Kesäilyä, uusi yritys

 Nyt toimii. Kesäfiilisten jatkoilua siis. Kesäkuu meni siis pääasiassa reissatessa. Ensin Tukholmassa ja reilu viikko siitä eteenpäin Palermossa (josta postailen ehkä myöhemmin). Kesäkuun loppu vietettiin sitten Etelä-Suomen turneella perheen kesken. Aloitimme reissun Helsingistä, jossa kävimme sukuloimassa ja katsomassa Suomenlinnassa Ronja Ryövärintyttären. Ihan oli ok kipale, ja miljöö kyseisellekin kappaleelle loistava. Helsingistä jatkettiin veljeni ja perheensä luo Turkkuseen päin. Olikin ihan mahtavaa nähdä heidän uusi talonsa, joka tokikin oli muuttovalmis jo syksypuolella, mutta jota emme ollet vielä asuttuna ehtineet nähdäkään.

Talo on upea. Sekä veljeni että vaimonsa ovat hyvällä, hallitulla ja tyylikkäällä maulla varustettuja ja se myös näkyy. (Talo kelpaisi itseasiassa aika hyvin sen aiemmin mainitun Skandinaavisen tyylin määritteeksi, mutta koska en ole varma kuinka paljon vierailjoita perhe on valmis vastaanottamaan, kannattaa ehkä kuitenkin jatkossakin suunnata katsastamaan tyyliä lähemmin esmerkiksi sinne Stokikseen ;).) On lisäksi hauska nähdä kaksi uutta taloa (heidän ja meidän), jotka ovat olemukseltaan niin kovin erilaisia (kivitalo-puutalo, moderni-vanhahtava, monimuotoinen-yksinkertainen jne.), mutta molemmat ovat (ainakin minun mielestäni) aikamoisen ihania :). Ja erityismaininnan kyllä ansaitsee kyläpaikan sauna: ihana kodikas pesä ja hirmuisen hyvät löylyt :)!

Bonuksena lähimetsästä löytyy pieni lampi, jonne on passeli noin puolen kilometrin metsäkävely. Lammelle kävikin tiemme helteisinä aamuina ja iltoina koko porukalla. Oi ihana kesä <3!

Uintireissujen lisäksi teimme Lounais-Suomessa myös retken muumeja moikkamaan, ja samalla osa porukasta uitettiin meressä (ihan tarkoituksella, uikkareissa). Siipan edellisiltaiset, havutaimikossa hiukan hankalammin luonnistuneet "rantaleijona" -imitaatiot saivat yleisellä ja isohkolla uimarannalla Naantalin sydämessä arvoisensa suuruisen yleisön, ja toteutuskin oli autenttisuudessaan täysi kymppi: pitkä vauhti, kahden metrin kahlaaminen, hyppy, pysähdys ja sukellus rantavetaa - taittaen, kuinkas muuten. En tiedä kuinka hyvin muut rantsulla olijat tunnistivat tyypin, mutta meillä oli ainakin hauskaa :P.

Ennen kotiinpaluuta kieppasimme vielä päiväristeilylle Maarianhaminaan (laivalla sinne, vaihto ja laivalla takaisin). Kesälaivat olivat täynnä ohjelmaa lapsille, saaristo oli kaunis, ilma kiva ja aikuiset saivat massut täyteen hyvää ruokaa. Sai lapsetkin tietysti, se vaan ei ehkä ollut sitten heille risteilyn SE juttu :).Varsinaisella kotimatkalla piipahdimme myös kummityttöäni moikkaamassa. Selvästikin teimme myös jotain muutakin kiemuraa sillä kotiinpaluu venähti verraten  aikaisesta lähdöstä huolimatta pitkälle iltaan. Kotona olikin sitten kiire kipaisemaan poni naapurista, jossa se oli hoidossa reissun ajan, ja hellittelemään bernilöitä, joilla alkoikin ihan selvästi olla jo aika kova ikävä. Itseasiassa, koska etenkin minä olen kesäkuussa näyttänyt naamaani kotona lähinnä satunnaisesti, ovat koirat selvästi määritelleet minut jonkinlaiseksi harvinaiseksi luonnonvaraksi: berni ykkönen ei päästä minua silmistään, ja berni kakkonen vinkaisee edelleen, kolme päivää reissusta paluun jälkeen joka kerta (ilosta, toivon) kun joko a) puhun sille tai b) palaan joltain suunnattoman pitkältä reissulta joka on suuntautunut vaikkapa kauppaan, talliin, vessaan...

