Harjassa on

Jee! Meillä on talo harjakorkeudessa!!! Maanantaina vahvistettu raksaryhmä sai kehät katolle ja eilen niihin naputeltiin yläkolmiot kiinni. Kas näin:

Ja sitten lähtee! Turvallisuussyistä paikalle tilattiin niin iso nosturi, ettei palikoita tarttennut paljoa heijailla :).

Kun kulmaraudat ja kaikki oli laitettu etukäteen paikoilleen kävi homma tosi joutuisasti.

Vielä kuljetuksen ajaksi irralleen jätetyt yläkolmiot katolle asennusta odottamaan.

Astetta enemmän dramatiikkaa. Talviraksaamisen huono puoli on, että päivittäisseurantaa ja etenemistä ei oikein ehdi todentaa päivänvalossa. Käy se näinkin. Ja huom. katto harjassa!

Kuistikin alkaa näyttää ihan sopivalta :).

Noin se siis nousi. Pidin raksapojille pikkuharjakaiset hernekeiton ja pannarin voimin ja lupailin varsinaisia pirskeitä johonkin joulun jälkeen tai viimeistään talon valmistumisen yhteydessä. Nyt homma etenee taas vähän hiljaisemmalla tahdilla (näkyvien tulosten osalta) kun tuollaiset isot, dramaattiset jutut on hetkeksi hoidettu, mutta hyvä kun etenee. Saadaan kaikki ehkä hetki henkäistä ja keskittyä seuraavien vaiheiden suunnitteluun ja töiden (siis niiden ei-raksatöiden) tekoon. Kivaa kivaa!

Pyhäpäivä

Katselen juuri huurteisesta ikkunasta kevyesti lumisten pensaiden läpi pellolle, ja siellä se edelleen nököttää: kaivuri. Pitäisiköhän sille ruveta puuhaamaan talvipesää kun se näyttää tulleen jäädäkseen? No, ei vaan. Sain lopulta "hidasteleeko tuo tahallaan" -ahdistushermarin kehitettyä siihen pisteeseen, että soitin maaurakoitsijalle. Aloitin tyylille uskollisesti puuskauttamalla, että olin huolestunut, mietin tuleeko koko hommasta mitään, meneekö siihen liikaa aikaa, kuuluisko siihen mennä noin paljon aikaa, miksi siihen menee noin paljon aikaa ja lopuksi sanoin, että voihan se olla, että pitäisi ja menee, mutta kun en itse tiedä näistä asioista yhtään niin on vaikea arvioida. Ja sitten aloitin puhelun toisen virkkeen. Maaurakoitsija ainakin esitti ymmärtäväistä siinä määrin lahjakkaasti, että reilussa viidessä minuutissa olo oli paljon rauhallisempi. Kuulin vähän perusteita ja sovittiin vielä, että katsotaan lasku yhdessä lopuksi läpi. Hyvä ote nuorella yrittäjällä!

Loppuviikon kaivelu jatkui kummallakin puolella taloa. Tien puolella vesijohdon parissa:

Tuossa menisi tie...

Ja tässä ois näiden nurtsi. Paikoitellen pieniä pintavaurioita myös nurmikossa siis. Vesijohto on kuitenkin tuossa jo sievästi (kiven päällä, ärp) ihan talon kulmalla.

Pellolla taas kaivetaan viemärijuttuja. Kyllähän siinä aikamoisia massoja siirrellään.

Talolta maasuodattamolle.

Sadevesi, salaoja, maalämpö ja viemäri, tässä kohtaa vielä ristiin rastiin sekaisin.

