Kesä, osa 1

Hah, olin varma, että edellisestä postauksesta on niiiin kauan, etten enää muista blogin nimeä saati sitten tunnareita, mutta niin vaan löytyi sekä blogi että kirjautumistiedot :). Jei. nyt pääsenkin (ja aionkin) sitten kompensoida kuluneen kesäkuun kuulumattomuutta ja kertoilla kuulumisia usealta rintamalta. Ja ettei hommasta tulisi tyystin toivoton, aion jatkaa tätä touhua seuraavana päivänä, tai ainakin sitä seuraavana...tai jotenkin.

Joka tapauksessa. Koska en aiemmin ole juuri ehtinyt kertoilla keikkakuulumisia Tukholmasta (kävin tarkistamassa blogista), niin aloitanpas sitten siitä. Arlanda tarjosi tunnepitoisia kokemuksia heti tullessa ehtaan tosi-tv -tyyliin, kun pönkitettiin (matkakamu pönkitti sujuvalla ruotsillaan) muutamaa vanhempansa kadottanutta lasta säilyttämään jonkinlaisen uskon vanhempien löytymiseen ja asioiden järjestymiseen. Kamalaa tässä episodissa oli se, että lentokentän henkilökunnassta vasta kolmatta kohtaamaamme kadonneet vanhemmat tuntuivat kiinnostavan. Aiemmilla oli liian kiire hoitaa omia asioitaan. Lopulta hyvin huolestuneet vanhemmat löytyivät ja me pääsimme jatkamaan matkaamme. Hotelli löytyi (melkein) ongelmitta eikä koko loppuiltana saatu aikaiseksi kuin yksi hälytys. Hienosti meni.

Työosuus reissusta oli hyvä, niinkuin ehkä saatoin jo mainitakin. Tämä oli tietysti erityisen loistavaa siksi, että työn osuus reissusta oli noin 80% koko reissussaoloajasta. Loppu 20 % sisälsi myös nukkumisen :). Shoppailla ei juuri ehditty, oikeasti. Kaupungissa oli jo alkaneet reilut alet, joihin me tehtiin vain kaksi pikaista reissua - jostain syystä Tukholma ei pitänyt oviaan auki normi-ysiä pidempään vaikka meillä olisi ollut juuri sopivasti aikaa yhdeksän ja kymmenen välillä yhtenä iltana. Höh. Yritimme myös hyödyntää tämän luppoajan hankkiutumalla hotellihuoneessa (ehkä yhden) siiderin hiprakkaan, mutta ei sekään onnistunut kun paikalliset ruokakaupat eivät myyneet mitään kahta prosenttia piukempaa. Siksipä meidän piti siirtyä hotellimme baariin, joka oli oikeinkin ok (vaikkakin siellä oli jatkuvana uhkana yltiömäinen verkostoituminen :)).

Baarissa parahin matkakumppanini opetti sekä minua että paikallista baarimikkoa Pimms:in saloihin. Minulle toimi eikä baarmikkokaan aloittanut taukoa ihan joka kerran meidät myöhemmin nähdesään, vaikka drinksun resepti olikin häneltä alkuun pikkaisen hakusessa ja neuvoja sateli ympäri baaria :).

Hotelli itsessään oli upea! Jos kaipaa sisältöä termille "skandinaavinen sisustus", kannattaa ehdottomasti piipahtaa esimerkiksi Tukholmassa ja Waterfront kongressikeskuksen kupeessa sijaitsevassa Radisson SAS:issa. Lyhyesti kuvailtuna se oli vaaleaa puuta, luonnonkivipintoja ja tehosteena vähän metallia. Kaikki oli toteutettu  vähäeleisesti mutta laatua huokuen. Huone oli ihana, netti maksuton, aamupala ylellinen ja sängyissä nukutti huikean hyvin. Ei ehkä kamalan pitkään (josta ei voi syyttää sänkyjä), mutta sitäkin tiukemmin. Edelleen kohtalaisen raksaorientoituneena huomion kiinnitti lisäksi erityisen taidokas valaistus (pelkkää epäsuoraa, ja juuri oikealla teholla) sekä kylppärikalustuksen ja pintojen laatu ja tekotavat. Kaikki oli huippulaatuista, mutta ei prameilevaa. Oikein kiva!

Tukholma itsessään näyttäytyi tällä reissulla ihan uudessa valossa. No ok, aiemmat kokemukset taitaa kyllä rajoittua enimmäkseen siihen, että on kävelty vaihtelevin voimin  laivalta kaupunkiin ja sitten Drottnings gatania niin pitkään kuin on jaksanut ja sitten takaisin, mutta oli miten oli, tämänkertainen Tukholma oli kaunis, kaunis ja kaunis. Kanavia, rippuvia pajuja, kauniita ja hyväkuntoisia rakennuksia, vesistöjä, siltoja, puutarhoja, puistoja (ja terasseja), punaisia pöksyjä (miehilllä), värikkäitä rakennuksia, kaupungintalo... kaikki vaikutti jotenkin ennen näkemättömältä ja siistimmältä kuin ennen. No, niistä punaisista pökistä en vielä päässyt täyteen yksimielisyyteen itseni kanssa, mutta jos nyt pysytään kaupnkikuvassa noin yleensä niin se oli hieno :).

Sosiaalisissa häppeningeissä tunnuttiin kohtaavan lähinnä järjestävän organisaation ex-presidenttejä (montakohan niitä voi edes olla) ja lisäksi söin ihkaoikean elävän (gulp) osterin Nobel-museon kokkareilla. Enpä olisi uskonut. Tähän asti graavilohi on tuntunut jo aika ylittämättömältä jutulta.

Kotimatka alkoi nopeasti eikä se ollut liian rankkaa, joskin Helsingissä riitti taas junailun muodossa jännitettävää. Lähteäkö vaiko eikö lähteä, siinäpä kysymys. Arg VR, liian tuttua tuo jännittäminen (paitsi minulle, myös niille muutamalle sadalle muulle, jotka lisäkseni odottivat laitureilla tietoja eri junien lähtemisistä...). No, loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsin kotiin vain vaivaiset 0,5 h myöhässä.

Kiitokset ihastuttavasta, väsymättömästä ja kannustavasta matkaseurasta E. "Being like twins in life and Arlanda!" Ja P&H, suuret kiitokset pikaisesti järjestyneestä majapaikasta: kun hätä on suurin (tai et vaan osaa organisoida), niin perhe on lähinnä :).

..tullee jatkumaan...