Jokaisen itseään kunnioittavan bernin tulee vahtia mansikan puhdistusta, muuten puhdistaja voi yllättäen kadota esimerkiksi viikoksi. Varsinaisen kantojen poiston ajan tämä pikkuinen bernineiti nojailikin polveeni hyvin tukevasti mutta ilmeisen onnistuneesti: en karannut minnekään :).

Jos toinen berniskä välillä vähän antoikin siimaa, niin toinen kyllä varmisteli. Tai sitten kaverin kuvaaminen aiheutti pikkuista mustatassuisuutta :). 



Ei sen puoleen. Oli kyllä itselläkin jo ihan tajuton ikävä tätä parivaljakkoa... <3



Ikävä oli myös tätä pientä palleroista, joak onneksi kestää taas vihreää alkukesän kestävyysongelmien jälkeen.

Tunnelmasta toiseen. Jos ei jollekin ole jo selvinnyt, niin olen krooninen yökukku. Yhtenä yönä oli taas pakko hiippailla pitkin maita ja mantuja kun kesäöinen maailma olikin vallan erilainen kuin parina aiempana yönä. Inspiroivaa, kaunista, pikkaisen karmivaa :).

Ettei totuus unohtuisi, on toki myös raksattu. Loma-aikaan ei tapahtunut mitään, mutta sitä ennen ja jo sen jälkeenkin hommat ovat taas edenneet ihan mukavasti. Suurinpana tekemisen kohteena ja muuton esteenä on edelleen yläkerran lattioiden käsittely (=vallitseva käsittelemättömyys). No, homma on työn alla. Erilaisia asintuntijoita on tavoiteltu sieltä täältä. Se on selvää, että lattian käsittelyyn käytetään Osmon öljyvahaa. Kävin hakemassa paikallisesta K-raudasta muutaman mallikappaleen.  Väreinä punatammi ja valkotammi. Molemmat kerran ja kahdesti käsiteltyinä.

Lisäksi pitäisi myös tosiaan valita talon väri. Kaksi sävyä olisi tässäkin touhussa valinnan alla. Uulan värikartasta sävy Pellava (vaaleampi, alla ensimmäisenä) on tällä erää voitolla  joskin kartalla astetta tummempi Hiekka on myös hyvä. Auringon valo, varjot, pilvisyys, kaikki muuttavat sävyjä ihan tyystin erilaisiksi. Molemmat ovat onneksi tosi kivoja. Tämä päätös pitää kuitenkin tehdä aika pikaisesti, koska maaliksi valkkaamamme Uulan petrooliöljymaali kuivaa kuulema vähän heikosti elokuun kosteina päivinä ja öinä. Talon ulkomaalaus olisikin siis pikapuoliin ohjelmassa.

Ja loppuun vielä ajankohtaiskuva. Mansikoita! Mansikat alkavat kyllä lähennellä kooltaan metsämansikoita, mutta keräileehän niitä kun ei siitä mitään urakkaa ota. Anoppi kävi kyllä tässä ahkerana vähän urakoimassakin mansikkamaalla ja niin on mansikoita päätynyt pakastimeenkin asti. Kiitos! Nuo vaaleanvihreät vempeleet on muuten ihan loistavat. Ne on mansikankannanpoistajat Stockmannilta :). Ei enää aukinaisia sormenpäivä mansikkaikana, aah! Muutenkin ollaan tänään tehty kesäjuttuja. Kävin mm. pesemässä mökin matot ihan oikeasti matonpesupaikalla. Tämä oli vain osittain vapaaehtoista (en uskaltanut heittää mattoja pesukoneeseen niinkuin yleensä koska ne olivat NIIN likaiset ja karvaiset), mutta mattopyykkäys osoittautui sekä nostalgiseksi että hauskaksi puuhaksi. Kyllä kädenjälki näkyi, vaikkei matoista mitään uuden veroisen puhtaita enää tullutkaan. Jospa meidän mökki ei kuitenkaan enää tämän jälkeen haisisi koirankopille :).

Kiitos kaikille meidät majoittaneille, eläinten hoitoon osallistuneille ja seurana toimineille sekä mukavia kesätouhuja ihan kaikille!