Imeytyskentän(kin) kanssa olen vähän hermoillut. Maaurakoitsija ei suostu tekemään putkenvetoja. Ne itsessään ei ole vaikeita, ja putkimies ottikin aikalailla nokkinsa ajatuksesta, että hänen pitäisi olla paikalla odottelemassa vaiheiden valmistusta, kun yleensä maaurakoitsijat hoitavat sen putkien kokoamisen kuulema itse. Joten minä sitten sanoin, että ok, minä kasaan ne putket itse. Vähän hämmentävä putkiläjä kyllä oli (jos lähdetään kasauksessa siitä, että kasaaja ei etukäteen tiedä mikä on esim. taipuisa kulmayhde). Pyydettiinkin sitten vesijohtomies auttamaan, ja hän kävi nopeasti näyttämässä putkien paikan ja mittaamassa kallistukset, ja niille sijoille putket sitten jätettiin täyttöä odottelmaan. Kaikki ok, yksi alatiiviste jäi välistä kokoomakaivosta, mutta sillä ei pitäisi olla suurta merkistystä, kun kaivo on joka tapauksessa upotettu vettä läpäisemättömään saveen. Mutta, kyllä siinä yksi pahempikin moka tuli. Siinä "jos ei kukaan muu tee niin minä kyllä teen" -mielenhäiriössä unohdin nimittäin kokonaan, että minun tarkkuusluokassani metri on hienosäätöä. Joten kahden metrin putkiväli on jotain välillä 1-3 m. Tässä tapauksessa lähemmäs kolme. Däm. No, paniikkipuhelu putkarille kertoi, että eihän se ihan optimaalinen ole, mutta pitäisi toimia. Joten sillä tässä nyt mennään. Karmeen kalliita vaan nämä rakennusharjoittelut, jos jossain kohtaa paljastuu ettei ne toimikaan...

(Pakko vielä kommentoida koko maasuodattamoasiaa, että jos olisin tajunnut tuon saven määrän, niin ehkä oltaisiin kuitenkin valittu toisin. Nyt nimittäin pelottaa sekin, että kun tuossa lillussa savipellossa käsitellään noita hiekkoja (joskin tarkasti ja hiekkapedillä), niin eiköhän sitä savea sinne kaivantoon kuitenkin kulkeudu niin, että kenttä voi olla parissa vuodessa tukossa anyway. No, tätä on varmaan turha murehtia tässä vaiheessa. Mutta pitänee laittaa kestolotto vetämään joka tapauksessa...)

Talo taas on ihanan simppelin ja hallitun oloinen kokonaisuus tässä vaiheessa (maatöihin verrattuna). Tavaraa on kannettu pihalle ja varastoon hyvät määrät, ja näillä pitäisikin päästä jo pitkälle. Runko odottelee maanantaista kattotuolien asennusta suurin piirtein tässä valmiudessa:

Nyt näyttää taas isolta.

Ikkuna kohti ilta-aurinkoa.

Yläkerta :). Keskellä on kuljetuksen vuoksi vielä irralliset yläkolmiot.

Onneksi joku osa projektista etenee siis ihan niinkuin voisi toivoa. Viikonloppuna pitäisi päättää yläkerran lattiamatskut (vaikuttaa rakenteeseen), lämmityssysteemi, lähettää tarjouspyyntöjä ilmastointiasentajille ja alkaa pähkiä eristämistä ihan tosissaan. Niin, ja saada maalämpökaapelit taloon. (JA pitää lapset pois savivellistä vrt. edellinen viikonloppu, ei kiva...)

Savivelliä - sitä riittää.

Ai, mutta lapsista puheenollen. Lapset ei jaksa yleensä aamulla juosta vessaan asti, vaan kipaisevat puskaan. Tänä aamuna kuopus riemastutti puskasta tullessaan iloisella kajautuksella heti mökin ovelta: "Äiti, kävin pissillä ja yhtään ei mennyt kintuille eikä kenkään!" Tästä on pakko tulla hyvä päivä :D.

Pimeää, jaks

Vaikka talo nousee kovaa kyytiä, vaikka keruuputki on pellossa ja huomenna ehkä jopa alittanut anturan, vaikka vesiputkimies toimii tehokkaasti, ja vesiosuuskunnan liittymä on alle sadan metrin päässä talosta, niin silti: voihan iso pläääh! En tule edelleenkää toimeen tämän pimeän kanssa. Väsähtämään ei ole oikein ehtinyt, mutta pännii vaan rankasti. Kokoajan pimeetä, märkää ja pimeetä. Ja märkää. Plälllälplääääh, yäks! No, ehkä jokunen suomalainen jakaa tämän tuntemuksen kanssani; ei tarvitse kärsiä yksin.

