittiö nro 2. Se tuli nyt eri toimittajalta kuin ekalla kiekalla ja pikkasen jänskättää vieläkin mahdetaanko saada jonkun sortin sakko tilauksen peruutuksesta sen osalta. Varmistin kyllä jo ekaa keittiötä tilattaessa, että onko kaupan purku mahdollinen jos sattuu niin, että talo menekin purkuun. "Kyllä vaan", oli vastaus. No, tilaus ykköskyökistä jäi roikkumaan myyjän ehdotuksesta, mutta kun välissä muuttui myös toimittajan suunnittelija astetta vähemmän aloitteelliseen, niin avattiin keittiöpeli myös ihan toisen toimijan suuntaan. Ja sieltä se keittiö nyt olisi tulossa. Tai on. Meidän tuurilla meillä on tietysti ensi viikolla KAKSI keittiötä, huolimatta siitä, että lopullisen peruutuksen yhteydessä minulle vakuutettiin, että huomautukset tehtaan puolelta tulevat välittömästi.   

Raksaelo on jotenkin tasaantunut. Iso merkityshän on toki sillä, että siippa on siirtynyt vakkaritalkkariksi, ja lumihommat, roudaushommat, siivoushommat jne. on siten ainakin teoriassa mahdollista suorittaa päiväsaikaan. Tietysti myös se, että talo saa päivä päivältä enemmän sitä oikeaa hahmoa ja ihan todella näyttää jo talolta pitää mielialan mökissäkin aika korkealla. Taidetaan kaikki marhata raksalla enemmän ja vähemmän, ihan vaan ihastelemassa ja vähän puuhaamassa.

Edelleen meidän työnjako taitaa olla se, että siippa puuhaa raksalla, ja minä toimin pääasiassa rakennuttajatehtävissä. Tavaran tilausten ja selvittelyjen lisäksi se homma alkaa olla enemmän ja enemmän rahakirstun vartiointia. Tylsää mutta tarpeellista. Olen varmaan heittäytynyt vähän turhankin tiukalle linjalle, mutta tällä erää tuntuu, että homma on silkkaa alasajoa. Ei pahassa mielessä, mutta vähän siihen tyyliin, että jos on aina halunnut seinälle asennettavat pöntöt, niin kummasti tavalliset piiloviemäripöntötkin alkaa tuntua ihan riittävän hyvältä vaihtoehdolta jos hintaeroa tulee asennuksineen melkein tonni. Sitä paitsi, jotenkin kun saisi pidettyä mielessä nämä viime vuosien asumisolosuhteet ja suhteutettua koko touhun siihen. Siis että välikö sillä millaiselle pöntölle sitä pyllynsä asettaa - kunhan  pönttö on sisällä ja toimii joka päivä :).

Asumisolosuhteista puheenollen. Käytiin esikoisen kanssa lääkärissä silmiä näyttämässä. Hän räpsyttää silmiä tiuhaan, ja vaikka terkkari tarkisti näön hän halusi vielä laittaa meidät lääkärille. Lääkäri totesi, että ei näy mitään kummenpaa, ja totesin, että luultavimmin se räpsyttely johtuu näistä meidän olosuhteista. Lääkäriä tietysti kiinnosti. Pääpiirteissään keskustelu meni niin, että kerroin pelissä olevat faktat (alle 30m2, ihmiset, elikot, ulkovessa..) ja lääkäri totetsi että vahvaa tekoa olette ja palataan asiaan jos räpsyttely ei lopu kun olette muuttaneet normitaloon asumaan. Järkityyppi :).

Berni kakkosella sen sijaan on sekä järki että ruokahalu tilapäisesti ihan hukassa. Se on hyvin (vale)raskaana, mutta kun vauvaa ei vaan näy eikä kuulu, niin onhan se kamala riesa tuoreelle wanna-be äitylille. Siinä on pakko sitten itkeä kaiket yöt kateissa olevien kakaraisten perään ja petata matot yhä uudestaan pehmoiseksi pesäksi. Kaverikin on päässyt osalliseksi kun sen naama ja korvat joutuu pesuun alta aikayksikön heti kun koirulit osuu edes vähän sinnepäin lähekkäin. Pikkasen epäilläänkin josko berni kakkosen pikkainen onkin tuo meidän berni ykkönen - sinällään mahdollista kun lapset kasvaa nykyään niin kauheen nopeesti ;).

Ja lapset sitten. Esikoisprinsessan raksaväsymyskin on ehkä pikkaisen helpottanut, mutta tänään siiitä saatiin pieniä viitteitä kiukkuisten vastusten muodossa. Päivittelin neidille kärttyilyä, johon hän: "Ni'i, toivotaan että tää on vaan jotain varhaista murrosikää!"

Että sellain. Palailen lähiaikoina kuvien kanssa.