Pyhäpäivä

Katselen juuri huurteisesta ikkunasta kevyesti lumisten pensaiden läpi pellolle, ja siellä se edelleen nököttää: kaivuri. Pitäisiköhän sille ruveta puuhaamaan talvipesää kun se näyttää tulleen jäädäkseen? No, ei vaan. Sain lopulta "hidasteleeko tuo tahallaan" -ahdistushermarin kehitettyä siihen pisteeseen, että soitin maaurakoitsijalle. Aloitin tyylille uskollisesti puuskauttamalla, että olin huolestunut, mietin tuleeko koko hommasta mitään, meneekö siihen liikaa aikaa, kuuluisko siihen mennä noin paljon aikaa, miksi siihen menee noin paljon aikaa ja lopuksi sanoin, että voihan se olla, että pitäisi ja menee, mutta kun en itse tiedä näistä asioista yhtään niin on vaikea arvioida. Ja sitten aloitin puhelun toisen virkkeen. Maaurakoitsija ainakin esitti ymmärtäväistä siinä määrin lahjakkaasti, että reilussa viidessä minuutissa olo oli paljon rauhallisempi. Kuulin vähän perusteita ja sovittiin vielä, että katsotaan lasku yhdessä lopuksi läpi. Hyvä ote nuorella yrittäjällä!

Loppuviikon kaivelu jatkui kummallakin puolella taloa. Tien puolella vesijohdon parissa:

Tuossa menisi tie...

Ja tässä ois näiden nurtsi. Paikoitellen pieniä pintavaurioita myös nurmikossa siis. Vesijohto on kuitenkin tuossa jo sievästi (kiven päällä, ärp) ihan talon kulmalla.

Pellolla taas kaivetaan viemärijuttuja. Kyllähän siinä aikamoisia massoja siirrellään.

Talolta maasuodattamolle.

Sadevesi, salaoja, maalämpö ja viemäri, tässä kohtaa vielä ristiin rastiin sekaisin.

Imeytyskentän(kin) kanssa olen vähän hermoillut. Maaurakoitsija ei suostu tekemään putkenvetoja. Ne itsessään ei ole vaikeita, ja putkimies ottikin aikalailla nokkinsa ajatuksesta, että hänen pitäisi olla paikalla odottelemassa vaiheiden valmistusta, kun yleensä maaurakoitsijat hoitavat sen putkien kokoamisen kuulema itse. Joten minä sitten sanoin, että ok, minä kasaan ne putket itse. Vähän hämmentävä putkiläjä kyllä oli (jos lähdetään kasauksessa siitä, että kasaaja ei etukäteen tiedä mikä on esim. taipuisa kulmayhde). Pyydettiinkin sitten vesijohtomies auttamaan, ja hän kävi nopeasti näyttämässä putkien paikan ja mittaamassa kallistukset, ja niille sijoille putket sitten jätettiin täyttöä odottelmaan. Kaikki ok, yksi alatiiviste jäi välistä kokoomakaivosta, mutta sillä ei pitäisi olla suurta merkistystä, kun kaivo on joka tapauksessa upotettu vettä läpäisemättömään saveen. Mutta, kyllä siinä yksi pahempikin moka tuli. Siinä "jos ei kukaan muu tee niin minä kyllä teen" -mielenhäiriössä unohdin nimittäin kokonaan, että minun tarkkuusluokassani metri on hienosäätöä. Joten kahden metrin putkiväli on jotain välillä 1-3 m. Tässä tapauksessa lähemmäs kolme. Däm. No, paniikkipuhelu putkarille kertoi, että eihän se ihan optimaalinen ole, mutta pitäisi toimia. Joten sillä tässä nyt mennään. Karmeen kalliita vaan nämä rakennusharjoittelut, jos jossain kohtaa paljastuu ettei ne toimikaan...

(Pakko vielä kommentoida koko maasuodattamoasiaa, että jos olisin tajunnut tuon saven määrän, niin ehkä oltaisiin kuitenkin valittu toisin. Nyt nimittäin pelottaa sekin, että kun tuossa lillussa savipellossa käsitellään noita hiekkoja (joskin tarkasti ja hiekkapedillä), niin eiköhän sitä savea sinne kaivantoon kuitenkin kulkeudu niin, että kenttä voi olla parissa vuodessa tukossa anyway. No, tätä on varmaan turha murehtia tässä vaiheessa. Mutta pitänee laittaa kestolotto vetämään joka tapauksessa...)

Talo taas on ihanan simppelin ja hallitun oloinen kokonaisuus tässä vaiheessa (maatöihin verrattuna). Tavaraa on kannettu pihalle ja varastoon hyvät määrät, ja näillä pitäisikin päästä jo pitkälle. Runko odottelee maanantaista kattotuolien asennusta suurin piirtein tässä valmiudessa:

Nyt näyttää taas isolta.

Ikkuna kohti ilta-aurinkoa.

Yläkerta :). Keskellä on kuljetuksen vuoksi vielä irralliset yläkolmiot.

Onneksi joku osa projektista etenee siis ihan niinkuin voisi toivoa. Viikonloppuna pitäisi päättää yläkerran lattiamatskut (vaikuttaa rakenteeseen), lämmityssysteemi, lähettää tarjouspyyntöjä ilmastointiasentajille ja alkaa pähkiä eristämistä ihan tosissaan. Niin, ja saada maalämpökaapelit taloon. (JA pitää lapset pois savivellistä vrt. edellinen viikonloppu, ei kiva...)

Savivelliä - sitä riittää.

Ai, mutta lapsista puheenollen. Lapset ei jaksa yleensä aamulla juosta vessaan asti, vaan kipaisevat puskaan. Tänä aamuna kuopus riemastutti puskasta tullessaan iloisella kajautuksella heti mökin ovelta: "Äiti, kävin pissillä ja yhtään ei mennyt kintuille eikä kenkään!" Tästä on pakko tulla hyvä päivä :D.