Totaalinen uhhuh

Olen onnistunut kehittämään maailmanhistorian nopeimman raksaressin. Ei niin, on tässä vähän säätämistä kun on noin viikko aikaa rakennuspäätöksestä siihen, kun kustannukset pitäisi olla selvillä, rahoitus järjestetty, purku sovittu, uusi pohja suunniteltu, piirustukset aloitettu, purkulupa haettu, rakennusluvan keskeyttämien ilmoitettu ja uusi rakennuslupa haettu.

Aika moni asia on onneksi ihan ok, ja remppaa varten etsitty informaatio on edelleen ihan relevanttia. Rempan suunnittelukierrokset 1,2...N ovat nyt nekin osoittautuneeet tavalla tai toisella ihan hyödyllisiksi, kun ei nyt tässä kiireessä enää tarvitse alkaa pohjakuvaa piirrättämään. mutta siis jos kaikkien toimitusaika (kaikki on piirustukset, suunnitelmat, katto & ikkunat) on ollut noin 4 vkoa, ja niitä vähän joutuu limittelemään, niin kyllähän tässä pikkasen kiire tulee.

Lisäksi minulla on aika paha henkinen rahoituskriisi. Aika ajoin onnistun suhtautumaan asiaan aikuismaisesti (ei hätää, kotihan on meille tärkein, teen väikkiksen valmiiksi ja voin keskittyä tekemään töitä, kyllä se siitä, saadaan laina-aika ahkeralla ahertamisella ehkä laskemaan johonkin 28 vuoteen...), mutta toisinaan iskee kyllä täysimääräinen paniikki, ja silloin harrastan päänsisäistä säntäilyä niin, että kolina käy (olkoonkin, että kyseessä on pyöreä pehmustettu tila). Tänään laadin alustavan kustannusarvion rakennuskustannuksista ja sen seurauksena olin tosi vähällä ilmoittautua ARA:n asunnottomuus-seminaariin (ressireaktio), mutta päätinkin sitten turvautua keinoista parhaimpaan (eli soitin äidille). Nyt on syke taas laskenut hintsusti alle 130, mutta henki vielä vähän vingahtelee.

Joten näillä mennään. Huhhuijaa.