Minsk ja muuta

Ihan älytöntä. En meinaa millään ehtiä bloggaamaan kun elämä on niin hektistä. Ei uskoisi, mutta olen nyt kirjoittanut tätä kohta kolme päivää. Aloitan, ja sitten kello onkin jo puoli kaksitoista ja on pakko mennä nukkumaan. Lisäksi koko ajan tulee niin paljon kaikkea uutta, että joudun pyyhkimään entisiä pois, että saisin uusia tilalle. Höh.

Mutta tässä nyt pikaisesti suurinpiirtein viimeisen viikon highlightit:

Vietin berni kakkosen  (plus viiden muun bernin, kahden leonbergin ja kuuden ihmisen) kanssa pitkän viikonlopun Minskissä. Seurana oli myös reilut kaksi bussilastillista muita koiria ja ihmisiä.  Kyseessä oli koirareissu, jonne ei meinattu oikein millään päästä (eka koiruli kipeenä ja sitten minä), mutta päästiin kuitenkin. Kamera olisi ollut kiva, mutta kun sellaista ei nyt tullut matkaan, niin ei sitten. Matkareitti oli Hki-Tallinna (Viro)-Latvia-Liettua- Valko-Venäjä, ja palatessa kääntäen. Kaksi yötä linikassa (mennessä ja tullessa), kaksi yötä Hotel Belaruksessa Minskin keskustassa. Paljon äksöniä, vähän unta. Pikkukoiruli pärjäsi yli odotusten ja onkin nyt Valko-Venäjän junnuvalio. Jei! Valiotittelin lisäksi reissusta jäi mieleen myös:

Minsk. Kaupungin alue oli todella kaunis ja todella siisti. Heti hotellilta alkoi iiison iso puisto, joka rajoittui toiselta puolelta jokeen. Tälläiselle valoriippuvaiselle luontokappaleelle myös Minskin öiset valot olivat upea ja terapeuttinen elämys. Oih!

Koiranäyttelyt. Näistä jäi etupäässä mieleen erikoiset tyylit, erilaiset esittäjät ja ennakoimattomat esitysjärjestykset. Päivien kulku oli suurin piirtein se, että aamulla oltiin ekana kehässä kamalalla tohinalla (kun kukaan ei osannut ennakoida esitysjärjestyksiä, ne vaihtelivat). Koko berniosasto oli puolessa tunnissa ohi. Sitten odoteltiin sellaiset kahdeksan tuntia viiniä tai muuta vastaavaa tissutellen, kunnes iso kehä alkoi illan pimetessä. Siihen mennessä oli jo sopivasti selvinnytkin, mutta siitä huolimatta joka kerta tuli kamala kiire kasvattajaryhmän kehään (sillä, yllätys yllätys: esitysjärjestelyt, ennakkoarvostelu- jne. käytännöt vaihtelivat) :). Jänskää. Vähän kuin meidän remontoiminen > rakentaminen, joskaan kotosalla ei olla kaikkia väliaikoja hiprakassa.

Esittelyasut oli ihan omaa luokkaansa. Kaikki kiiltavä näytti olevan suosiossa. Samoin lyhyt ja /tai avonainen. Yksi voitontahtoisimmista esittäjistä taisi olla melko rintava tyttö punaisessa jakussa ilman alla olevaa paitaa, ja jonkunlaiseksi käsitteeksi jo yhden näkemisen perusteella muodostui myös Lady Gagaksi nimetty rouva, joka esimerkiksi ekana iltana esitteli kiinanpalatsikoiransa isossa kehässä 15 sentin koroilla, mustassa läpinäkyvässä paidassa (jossa tosin oli pitsistä kyhätty kaksi "peittävää" kaistaletta) sekä hameessa, jonka takahalkio ei olisi voinut  päättyä senttiäkään ylemmäksi. Hih, aika näkyjä.

Vessat. Yöks.

Rakennustekniikka. Tottakai tuota tuli kytättyä. Pinta-asennukset näytti olevan Valko-Venäjällä SE juttu. Ihan paras oli tullin aidan pinta-asenteiset mitkälie sähkö- ja vesijohdot. Siellä ne meni 15 senttiä halkaisijaltaan olevana mötikkänä rakennukselta toiselle aitaan köytettynä. Vähäeleistä - not. Tullialueella oli muutakin nähtävää. Esim. jiiripellit olivat lipsahtaneet vähän väärin päin (alimmaisena varsinainen kattopelti ja päällä ohuet liuskat). En vaan uskaltanut ottaa siellä kuvia edes kännyllä, kun jotenkin niillä tullin henkilöillä oli semmonen huumorintajuttoman oloinen asenne.

Porukka. Kyllähän sen reissun taas teki kiva porukka. Niinkuin aina.

Sillä välin täällä Suomessa putkari oli käynyt kaivamassa hiekan sisästä kylppärin putket esille ja laittanut niihin kaivot paikalleen. Keittiö olisi tullut samaan syssyyn, mutta kun. Joku projektivastaava ei sitten ollut miettinyt vielä miten uudistuneet mitat vaikuttaa keittiön kokoon ja eri juttujen asemoimiseen. Ärp mulle.

Raksahemmot ovat keikkuneet alkuviikon katolla, ja pääsipä sinne siippakin kokonaiseksi päiväksi avustamaan. Oli kuulema yllättävän vetreä :). Nyt on aluskatteet paikallaan ja tällä erää työn alla tuulensuojalevyjen asennus. Jos ei vaan tuulisi ihan noin älyttömästi. Meinaa lähteä levyt käsistä.

Säähän liittyen. Tässä kaamosangstissa rypiessä ei aina jaksa olla oikein sellainen ymmärtäväinen, vaan välillä tuntuu, että pikkasen potkii (päähän) . Esimerkki. Tarttettaisiin kaksi jaksoa, jolloin pakkasta ei olisi kamalasti (lattialämmitys ja eristys), koska molempien kohdalla talo pitäisi saada hilattua plussan puolelle. No, miten menee säät. Luvassa -25 astetta. Marraskuussa! Milloin muka ikinä marraskuussa on tuollaisia pakkasia!

Eilen kaivettiin siipan kanssa hangesta läjä raudoitusverkkoja, ne kun piti saada sisälle ennen levytysten tekoa. Raksahemmot olivat kuulema kysyneet josko siippa voisi pyytää jonkun kaverinsa avuksi verkkoja retuuttamaan. Siippa oli kuitenkin sanonut, että olenhan minä kantamassa. Tähän raksahemmo oli todennut, että kun se on nainen. Johon siippa puolestaan oli sanonut, että tuon jos se (minä) olisi kuullut, niin se olisi nakellut nuo raudat itsekseen sisään... :) No, teistä muista en tiedä, mutta minusta tuo oli ihan A-luokan kohteliaisuus...tai sitten olen sellain kevyesti haasteherkkä :).

Huomenna jatkuu kuvitusten merkeissä. Eikun viikonloppuna. Huomenna onkin pikkujoulut. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!