Vaikka talo nousee kovaa kyytiä, vaikka keruuputki on pellossa ja huomenna ehkä jopa alittanut anturan, vaikka vesiputkimies toimii tehokkaasti, ja vesiosuuskunnan liittymä on alle sadan metrin päässä talosta, niin silti: voihan iso pläääh! En tule edelleenkää toimeen tämän pimeän kanssa. Väsähtämään ei ole oikein ehtinyt, mutta pännii vaan rankasti. Kokoajan pimeetä, märkää ja pimeetä. Ja märkää. Plälllälplääääh, yäks! No, ehkä jokunen suomalainen jakaa tämän tuntemuksen kanssani; ei tarvitse kärsiä yksin.
Noo, plussan puolella on se, että sokkelit on täytetty ja alakerran runkorakenteet nousee niin että kohina käy. Kuvapäivitykset ei pysy perässä, kun ei pääse ottamaan kuvia, kun aina on niin pimeetä. Myös pellolla tapahtuvat möyhentämiset on aika mystisiä, kun kokonaiskuvaa ei näe oikein aamulla eikä illalla. Pelkästään arvailee valojen perusteella missä siellä mennään ja mitä oikein tehdään. Ja ainiin. Meille taisi osua kakkosarvonnassa maisemointi-suuntautunut maatöiden tekijä-aliurakoitsija, koska hän jaksaa tosi pieteetillä taputella multia paikoilleen. Ollaan toki kiitollisia siitä, että kaivannot on täytetty huolella kiviä kartellen, mutta kerran piti silti jo käydä sanomassa, että hei, tää on oikeestaan heinäpelto, ja nyt kun tässä ei oikein enää ruoho kasva, niin tää pitää kyntää kuitenkin... Koska kaivannon täyttämiseen pienemmällä koneella on nyt kuitenkin mennyt noin 3,5 kertaa enemmän aikaa kuin kaivamiseen isommalla koneella, niin näin laskunmaksajahenkilönä alan tuntea tiettyä kireyttä takaraivossa kun kaivuri vaan edelleen on pellossa. Ärp. Huomenna pitäisi kuitenkin olla edessä maasuodattamon teko ja siten keruuputkisto-case alkaa ehkä olla loppuun käsitelty. (Maasuodattamostakin sain jo muutaman mielestäni ei-niin-turhan-valistuneen-kysymyksen seurauksena puolihermarin, jonka johdosta en kyllä odota mitään ennenkuin näen lopputuloksen...)
Siippa tuossa vieressä huomautti, että en ole turhan positiivinen kun heittelen jatkuvalla syötöllä näitä erilaisia pelkoja ja paniikin aiheita ilmoille. No, aina ei jaksa. Ei etenkään, jos on jatkuvasti pimeää ja märkää ja on koko päivän vastaillut ärsyttävän vaikeisiin kysymyksiin talotekniikasta, eristyksistä, ikkunakoroista, materiaaleista, latttialämmityksistä...ja kaikki omat työt on hunnigolla ja dedikset alkaa painaa päälle kohta ihan tosissaan eikä kotona ole edes työhuonetta... ni.
Mutta onhan täällä taas näitä ilonaiheitakin koettu. Siis rakennuksen etenemisen lisäksi.
Koirat ei olleet tänään tuhonneet kuin kaksi muovikassia. Mandariinit eivät olleet (yrityksestä huolimatta) maistuneet, mutta ne olivatkin päässeet vähän kuivahtamaan. Ihan ymmärrettävää siis.
Huonojen säiden takia kissatkin viihtyy sisätiloissa. Ollaan taas koko perhe koossa :).
Kun sataa, ei (yleensä) ole pakkasta, ja ulkoletku (=pesukone ja vessavesien täyttö) on käytössä.
Tytöt oli tänään suloisia, ja kävin läpisemässä naapurin kanssa rakennusmaailman ihmeellisyydestä. Hän on ammattilainen ja minä en, mutta jaettiin yhteinen näkemys.
Raihnaisille rakentajille löytyy kivat määrät erilaisia tukia ja lämmikkeitä. Tosi positiivista on, että tenniskyynärpäätuki auttaa ihan oikeasti.
Muistin ottaa illalla noin puolet tyttöjen vaatteista lämpiämään. Lause, jota en tajunnut kuulevani: "Äiti, eppaa kun meillä ei ikinä ole valmiiksi lämmitettyjä vaatteita niinkuin muilla" sen aiheutti. Ylihuomenna koitan muistaa kaikki. Tavoitteita olla pitää.
Rakentaja-alter egoni voi pukeutua miten vaan ja näyttää silti olevan katu-uskottava. Eka lähestyminen paikalliseen tukkukauppaan likaisissa farkuissa, likaisessa takissa ja kumppareissa (sekä työhanskoissa) sujui niin hyvin, että tänään uskalsin jo lähestyä paikkaan vallan työvermeissä. Täysillä meni. Hihitytti jostain syystä, mutta saattaa olla, että olen lukenut liikaa Ella-kirjoja lapsille.
Sain tänään keskityttyä oikeasti työntekoon yli 3 h ilman rakennusaiheista puhelua. Omanlaisensa enkka sekin. Tuntui kivalta.
Huomenna yritän ottaa kuvia. Nyt koitan perehtyä kokoomaputkistopaketin asennukseen ja maasuodattamon tekoon niin, että osaisin antaa tyhjentävät vastaukset jo ennen kuin osataan kysyäkään. Vaikka se hetki kyllä meni jo.
Pärjäilemistä kaikille. Enää 5 kk huhtikuuhun, ja se on kesä silloin jo lähellä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti