Remppasofiaa

Eli remontoinnin filosofiaa (ei kovin näppärää, myönnän, mutta ajanee asian). Tässä odotellessa on aikaa mietiskellä yhtä ja toista, ja on mietittykin. Samalla on viimeinkin iskenyt päälle jonkunlainen sisustusinto ja sitä myötä on sitten tullut luettua sisustuslehtiä. Sisustuslehdet ovat pullollaan toinen toistaan ihanampia luomuksia. Osa näyttää siltä kuin niissä asuttaisiin, ja osa sitten ei. Ehkä ne on vaan koristeita, kuka tietää.

Mutta, sisustuslehtiä selaillessa törmää väistämättä myös erilaisiin remppasofioihin (toim.huom: jos ahdistut kärjistyksistä, kannattaa ehkä lopettaa lukeminen juuri tähän... :P). Mutta siis, osa korjaa koska siten säästää. Silloin edetään pikkuhiljaa. "Olemme remontoineet taloa vähän kerrallaan vuosien varrella. 2 tuntia päivässä 20 vuoden ajan, eikä olla tarvittu juuri yhtään ulkopuolisia tekijöitä. Kaikki tarvikkeet on hankittu kierrätyskeskuksesta, paitsi vessanpönttö löydettiin yhdestä lähimetsästä. Nää meidän huoneet on nyt kivasti eriväriset - jännä miten hyvin kaikki istuu yhteen, kun ne vaan on pastelleja. Saatiin maalit paikallisen starkin jätelavalta..."

Toinen remppaa rakentaakseen uutta alueelle, jonne ei saa rakentaa uutta. "Talosta jäi remonttia tehdessä pystyyn vaan tuo kulmatolppa tuossa, niin ja sitten takka laitettiin samalle paikalle kuin jossa uuni oli ennen. Muuten vedettiin kaikki uusiksi, ja nyt meillä onkin tosi upea ja moderni talo. Etenkin me tykätään noista keittiön musta-valkoruudullisista kiiltopintaovista, ja sitten noista valetuista altaista. Kyllähän tämä maksoi tuplasti sen mitä uusi talo olisi maksanut, mutta kun noi omppupuut oli niin kivasti käkkyrät tuossa, eikä tältä seudulta muutenkaan saa enää tontteja."

Sitten on vanhaa ihannoivia rempantekijöitä ja käsityöläisiä. " Kun me nähtiin tää talo, me oltiin heti ihan myytyjä ja ajateltiin, että tuo me halutaan vielä pelastaa. Tää on meidän unelmamme. Ollaan laitettu tätä rakkaudella. Mä oon taidemaalari ja mieheni tässä entisöi huonekaluja. Pihavarasto on meidän ehtymätön aarreaitta. Entinen omistaja oli vaihtanut ovia, mutta onneksi vaan osa oli ehditty polttaa, ja nää loput, jotka suojasi tuolla halkoja, niistä tuli tosi kivat kun vähän hiottiin, ja sen verran vaan höylättiin, että ne mahtuu taas karmeihin. Pikkasen turvoksissa nää. Muuten on vaan aivan ihanaa kun ajan patina näkyy, tietenkään näitä ei maalata. Tää on meille toteutunut unelma - me kierretään kirppiksiä ja etsitään sisustusmateriaaleja sieltä kaikki vapaa-ajat, ja sit kesälomalla me kierretään tutkimassa kaikki sukulaisten vanhat vintit. Ne on kanssa aarreaittoja."

No, kaikki tekee valintoja omista lähtökohdistaan. Välillä tuntuu, että osalla ne jutut menee kuitenkin vähän överiksi. Siis esimerkiksi ihan todellinen kommentti: "Ei vanhaa taloa kannata lisäeristää, me emme haluaisikaan mitään persoonatonta lämpötilaa. On kiva kun talo elää vuodenaikojen mukana." Tai: "Raaputettiin tästä kakluunin kyljestä ihan tarkoituskella maalia pois niin paljon kun lähti ja nyt siitä tuli tuollainen kivan patinoitunut." (Ihan kivaa oli varmaan raaputtaa, mutta ajan patina ei tässä kohtaa oikein toiminut...) Tai "tehtiin kahdenkympin hiomakoneella tällaista tosi kivaa vähän epätasaista lankkulattiaa - vieraat on tykänneet kovasti." Puhumattakaan niistä muista tyypeistä - kaikki kunnia heille.

Ihan todella. On hienoa, että ihmiset toteuttavat itseään asumisensa kanssa.Välillä itseä ahdistaakin enemmän semmoinen lähes täydellinen remppafundamentalismin puute. Itse kun haluaisin vaan kivan talon, jossa on suihku, keittiö ja muutama muu nykyajan mukavuus. Missä lämpötila pysyisi koko vuoden yli kymmenessä asteessa. Jossa olisi omat huoneet tytöille.Joka olisi kodikas mieluummin kuin tyylikäs. Jonne ymmärrettäisiin olla tekemättä turhia korjauksia, mutta ymmärrettäisiin tehdä tarpeelliset korjaukset. Joka olisi soma ja oma ja koti. Ihan yllättäen - selvästikään ei siis olla remppasofeista ollenkaan siellä överi-päässä. Enemmänkin turvallisesti jossain siellä välissä :).