Arki painaa päälle niin että rytisee

Pakko kai se on myöntää vaikken haluaisikaan. Lopetin loman toissa viikolla ja nyt kyllä jo vähän ahdistaa. Ei varsinaisesti työt - oli itseasiassa kiva palata taas työpaikallekin, ja ajatteluttavien asioiden pariin. Mutta viime viikon lopulla alkoi myös koulu, tulevalla viikolla harrastukset, syksylle on jo kaksi yllättävää, uutta ja tärkeää työdedistä odottamassa, raksassa riittäisi tekemistä, muuttaa pitäisi, unohdin kampaajan ja koululaisen keväisen neuvolan, veroja pitäisi oikaista, huoltokirja tehdä, aikoja sopia (> aikoja muistaa)... Puuh... No, turha niitä on tietysti kamalasti miettiä. Tekee vaan asian kerrallaan. Vähän vaan nyt jotenkin arkeen palaaminen väsyttää, kun aikaa ei ole enää mihinkään ja tekemistä taas tulee tuplamäärin. No tämä on tuttua kaikille. Kyllä me tästä taas kerätään voimat kasaan eikös niin. Se on vaan lomanlopetusshokki :).

Tyttärien kanssa hengattiin viime viikolla koululaisostoksilla muutamia tunteja. Molemmat sai uusia vaatteita (kiitos sponsori-mummolle tätäkin kautta), ekaluokkalainen uuden repun, ja lisäksi hankittiin läjäpäin uusia kyniä (kunnollisia) sekä kumeja, teroittimia ja kaikkea tarpeellista. Ei jää ainakaan kynistä ja tilpehööristä kiinni tuo koulunaloitus... Nii'i. Minä olenkin nyt kahden koululaisen äityli. Ajatus ei ole ollenkaan niin hurja kuin miltä kuulostaa - esikoisen kouluunmeno teki kyllä tiukempaa. Kuopusprinsessa lähti kouluun (niinkuin joka paikkaan muuallekin) iloisen uteliaana, ja usko koulujärjestelmään on kova. Sanoin nimittäin ensimmäisen päivän iltana, että typykkä ei vielä saa sitten mennä kavereille suoraan koulusta (ellei ole vanhempia paikalla). Tuostakos toinen harmistui, mutta keksi nopeasti valopilkun moiseen tummaan pilvenreunaan: "No äiti, huomeniltana, kun minä olen jo oppinut ja kehittynyt voin varmaan sitten mennä...?" En tainnut luvata, vaikka oppinut ja kehittynyt kakarainen onkin kyseessä :).

Esikoista jännitti koulunalku aika lailla (ei kyllä myönnä, mutta luulen, että osaan jo vähän lukea merkkejä). Heillä vaihtui rehtori opettajaksi ja onhan se aika kova juttu. Pikkusisko sai esikoisen entisen luokan ja mikä vielä tärkeämpää, entisen opettajan. Onneksi tyttöjen koulu on pienehkö ja kiva, ja mahdollisuudet nähdä tärkeää ekaa opettajaa sitäkin myötä tosi hyvät :).

Talorintamalla fiksataan ja väännellään. Huomisaamuna pitäisi soittaa lomalta palanneelle rakennustarkastajalle viimeiseltä sen käyttöönottotarkastuksen tiimoilta. Tälle viikolle ei aikaa vielä taideta saada, kun käyttövedet koeponnistellaan perjantaina, mutta ehkä jo ensi viikolla. Jiihaa! On ollut tosi kiva jotenkin omaan tahtiin puuhata ja laitella tätä talon loppuvaihetta, mutta kieltämättä arjen pyöritys kahdessa huushollissa ei houkuta yhtään. Etenkään kun kummassakaan ei ole läksy/työpöytiä, eikä ruokapöytää eikä sellaista. Olisi jo siis ihan kiva muuttaakin ja jotenkin asettua :). (Lisäksi vaatimukset kasvaa: olen alkanut hinkumaan sisävessaa samaan rakennukseen kuin jossa vietän yöni...kyltymätöntä!)

Talontila -katsaus siis. Tänään tuli vihonviimeinenkin ikkunanpieli yläkerrassa maalatuksi ja niinpä en keksi koko talosta enää kuin yhden seinän johon pitäisi vielä maalia saada sudittua. Hmp, juuri kun sen homman oppi oikein kunnolla :). Ulkomaalausta kyllä vielä piisaa, mutta se on vähän eri juttu. Nyt siis yläkerta on tyhjennystä vaille ja sen jälkeen alkaa lattioiden käsittelyt. (Ja kun lattiat on käsitelty ei ylhäältä puutu juuri muuta kuin listat, vesikalusteiden asennus, aulan tapetointi ja asukkaat :).

Alakerrassa on melkein kaikki väliovet paikoillaan. Osa listojakin alkaa olla seinillä (tosin vasta pieni osa), losa listoista on vielä osmotusta vailla. Eteisen seinät on eniten kesken: yksi puuttuu kokonaan ja toinen on se ainut maalia vaille. Valoja pitäisi ostaa (rappukäytävään, kuistille ja eteisen seinälle sekä vessaan) ja sitten puuttuukin enimm'kseen enää noita ulkohommia. Että sellain :).

Nyt nukkumaan koska nukkua (kuulema) pitää. Tsemiä uuteen viikkoon meille kaikille :P!