Olin täysin valmistautunut kuvapäivitykseen: valkkarilasi kourassa ja tietsikka vireessä, siirtopiuhakin saattaa olla tallessa. Mutta, unohdin kameran talolle. Pöh. Ja kun, jostain syystä, meillä ei vieläkään ole kunnollisia pihavaloja ja/tai ollaan laiskoja käyttämään niitä kunnottomiakin, niin en jaksa lähteä jalkoja katkomaan tuonne pimeeseen. Otsalamppukin on jossain, missä lie. Joten, ei kuvapäivitystä tällä kertaa. (Viinin meinaisn kuitenkin juoda... Ja tähän siis selityksenä se, että bloggeri tökkii, ja menee hermot, ja lataankin nykyään kuvat (lähes) aina viinilasillinen kaverina, ni.)
Voin kuitenkin kertoa joitakin jossain vaiheessa kenties kuvitettaviakin juttuja tästä valmiista talostamme :). Selkäjumituksen seurauksena meille on tullut lattialistat alakertaan (kaikki!), sekä kattolistat makkariin ja työhuoneeseen. Kaksi huonetta täysin valmiina, vielä pari pikkasen vaiheessa...
Ulkomaalaus taitaa siirtyä vuodelle 2012. Tämä loppukesän ja alkusykyn sää on ollut vuoropäivin joko pikkuriikkisen turhan turbulenttia, trooppista tai tulista, joten maalauksen ajoituksessa on ollut pieniä haasteen tapaisia. Alkukesäksi on sitten tilattu raikkaan kuulasta ja kivan kuivahkoa ulkkomaalaussäätä. Ihan vaan tiedoksi.
Kaikki sitä vaan tuntuvat edelleen olevan hiiirvittävän huolissaan siitä milloin me muutetaan. No worry. Me aiotaan kyllä muuttaa :). Kaikki on kiinni yläkerran lattioista. Ne pitää edelleen saada vahauksen alaisiksi ja se toimenpide saattaa pikkaisen kärtsätä. Tänään tein testiajon yläkerran vessaan. Ihan hyvältä näytti. Eka putsailin lattia kevyellä käsihionnalla, imurilla ja lopulta tahrojen ja pintapyyhinnän osalta lakkabensiinillä. Huomenna uusi kierros ja sitten muiden huoneiden kimppuun. Josko jo viikon päästä olisi lattiat vireessä (onhan siinä dedistä...)
Tutkimuselämän dedikset on taas olleet pikkasen piukalla ja se yhdistettynä työelämän myös hiukan kireähköön viritykseen on aiheuttanut sen, että minä en taaskaan muista yhtään mitään. Same old, same old... Joten ihan oikeasti kampaaja, opettaja, balettiopettaja... anteeksi! Eniten näissä unohduksissa ärsyttää se, että en todellakaan haluaisi antaa sellaista kuvaa, ettenkö arvostaisi työpanosta tai muuta sellaista. Päinvastoin - arvostan! Jotenkin vaan etenkin nuo tutkimushommat on sellaisia, että kun niitä tekee, niin minä en muista mitään. Hullu tiedemies -ainesta ;)? (Vaikka ei minusta ikinä tulisi esimerkiksi mitään Peter-setää. Koska niin hullua/ hajamielistä/ maailmasta erkaantunutta minusta ei nähtävästi tule tekemälläkään, että unohtaisin nukkua ja syödä ja siltikin vaan porskuttaisin päivästä toiseen. Noub. Yksi kerta tässä yritin ja jo vaatimaton viikon osa-aikavalvominen yhdistettynä noin seitsemän tunnin taukoon ravinnon tankkauksessa johti aika heiveröiseen lopputulokseen. Toivottavasti siis voidaan käyttää muita mittareita tuon tiedehenkilöllisyyden arvioimiseen :).
Mutta nyt minä menen nukkumaan. Hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Uusi parempi elämä näet. Palaan tähänkin aiheeseen lähiaikoina. Kivaa viikon aloitusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti