Piiperryksiä ja isompiakin tiloja

Olipa ihana pääsiäinen. Ensimmäiset kunnon kevät/kesäkelit, raksa eteni monella saralla, ja ihan kuin on jo tullut mainostettua, seura oli enemmän kuin hyvää :). Parin viime viikon aikana olen viimein päässyt tietsikan äärestä (etsi-vertaa-kilpailuta-tilaa -jutuista) konkreettisiin raksahommiin sisätiloihin, ja niitä tuli nyt pääsiäisenäkin tehtyä. Ja oli ihanaa. Vaikka jälki ei ole ammattilaistasoa, niin on ihan huippukivaa saada tehdä itse omaa kotia. (Etenkin kun ollaan jo niissä jutuissa, joissa mokaaminen on lähinnä esteettinen haitta, eikä johda talon ennenaikaiseen lahoamiseen, homehtumiseen, romahtamiseen, eikä muuhunkaan kohtalokkaaseen...ei mitään traumoja syksystä :).)

Joka tapauksessa, vuorossa kuvitusta. Piti koko viikonlopun ajan ottaa kuvia valoisassa, mutta en ehtinyt, muistanut... Joten hämäränhyssyä ja outoja sävyjä, mutta olkoon. Koitin tosin rukkailla kuvankäsittelyllä sävyt vähän edes sinne päin. Tuskin paljon auttaa :). Joudutte taas vähän mielikuvittelemaan.

Jos aloitetaan noista "vaiheessa"-osion jutuista. Hankintapuolelle kävi aloittelijan moka, ja makkarin katon paneeleiden öljykäsittely piti jättää kesken kun Uulan Öljykuulto loppui kesken kaiken ja sitä saa koko kaupungista vain yhdestä paikasta, ja sekin tykkää tietysti sulkea ovensa hyvissä ajoin. Hmp ja ärp, mutta minkäs teet. Ei niin, etteikö talosta löytynyt muutakin puuhaa, mutta nuo paneelit olisi vaan tosi kiva pikkuhiljaa saada tuvan lattialta kattoon. Niitä olisi nimittäin lisääkin tulossa - ja minun sormeni syyhyäisivät päästä jo tuvan loppujen seinien kimppuun...

Rappuseinän hionta, pintamaalaus ja tasoitus onnistui jossain öljyämisen välissä.

Sillä aikaa kun muut hoiteli isoja linjoja, huomasin olevani viimeistelytöissä. Jostain syystä jokainen pikkukohta, jonka saa ihan valmiiksi tuntuu aika huikealta, joten tämmöinen suuripiirteinen sielukin pystyy nähtävästi tarvittaessa virittämään maalarinteipit millilleen paikalleen. (Tai sitten metrilleen. Kuitenkin.) Joten siis maalailin, paikkailin, hioin, tasoitin, töpötin. Monta kohtaa tuli Valmiiksi-valmiiksi sillä aikaa kun toiset hoiti ulkohommia :).

Rappusten alaosa ja loput keittiöseinästä ja eteisen tuvanpuoleinen seinä sai saman vaalean sävyn kuin tuvan muut seinät. Tosin sävyero Uuulan Into-maalin ja keittiön taustalla olevan remppamaalin välillä on samoilla koodeilla ja puolihimmeyksillä aika huikea, mutta onneksi ovat tyystin eri seinillä. Että ei haittaa.

Ja punainen sai sitten lähdöt. Vaikka se on kuinka ihana väri, niin ei se nyt sitten riittänyt. Tosiaan aika lopettaa tämä raksaaminen pikapuoliin tai kohta alan varmaan oikeesti sutimaan sitä maalarinvalkoista seiniin. Nyt mennään jo ihan täysillä tuolla harmaa-ruskea -akselilla.

Ja sitten näihin viikonlopun helmiin <3. Iiiih!

Makkari ja makkarin tapetti. Värit melko ketuillaan (ainakin tällä koneella katsottuna). Tapetin pohja on syvän harmaansininen, tumma. Unimaatapsu. Olen niin kovin myyty. Ja myös Sippaa tykkää. On kuulema sopivan outo meidän huusholliin :).



Ja työhuone. Ensimmäinen tämän talon kukkatapsuista seinällä asti :).

Tykkään tuostakin hirmuisesti.

Loppuun sitten yksi äitini tekemistä uniheppasarjoista Esikoisen huoneeseen. (Olenkohan muuten maininnut, että äitini on taiteilija? No, olisitte ehkä arvanneet muutenkin...) Olen ihan myyty. Heppahullun esikoisen reaktiot voitte vaan arvata :)

Että sellaista. Tytöt on tänään olleet jotenkin niin itsejään että. Esikoinen, ikuinen pohdiskelija, kysyi että "Äiti, oletko ikinä ajatellut, että elämä on kuin metsä, johon tehdään omia polkuja, tai puu johon kiivetessä valitaan mitä oksia menee?" Välillä lasten viisaus on melkein liian pysäyttävää tässä säntäilyn täytteisessä elämässä. Kuopus taas höpsöili (hyvässä ja pahassa) ja sanoin hälle lopulta, että olet kyllä ihan outolintu. Johon Kuopus vakavasti: "Kiitos!" Molemmat murut on kyllä just sopivan outoja meidän perheeseen :D.