Me on päätetty muuttaa...

...ensi viikonloppuna! Voltin paikka? :D

Kypsyteltiin asiaa tyttöporukassa.  Minä mm. hakkaamalla päätä vaatehuoneen oven matalaan yläkarmiin, etsimällä vaatteita otsalampun kanssa ja kompastelemalla vessareissuilla vesisateesta liukkaalla nurtsilla. Tytöt taas ovat  huolehtineet sanallisesta kannustuksesta: "Äiti, millon me muutetaan, miiiiilllon me muutetaan?" Ja "Iskä, nyt keskityt siihen rakentamiseen, etkä tee mitään muuta!". Joten, me päätettiin muuttaa (eikä Siippakaan laittanut yhtään hanttiin :)). Ensi viikolla, ihan kohta. Aloitin jo tosin tänään keittiöstä, mutta pedit ja elämä seuraa sitten mukana heti seuraavana viikonloppuna. Joka tapauksessa eka muuttolaatikko (säilytyslaatikko) on sitten jo purettu. Whiipii!

Lisäksi ollaan saatu taas väriä pintaan. Yläkerran lattiasta tuli käsittelyjen jälkeen kaunis. Kaikki kai tykkää omista suosikeistaan, mutta minä vannon kyllä Osmon nimeen. Ihana tasainen ja silkinhimmeä hohde kaikissa pinnoissa joita ollaan käsitelty. Tykkään! Niiin, ja siis lattian värittyminen taas mahdollisti sen, että yläkertaakin päästiin viimeiseltä tapetoimaan. Taas jännitti kun tehoryhmä "Meikäläiset" saapui taplausta suorittamaan. Nythän vuorossa olivat siis yläaulan raita + pikkukukka -seinät, ja vaikka kaikkihan tietysti tykkää raidasta ja pikkukukista, niin väliin aina vähän hirvittää, etteikö sittenkin lipsahtaisi piiikkuriikkisen överiksi. Mutta ei lipsahtanut :). Tuli supersöpö! Ja söpö oli tarkoituskin. Kun alakerrasta nyt sattui vahingossa tulemaan asiallinen ja harmoninen, niin yläkerta on ihan eri maata :). Aulankin värit on valittu sillä perusteella, että niitä värejä ei ylhäältä vielä löytynyt. Joten meillä rappusia pitkin edetään harmaahkosta alakerrasta vaaleanpuna-, vaaleansini- (x3 eri sävyä), lila-, sinikello- ja vihreäraidallis-keltapikkukukalliseen yläkertaan. Hattaramaa :).

Rappusista tuli mieleen tämän hetken tuskallisin vaihe. Valojen metsästys. Kattovaloja on löytynyt muutamakin kiva, mutku, miten nyt tällaisella viikon varoitusajalla osaa tehdä mitään päätöksiä siitä, minkälaisessa ilmapiirissä me halutaan valaistua. Ei mitenkään. Joten huomenna ehkä marssinkin paikalliseen Konttiin ja teen siellä toivottavasti huikeita (=halpoja) löytöjä, joilla saadaan ostettua lisäaikaa harkintaan (ja rahoituksen haalintaan).

Vielä kattolamppujakin ongelmallisemmat ovat 5 klp seinävalaisimia, joita myös tarvittaisiin mieluiten asap. Porraskäytävän osalle meillä oli hyvä suunnitelma (meinattiin apinoida pikkuveljen kivoja, yksinkertaisia ja pelkistettyjä rosteripintaisia seinävalaisimia), mutta yläkerran söpöys pisti sen suunnitelman nyt uusiksi. Todettiin Siipan kanssa ihan yhteen ääneen, että ei ne lamput enää ollenkaan istu tuohon maailmaan. Joten, etsinnässä on jotain kuplivan kivaa, kuitenkin vähäeleistä (ehkä), saa olla perinteistä, ei saa olla messinkiä eikä lasivarjostinta (voi kääk, tuleekohan meille nyt just sellaset (vrt.päätöksenteko)), saa laajentaa tajuntaa mutta pitää myös valaista ja olla seinämallia. Saa ehdottaa :).

Olin viime viikolla työreissussa Naantalin kylpylässä, ja siellä oli yhden käytävän seinällä ihanat lamput. Ne oli siis sellaiset lasiset, vähän kuivakakkuvuoan näköiset ja kokoiset, heijastinlampulla varustetut lamput, jotka heijasti seinälle aurinkokuvan. Vaikka kuin syynäsin, en löytänyt niistä mitään tietoja valmistajasta. Ärp. Luultavasti ne oli joka tapauksessa hirmuisen kalliit, mutta saahan sitä haaveilla :). Jos joku tietää, näistäkin saa vinkata :).

Muut kuulumiset: bernilöiden karvanlähtö jatkuu. Ensimmäinen alkaa, näin nelisen viikkoa karvaa tupoittain heitettyään, olla melkolailla kalju, mutta eikös toinen sitten aloittanut heti perään saman ruljanssin. Puuh. Tänään kuultiinkin lapsosilta ajankohtainen vetoamus. "Äiti, voitaisinko joskus tehdä karvatonta ruokaa?" *tyrsk*  Vaikka vakava asia on kyseessä, tietysti :D.