Kuulumisia

Yritys kaksi. Eilen yritin kovasti päivittää blogia kuvien kera, mutta kun ei niin ei. Joko meillä oli välit poikki tietsikan tai sitten vallan tuon world wide webin kanssa, mutta mikään ei pelittänyt. Tänään siis uusi yritys.

Minulta on kadonnut ajantaju ihan tyystin, ja käykin katsastamassa blogista mitä olen milloinkin lisäillyt. Onneksi nyt näin päin, että reaalimaailma on hallussa, mutta virtuaalinen ymmärrys vähän pätkii. Yleensä tuntuu olevan just toisin päin. Siis. Kuvitusta meiltä eilisen tilanteen mukaan. Jos alkaisi vaikka tuosta keväästä :). Lumet on hävinneet ihan järjetöntä vauhtia, ja elämisen jäljet paljastuu samaa tahtia. Kuvasta ei ehkä ihan heti näy, mutta koko meidän pikkupiha on ihan mustanaan koirulin karvaa. Ja kaikki vaan yhden pikkubernin pienenpienen karvanlähdön seurauksena. Voitte kuvitella, mitkä määrät meillä on ollut karvaa sisällä...

Piha meni aika rajuun kuntoon, niinkuin aiemminkin keväisin. Siihen nähden, että siiinä on rallattu kaiken talvea kuormiksilla ja sen sellaisilla, se ei loppujen lopuksi ole kamalan paha.  Sitä paitsi tämä viikonlopun pikku tuulenvire (ehkä 30 m/s tai jotain) kuivatti pihaa uskomattomalla teholla.

Mutta sitten sisätiloihin. Takka on hormia vaille valmis, ja siitä tuli itseasiassa ihan sopivan kokoinen. Istuu portaiden kainaloon just eikä melkein. Ja joo, kun takan tilaus sattui sellaiseen kohtaan, että siiinä oli pari muuta pikku juttua, niin ei tosiaan tultu etukäteen katsastaneeksi takkamitoista kuin korkeua ja paino. Sellaista saattuu, toisille jopa aika usein. Ihan kiva kun osui taaskin tuurilla kohdilleen :). (Olen tainnutkin joskus mainostaa tätä "maailman onnekkain tyttö" -tyylistä juttua...se pätee aina vaan. )

Ehkei se välity kuvasta ihan täysin, mutta takka on supersöpö!

Yläpuolella kuvassa siis hormi ja loput takan kaakelit. Takan takapinta on nyt slammattu. Takapuolen kaakelloinnin hinta olisi ollut noin 400 e! Siis oikeesti... ehkä 1,5 neliötä valkoista kaakelia ja muutama muotopalikkka. Pärjätään kyllä slammauksella :).

Keittiöstä ei vieläkään ole oikein sellaista järjellistä kuvaa. Palataan siihen. Mutta tupa (keittiö mukaanlukien)on nyt ihan täpönään täynnä erilaista tavaraa. Kalusteita, koneita ja puuta.

Jos joku osa tätä talo on sitten oikein viimesen päälle konservatiivinen, niin se on meidän alakerran vessa. Hohhoijaa. Ei niin ettenkö tykkäisi vessasta kovinkin. Se on vaan minun makuun vähän pliisu. Mutta onpahan joku paikka tässäkin talossa missä ihminen voi rauhoittua ;). Sitä paitsi ne oli juuri nuo kukkalaatat (kuva alla) mitä koitin saada viikon soviteltua keittiiöön, ja kun en saanut, niin onneksi niitä tuli talossa johonkin. Ne on niiin suloiset. (Ja kuvalaatu on mitä on, mutta, äh, no se on mitä on.)

Ja sitten kylppäri, jonka kuvaaminen on myös ihan täysi mahdottomuus. Tuo keltainen on sellainnen auringonkeltainen. Ei noin oranssi kuin kuvissa. Ihana väri! Mutta kuten sanottu, ei toistu ollenkaan oikein korjauksista huolimatta, joten se on kuulkaa vaan tultava paikanpäälle katsastamaan :).

Lattia näkösällä, mutta lisälaattoja piti vähän odotella varsinaiseen seinään...

Ja siinäpä ne sitten taisikin olla. Huoneet on taas vaihdelleet väriä. Työhuone onkin hennon vihreä ja askarteluhuone tyystin sinisävyinen. Kuopuksen huonekin on kokonaan maalattu. Ja itseasiassa kaikki maalisävyt on nyt plakkarissa. Nyt odotellaan vaan sopivaa maalaustilaisuutta. Apujoukot (eli ahkerat vanhempani) ovat olleet taas apumaalareina, ja autelleen sekä kattopaneeleiden vahaamisessa että seinien maalaamisessa. Sitä lystiä näuyttää piisaavan. Kun vaihtaa väristystä säännöllisesti (kerta viikkoon), niin kaikille riittää tekemistä.

Nyt alkuviikosta pitäiisi tulla lämpöpaneeleita paikalleen yläkertaan, samoin kuin muitakin lämppärijuttuja. Sitten pääsisikin nakuttelemaan kattoja paikalleen. Jei.

Lopuksi on ihan pakko ottaa kantaa pariin useasti ainakin minulle esitettyyn huolenaiheeseen. Vaikka itsekin epäilen aika säännöllisesti lopullisen pimahduksen olevan lähellä, niin kyllä tässä verraten hyvin itseasiassa jaksetaan. Väliin pikkasen riepoo, mutta toisena päivänä ei yhtään. Nukkumisen olen huomannut auttavan jaksamiseen (ihan uutta tietoa...), joten voimien vähetessä tietää ainakin teoriassa, mikä auttaa. Käytännössä homma on pikkasen monimutkaisempi, mutta elämähän on valintoja, eikä tämä tee poikkeusta. Siis, vaikka väliin sattuu väsypäiviä, niin hyvin vielä jaksetaan!  No worry, mutta samaan hengenvetoon kiitos huolenpidosta all folks!

Ja toinen on sitten tämä parisuhdejuttu. Onhan se totta, että väliin saadaan hirvee metakka aikaiseksi ihan nollaaiheista, mutta ollaan kyllä saatu aiemminkin. Ollaan vähän sellainen enemmän italialaistyylisen kovaääninen perhe kuin jotain muuta. Tunteet on kyllä kaikenkaikkiaan aika hyvin pinnassa tällä hetkellä. Kaikilla meillä. Itse kunnostauduin juuri vuodattamalla katkeria kyyneliä kun maailma on niiiiin epäreilu, että Stiina tippui Idolsista! (Se on epäreilua!) Että tältä pohjalta siis lähdetään :). Ja kun perhe on täynnä draamaqueeneja ja yksi kunkkukin löytyy porukasta, niin kyllähän siinä välillä vähän rätisee. Mutta jos jossain kohtaa huudetaan, niin tunnin päästä halitaan ja sitten jo tallataankin pitkin kylatietä käsikädessä ja elämä on ihan idylliä :). Että en kantaisi kamalasti huolta tästäkään. Naapuritkaan ei ole valittaneet :).

Kivaa alkavaa viikkoa!