Aika rientää

Maanantai-iltaan loppui pahimmat kiireet tällä erää ja sen jälkeen onkin tullut ihmeteltyä ajan kulumista. Siis siinä mielessä, että vuosi sitten suunniteltiin remppaa ja nyt alkaa uusi talo olla aika hyvässä mallissa. Tai että ollaan selvitty kohta koko pitkä talvi tässä pikkuruisessa asumuksessa. Tai että vein eilisaamuna esikoisen ekalle leirireissulleen ikinä. Tai että kuopus täytti eilen 7-vuotta! Aika rientää ja lapset kasvaa.

Vessa se vaan pysyy tukossa. Itse asiassa myös imuri oli tukossa (sukka) ja vähän kaikki muukin tukkoilee. Paitsi saunan vesihana, se taas vuotaa. Berneistä ei tiedä onko ne tukossa vai tulviiko ne muuten vaan yli: niillä taitaa kohta pimetä nuppi. Kevät villitsee ja neliöt ahdistaa. Eilen niillä oli kyllä hauskaa, kun Siippa jätti niille laatikollisen pieniä puupalikoita pihalle levitettäväksi. Olivat levittäneet, mutta hyvä niin. Tekemistä sitä olla pitää...

Meinasin postata kuvia meidän yläkerrasta, jossa onkin jo huoneet paikallaan. Malliksi alla askarteluhuone.

Askarteluhuone, jota tosin aloinkin himoita makkariksi meille aikuisille :). Näkymät ilta-aurinkoon, laitumelle ja kivasti tilaa. Hm...

No, kävi ilmi, että tämä olikin sitten käytännössä ainut kuva, jonka olen yläkerrasta tässä valmiudessa tullut ottaneeksi... Pari muuta on, mutta niissä vilisee niin paljon pikkuväkeä, että en taida niitä tänne lisäillä. Aijoo, ja sitten ne on otettu huoneiden sisältä, eikä väliseinistä, joten näkymä on kutakuinkin sama kuin tuossa ylläolevassa.

Takaisin alakertaan siis. Ekaksi vaikka vallan futuristinen kylppärin katto, joka odottelee paneeleita ja lamppuja.

Ja sitten laattoja. Lattialaattojen tilaamistarve osui (tietenkin) sille muutenkin kaikista kiireisimmälle viikolle ja koska vaatimukset värin, pinnan ja eloisuuden suhteen oli aika tarkat, meinasi koko laattaruljanssista jo tulla pikkanen ressi. Itseasiassa sehän meni niin, että menin ostamaan kylppärin laattoja, mutta kun mistään ei löytynyt kohtuuajassa niitä sellaisia laattoja kun oltaisiin haluttu, niin ajatukset eksyi lattiaan. Valituksi tulleet laatat oli sitten juuri sellaiset kuin toivoin (eli vahvasti värivaihteluita, sileä pinta, mahdollisimman vaaleat mutta kuitenkin selvästi harmaat). Hyvä kun tuli tilattua - nämä oli useammalla kiekalla ainoat, joiden väri heti miellytti, ja siinä kohtaa kun tämä satsi tuli meille, näitä jäi Suomeen vielä 45 neliötä eikä enempää ole tulossa. Eli olisi taas pitänyt luottaa siihen intuitioon piiikkasen aikaisemmassa vaiheessa ja tilata nämä vaan heti. Jotenkin kuitenkin se, että tilaat jotain laattaa 115 neliötä vaan kasvattaa paineita ja lisää halua vähän varmistella.

Mutta ne laatat:

Kiva eikö totta? Vaikka näyttää kyllä vähän betonilta...

Ja itseasiassa betoniahan se onkin, sori (hihhih)... Äh, tämä tuli vaan siitä, kun harmaata laattaa valitessa naureskeltiin Siipan kanssa, että toisaalta on tosi hölmöä ostaa harmaita laattoja peittääkseen harmaan betonin...ja se että viljelen tälläsiä tymiä juttuja julkisesti menee kyllä aivojen ylirasituksen piikkiin, toivon.

Mutta nyt siis ne laatat. Odotin niitä raksalle kuin kuuta nousevaa. On pikkasen eri asia katsoa kaupassa muutamaa laattaa ja isossa huoneessa lattiapintaa, kun valokin vielä vaikuttaa niin paljon. No, laatta näytti oikein kivalta myös meillä, jei! Ilta sujui rattoisasti kun mallaili laatoja eri tiloihin ja mietti mahdollisia tapoja latoa niitä lattiaan.

Ihan vaan suoriin riveihin...

...tai väliin jotain boordin tapaista sopiviin kohtiin...



...tai salmiakkikuvioksi...

...tai sitten vähän enemmän hässäkäksi.

Jotenkin tykkään tuosta ylläolevasta ladonnasta tosi paljon, mutta sen käytössä olisi joitain ongelmia. Isona alueena olisi varmasti liian levoton kun laatta itsessään on niin kirjavaa. Ja toisaalta talossa, jossa eri tilojen välisten ovien määrä on minimoitu, tulisi aika hankalia tyylin-muutoskohtia oviaukkoihin. Joten ehkä sitten kumminkaan ei. Onneksi laatta itsessään on tosiaan hyvin eläväpintaista, eikä se välttämättä kaipaa tehosteita. Alla vielä rajapinta-kokeilu, joka konkretisoi ongelman aika hyvin.

Tänään oltiin lisäksi tapetti-maali-vessakaluste-laatta -kaupoilla yhteensä 6 h. Puuh. Huomenna jatkuu. Pääsenkin passelisti heti aamusta kaupunkiin hakemaan autolle jotain OBD (tms.) todistusta. Käytiin nimittäin tänään katsastamassa autoa (joka oli jo tosin vähän myöhässä - unohtui). Heti konttuurin pihassa huomattiin, että dämit, toinen etuvalo on pimeänä. Ennestäänkin etulasi oli jo korjausta vailla. Ei nyt kuitenkaan annettu pikkujuttujen häiritä kivaa katsastuskokemusta, ja lähtiessä Siippa huikauttikin katsastajalle iloisesti, että "Ja matka jatkuu..." Johon Katsastaja: " No, valitettavasti ei jatku." ... No, selvisi, että kun autossa kovien pakkasten aikana paloi vähän aikaa eräänä päivänä moottorihäiriön merkkivalo (joka ei muuten ohjekirjan mukaan edes estänyt ajoa, tarkistin) niin se jätti auton tietsikkaan jonkin merkinnän, eikä auto läpäise katsastusta ennnekuin se tietsikan vikatila on käyty nollaamassa. Prosessissa siis ollaan - tuskin tätä nyt enää onnistuu unohtamaan (etenkin kun auto menee huomisen jälkeen ajokieltoon). Kaikkea sitä...