Syksyä

Syksy se mennä jolkottaa. Jostain syystä (vaikka olen pontevasti toivonut) sää ei ole muuttunut parin asteen pikkupakkasen ja auringonpaisteen yhdistelmäksi, mutta ei kai sitten kaikkea voi saada ;). Toisaalta keleillä ei ole enää niiin väliä, kun talo saadaan kohta suojaan, ja maatyöt on tehty. Loput ei-pakkasta-kestävät -työvaiheet saadaan kyllä sitten hoidettua puhaltimilla kun saadaan tuulensuojat ympärille :).

Laitankin ihan heti ekasi pari kuvaa meidän nykytilasta. Sairastin ja tein hommia tänään kotoa käsin, joten pääsin näppäämään pari otosta ihan valoisan aikaan :). (Korjaus edelliseen: päiväsaikaan, valoisasta ei marraskuisena päivänä noin klo 12 varsinaisesti voi puhua...)

Tyttöjen huoneet alkaa hahmottua. Vasemmalle tulee kuopuksen ja oikealle esikoisen huone. Kelpaa sieltä katsella naapurin suokkilaumaa aamulaitumella *ihastunut huokaus*.

Koko talo. Käytännössä alkaa olla palikat kohdallaan. Alakerran kantavat väliseinät puuttuu enää (ja jäykistykset ja tuulensuojalevyt jotka toki on osa jäykistyksiä) mutta muuten runko alkaisi olla sitten siinä :).

Hirmu kivahan tuota on katsoa. Etenee silmissä vaikka olisi millainen rötykeli. Muuten jaksankin sitten olla lähinnä korvia myöten täynnä marraskuuta ja jokapaikkaan tunkevaa savivelliä. Siis melkolailla kirjaimellisesti. Esikoinen järkkäsi viikonlopun piristykseksi keppari-estekisat luokkansa tytöille. Kisat oli hyvät, jännitys käsinkosketeltavaa (myös toimihenkilöpuolella) ja taistelu palkintosijoista tiukka. Saatiin samalla jaettua tätä ehtaa kuravellielämäntapaa käytännön tasolla ihan joka kotiin... Pakko oli jo käydä selittämässä lapsiaan hakeville vanhemmille, että "tässä olisi näitä ulkovaatteita tässä mytyssä - ei varmaan kannata laittaa päälle - ja kyllä me koitettiin huuhdella, mutta kun tuo savi vaan ei lähde, ja että olisin oikeesti kieltänyt sen savihipan heti kättelyssä jos olisin huomannut aikasemmin". Jaajaa, toivottavasti tytöt kuitenkin pääsee meille kisoihin toisenkin kerran :).

Kisahepat tauolla sillä aikaa kun ratsastajat oli kävelemässä rataa.

Flunssa pukkaa päälle. Sekin vähän harmittaa, että näitä tulee nyt tälläin sarjana. Ei tartteisi. Joutuu taas pähkimään liiankin konkreettisella tasolla näitä elämän suuria valintoja: jos juo paljon kuumaa on kivempi olo eikä koko ajan yskitä. Mutta jos juo paljon kuumaa on koko ajan veskihätä, eikä tuo vesisateeseen puskaan pyrähtely sitten kuitenkaan pitkässä juoksussa oloa kohenna. Että höh vaan. Meillähän on toki lämmitys siellä tallissa olevassa sisävessassa, mutta kun ovet ei pysy kaikkien ali/läpi/sivusta kulkevien sähköjohtojen takia kiinni kuin tukevasti tuettuina, niin ei kukaan enää jaksa kulkea (ilta-aikaan) niiden kolmen tiilituetun oven läpi vessaan. Että säiden huonotessa sisävessan käyttö on vaan vähentynyt. Kuka olisi tätäkään uskonut.