Elämä on...

...sairaan kallista!!! Ollaan saatu ihan pöyristyttävän hurjia tarjouksia erilaisista jutuista. Suurinpaan osaan oltiin kyllä varauduttu (kiitos sosiaalisten medioiden), mutta että esim. panospuhdistamon asentaminen (kuopan kaivaminen, 40 metriä putkenvetoa (tarvikkeet ei sisälly) ja kahdeksan (kahdeksan!!!) kuution vedenpurkumontun tekeminen kivistä maksaisi 7000e?!? (No tähän sisältyy 800 eurolla liitosvarauksia ja vanhan likakaivon murskaaminene tuohon kiviläjään mutta silti...) Pitääpä pikkasen selvittää...kuulostaa nimittäin pikkaisen överiltä hinnalta jos minulta kysytään.

Keittiö sen sijaan pysyi yllätyksekseni suunnitellussa, tosin jo lähtökohtaisesti jättimäisessä budjetissa (tonnin tarkkuudella), mutta tämä versio oli vielä se "laitetaan kaikkea kivaa mitä halutaan" -versio. Seuraava versio toteutetaan sitten ajatuksella "laitetaan kaikkea kivaa, josta ollaan valmiit maksamaan". Eiköhän sitten päästä lähelle todellista lukua. Mutta siis, erittäin kiva ettei budjetti tässä ideaaliversiossakaan mennyt ihan hirveesti yli. Nyt pitäisi päättää paikka ja vähän myös toteutustapaa - nekun sitten taas määrittää piirustuksia ja kaikkea siitä eteenpäin.

Uunit sitten. Ihan kiva jos valittavana on yhdeltä valmistajalta leivinuuneja peräti yksi kappale. Kokoja on valittavissa niin ikään yksi, ja luukkuja, niitäkin on yksi. Onko kunnolliset, yksitoimiset levarit muka jotain mennyttä aikaa, mitä? Pitänee ottaa yhteys johonkin aitoon ja alkuperäiseen uuninmuuraajahenkilöön, tai työkaveriin viereisestä huoneesta :). Konsultaatiota kaivataan.

Uhm, suunnittelija pysyy edelleen kateissa meiltä. Arvaa varmaan, että meillä olisi pari pientä muutostoivetta odottamassa. Että "ne muutokset, jotka me tehtiin niihin toisiin, vai kolmansiin, niin perutaan niistä nyt sitten ne raput, ja ikkuna, ja sitten se yksi seinän siirto, tuo oven paikka, katon rakenne ja sitten tää kylppäri näyttääkin nyt vähän erilaiselta, ja yläkerta..." Mutta ei sitten muuta. No ei voi mitään, tilanteet kehittyy, ja näyttää erilaiselta kun niitä rupeaa oikeasti tekemään ja yhdistelemään toisiin suunniteltuihin asioihin. Lisäksi painaa huoli siitä, miten talovanhuksen saisi edes pikkiriikkisen pitämään imitsistään kiinni, jos ollaan muuttamassa suunnilleen vähän kaikkea. Ja asiat tarttee saada paperille, kun ei osata kaikkia rakennejuttuja tehdä itse ja kuntakin odottaa luonnoksia... Pattijuttu, hitaudesta saa maksaa, mutta parempi nyt kuin triplana muutaman vuoden päästä (ehkä). Kun vaan saisi sen suunnittelijan palaveriin...taitaa lukea blogia tai jotain :).

Hm, kuopus itseasiassa kiteytti tämän jatkuvan suunnittelun jälleen kohtuullisen osuvasti kysymällä yksi päivä autossa keskustelusävyyn: "Äiti, haluan ruveta harrastamaan kaunoluistelua. Tai karatea. Kumpaa ehdotat miulle?" Siinäpä se, kiteytettynä :).