Ei vieläkään kuvia!

Höh. Olin jälleen täysin valmistautunut kuvapäivitykseen. Valkkarilasi on tietskan ääressä ja tällä kertaa muistin kamerankin. Vaan ei ole siirtopiuhaa. Se saattaa olla talolla. Ja koska siellä ei edelleenkään ole pahemmin valoa, mutta sen sijaan sadetta löytyy runsaasti, en jaksa mennä hakemaan piuhaa. Sorry, ehkä ensi kerralla (sitä ennen pitänee kuitenkin investoida uuteen valkkariin, kun pelkästään kuvapostautsa  yritellessä on kohta tullut kumottua kokonainen puteli).

Joka tapauksessa. Yläkerran lattiat on käytännössä vahausta vaille valmiit. Niitä on pieteetillä hiottu, paklattu, peitelty, putsailtu ja puunailtu. Helpommalla olisi päässyt kun olisi vaan tilannut jonkun tyypin hiomakoneineen tänne, mutta toisaalta, sitä mukaa kun raksabudjetti alkaa lähennellä kovaa kyytiä nollaa (tai jotain vähemmän), sellaiset viidensadan säästöt alkaa olla ihan tosi kova juttu. (Oli ne aiemminkin, mutta nyt tilanne vähän ikäänkuin korostuu...). Sitäpaitsi, jos meidän yläkerran mäntylautalattia on jo parin bernivierailun jäljiltä, kuis sen nyt sanois, lievästi kuprukas, niin tuskin sitä lattiaa kannattaa vain muuttopäivää varten hirveesti hinkuttaa. Tästä tietysti moni (valtaosa) voisi olla ihan eri mieltä, mutta tämä ei olekaan mikään demokraattinen ratkaisu (ja keväällä meni muutenkin usko koko demokratiaan). (Pikkasen huvittavaa on, että aletaan kuulostaa ihan samalta kuin nämä tyypit täällä..hui!)

Lattia on siis vahausta vailla valmis. Ja kun se on valmis, me muutetaan. Tänään meille iski yhtäaikainen muuttohinku :). Minulle koska haluan lapset vähän stabiilimpaan tilaan, pihan yli ramppaaminen pimeällä on tylsää, vessa olisi kiva, enempikin tilaa olisi ok, haluan löytää vaatteet alle tunnissa, ja retkeily alkaa jo riittää. Siippa haluaa muuttaa koska ei halua nukkua pikkumökissä koirankarvojen keskellä (siivous tai kaksi päivässä ei vielä riitä muuttamaan tätä tilannetta kun bernillä on karvanlähtö). En ole kyllä kovin varma kuinka paljon muuttokaan juuri tähän asiaan vaikuttaa :).Joka tapauksessa halutaan siis muuttaa.

Bernit ovat olleet näyttelytykkejä :). Ollaan käyty peräti kaksissa näyttelyissä. Ehdottoman positiivista on, että pikkuberniä ei ole enää pelottanut ollenkaan hysteerisesti. Itseasiassa ei juuri ollenkaan. Mörkökausi siis ehkä selätetty, joskin saatiin myös apua ja tukea monilta tahoilta. Halaukset ja kiitokset kaikille teille!

Eilinen näyttelykeikka oli mukava. Toinen kisatykki tosin käyttäytyi vain piirun verran aikuisemmin kuin puolivuotias: jos oli hetki hiljaista (myös kehässä) kävi makaamaan ja natustamaan hihnaa. Jos juostiin, poukkoili minun vieressäni tasakäpälää silkasta riemusta. Koita siinä nyt komentaa kun toisella on MAAILMAN hauskinta! :) Pikkuberniläinen taas on heittanyt lähes kaikki karvansa. Pökät ja rintakarvat on vielä tallella. Ne ei vaan oikein riitä antamaan sellaista viimeisteltyä vaikutelmaa - enemmänkin mieleen tulee Pelle Hermanni (kaljun jälkeen kunnon tupsut). No, emme antaneet tämän häiritä vaan käytiin psytypäin (ja hännin, huoh) edustamassa :).

Viikonloppuna kisailtiin myös yleisurheilussa. Suomalaiset ja ruotsalaiset kamppailivat paremmuudesta, mutta niin tekivät myös alakouluikäiset kuntalaiset täällä meillä päin. Kisat meni hienosti. Esikoinen sijoittui pronssille korkeudessa ja kuopus kiri voittoon 300 metrillä sekä edusti mainiosti viestijoukkueessa. Äityli oli kyllä super-ylpeä molemmista rinsessoista :).

Ja vielä "pitäisi"-aiheinen listaus. Pitäisi-listalla on vanhat tutut jutut. Pitäisi löytää sopivat lamput kuistille, rappukäytävään ja ulos. Pitäisi maalata eteisen seinä. Pitäisi paklata eteisen toinen seinä. Pitäisi käsitellä yläkerran lattia- ja peitelistat. pitäisi muuttosiivota. Pitäisi lukea läjä ohjekirjoja. Loput pitäisi-asiat taitaakin liittyä sitten sitten muuhun elämään. Vähän niinkuin: Pitäisi käydä jo nukkumaan.

Aurinkoa!