Taas vähän ihmetyttää

Olen tässä viime aikoina aika aktiivisesti tutustunut vesikalusteiden ihmeelliseen maailmaan. Ja vähän ihmetyttää. Ihan kun kauppiaat yrittäisi olla tekemättä kuluttajakauppaa. Sen sijaan, että ostaisi suihkun, pitääkin tajuta ostaa suihkuhana ja suihkusetti, mahdollisesti myös kattosuihku ja sitten jos haluaa saada hanasta vettä myös löylyämpäriin pitääkin ymmärtää ottaa suihku- ja ammehana! Gaddämit! Ärsyttävää. Nettisivut on kyllä poikkeuksetta hienot joka valmistajalla, mutta ostamisen hankaloittamisen on pakko olla tarkoituksellista. Tai ainakin se on järjestelmällistä. Systeemeistä löytyy kyllä 3d-kuvat ja asennusohjeet, mutta ei sellaista useimmista nettikaupoista löytyvää linkkiä: "Tämä tuote voidaan yhdistää tuotteisiin..." No, ehkä sitten ihmiset yleensä ostaa hanat paketteina rautakaupasta tai palasina putkimieheltä. En minä tiedä, mutta itseostaminen on kyllä väliin vähän hankalaa.

Jotenkin on ollut pinna pikkasen kireenä muutenkin viime aikoina. Ehkä se on väsymystä. Ehkä yleistä hermojen menetystä. Tai sitten vaan kärsimättömyyttä. Kun ollaan siinä tilanteessa, että edessä olevat päätökset voi laskeakin yhtäkkiä sormin -jei!- (Värikokeiluja ei lasketa, ne ei ole päätöksiä :), niin nyt ei ehkä vaan jaksaisi enää odotella. (Pakko kai kuitenkin.)

Bernit ei ole ärtyisiä. Enemmän ne on ihan pimahtaneita. Se on vissiin se kevät (ja parin viikon liian vähäiset aktiviteetit). Olin kyllä jo vannonut huolehtivani nyt suuremmasta aktivointitasosta, mutta se päätös sai vähän lisääkin tuulta pyrstönsä alle kun käytiin illalla lenksuilemassa koiruleiden kanssa. Heti alkumatkasta vastaan sattui naapuri koiransa kanssa. Bernit oli pikkasen intona ja minä taas en ehtinyt oikein reagoida (koirat viereen, mieluiten istumaan). Huutelin kyllä naapurille, että ei hätää, mutta en tiedä missä kohtaa hän menetti uskonsa tuohon hokemaan. Se saattoi olla se kohta, kun kumpikin berni hetken mietittyään otti yhtäkkisen loikan tien yli jäisessä mäessä (jolloin minä seurasin aika sukkana perässä). TAI, sitten se oli se kohta kun törmäiltiin pikkubernin kanssa ja pyllähdin istumaan maahan koirien keskelle. TAI saattaa jopa olla, että se oli se hetki, kun minä makasin kaiken edellisen seuraksena ptkin pituuttani jäisessä mäessä ja isompi bernineiti veti minut ihan pokkana toisen koirulin luokse. (Pikkubernistä ei ollut tässä kohtaa haittaa, koska oltiin vieläkin ihan solmussa.) Joka tapauksessa, kun sain itseni ja koirulini vähän kasattua, kysyi naapuri, että "pärjäätkö nyt" Vakuuttelin pärjääväni, vaikka fakta on, että jäinen maa ja 85 kiloa nelivetoa on aika paha yhdistelmä. Joka tapauksessa naapuri oli ymmärtäväinen ja ihana kun ei hermoontunut, vaikka saikin yhden ison bernineidin melkein syliin. Minä kyllä olin aika lähellä kärähtämistä, mutta olenkin ollut viime aikoina vähän kireessä vireessä.

Mutta hei, kaikki laatat tilattu, jei! Alakerran kattopaneelit otettu puheeksi. Vessakalusteista tarjouspyyntöjä pyydetty ja vastaanotettu. Tarjous vesihanoista ja vessanpöntöistä pyydetty. Enää: alakerran katot, saunan paneelit, kiuas, valot, listat ja sisäovet. Ja ehkä vielä pari pientä juttua sen lisäksi. Ja sitten se alkaisi olla niinkun siinä. Oho.