Eikun sittenkin

No ni. Tänään me mentiin maalikauppaan ja matkalla käytiin puolivahingossa ostamassa tapetit tupaan ja kuistille. Päätöksenteko tässä perheessä on niin turbulenttia, että hyvä kun kestää sen perässä mitä päätöstä milloinkin ollaan muuttamassa. Nopean analyysin perusteella päätöksenteko noudattaa kuitenkin aina samaa kaavaa. Ensin kartoitetaan toiminnan kohde, sitten etsitään vaihtoehtoja laaaajalla skaalalla ja haravoidaan kaikki saatavissa oleva tieto. Sitten allekirjoittanut vähän analysoi. Kahdensadan liikkuvan osan yhteensovittaminen on niin haastavaa ja vie niin kauan aikaa, että lopulta aikapaine ja ympäristön painostus johtaa nopeaan päätöksentekoon (tässä kohtaa on potentiaalinen vaaranpaikka vrt. maalarinvalkoinen). Päätöksestä seuraava helpotus on suuri. Yleensä viimeistään lopullista päätöstä seuraavana päivänä tehdään joku fiilispohjainen äkkiratkaisu, joka melkein poikkeuksetta on jotain ihan muuta kuin se varsinainen päätös. Ei kyllä olla oikeastaan kaduttu näitä intuitiopohjaisia päätöksiä kertaakaan, että kai ne sitten vaan toimii. (Tai katsotaan nyt tämä case tietysti ensin :).)

Hupaisaa kuitenkin. On jotenkin hihityttänyt koko päivän. Mietin että miten prosessia voisi vähän nopeuttaa, mutta ehkä sitä ei vaan voi. Kaikilla tuskallisilla palasilla on oma paikkansa. Jos kuviota miettii pikkasen pidemmälle, niin totuushan on, että näin analyyttinen ihminen ei saa mitään päätöstä tehtyä ilman dedistä tai jonkin sortin muuta painetta. (Ja analyyttisen ollessa myös itsepäinen ja omapitäväinen, ei kukaan muukaan voi päättää mitään.) Joten lopputuloksena voi sanoa, että tälläinen pikainen ja puolipakotettu rakennusprojekti on luultavasti meille lopulta kaikista vähiten stressaava vaihtoehto. Alkoikin heti tuntua tosi rennolta :).

Niin ja ne tapetit. No, ne on ruskeat, kukkakuvioiset ja kiiltävät. Ihan niinkuin ajateltiin :).