Noo, plussan puolella on se, että sokkelit on täytetty ja alakerran runkorakenteet nousee niin että kohina käy. Kuvapäivitykset ei pysy perässä, kun ei pääse ottamaan kuvia, kun aina on niin pimeetä. Myös pellolla tapahtuvat möyhentämiset on aika mystisiä, kun kokonaiskuvaa ei näe oikein aamulla eikä illalla. Pelkästään arvailee valojen perusteella missä siellä mennään ja mitä oikein tehdään. Ja ainiin. Meille taisi osua kakkosarvonnassa maisemointi-suuntautunut maatöiden tekijä-aliurakoitsija, koska hän jaksaa tosi pieteetillä taputella multia paikoilleen. Ollaan toki kiitollisia siitä, että kaivannot on täytetty huolella kiviä kartellen, mutta kerran piti silti jo käydä sanomassa, että hei, tää on oikeestaan heinäpelto, ja nyt kun tässä ei oikein enää ruoho kasva, niin tää pitää kyntää kuitenkin... Koska kaivannon täyttämiseen pienemmällä koneella on nyt kuitenkin mennyt noin 3,5 kertaa enemmän aikaa kuin kaivamiseen isommalla koneella, niin näin laskunmaksajahenkilönä alan tuntea tiettyä kireyttä takaraivossa kun kaivuri vaan edelleen on pellossa. Ärp. Huomenna pitäisi kuitenkin olla edessä maasuodattamon teko ja siten keruuputkisto-case alkaa ehkä olla loppuun käsitelty. (Maasuodattamostakin sain jo muutaman mielestäni ei-niin-turhan-valistuneen-kysymyksen seurauksena puolihermarin, jonka johdosta en kyllä odota mitään ennenkuin näen lopputuloksen...)

Siippa tuossa vieressä huomautti, että en ole turhan positiivinen kun heittelen jatkuvalla syötöllä näitä erilaisia pelkoja ja paniikin aiheita ilmoille. No, aina ei jaksa. Ei etenkään, jos on jatkuvasti pimeää ja märkää ja on koko päivän vastaillut ärsyttävän vaikeisiin kysymyksiin talotekniikasta, eristyksistä, ikkunakoroista, materiaaleista, latttialämmityksistä...ja kaikki omat työt on hunnigolla ja dedikset alkaa painaa päälle kohta ihan tosissaan eikä kotona ole edes työhuonetta... ni.

Mutta onhan täällä taas näitä ilonaiheitakin koettu. Siis rakennuksen etenemisen lisäksi.

Koirat ei olleet tänään tuhonneet kuin kaksi muovikassia. Mandariinit eivät olleet (yrityksestä huolimatta) maistuneet, mutta ne olivatkin päässeet vähän kuivahtamaan. Ihan ymmärrettävää siis.

Huonojen säiden takia kissatkin viihtyy sisätiloissa. Ollaan taas koko perhe koossa :).

Kun sataa, ei (yleensä) ole pakkasta, ja ulkoletku (=pesukone ja vessavesien täyttö) on käytössä.

Tytöt oli tänään suloisia, ja kävin läpisemässä naapurin kanssa rakennusmaailman ihmeellisyydestä. Hän on ammattilainen ja minä en, mutta jaettiin yhteinen näkemys.

Raihnaisille rakentajille löytyy kivat määrät erilaisia tukia ja lämmikkeitä. Tosi positiivista on, että tenniskyynärpäätuki auttaa ihan oikeasti.

Muistin ottaa illalla noin puolet tyttöjen vaatteista lämpiämään. Lause, jota en tajunnut kuulevani: "Äiti, eppaa kun meillä ei ikinä ole valmiiksi lämmitettyjä vaatteita niinkuin muilla" sen aiheutti. Ylihuomenna koitan muistaa kaikki. Tavoitteita olla pitää.

Rakentaja-alter egoni voi pukeutua miten vaan ja näyttää silti olevan katu-uskottava. Eka lähestyminen paikalliseen tukkukauppaan likaisissa farkuissa, likaisessa takissa ja kumppareissa (sekä työhanskoissa) sujui niin hyvin, että tänään uskalsin jo lähestyä paikkaan vallan työvermeissä. Täysillä meni. Hihitytti jostain syystä, mutta saattaa olla, että olen lukenut liikaa Ella-kirjoja lapsille.

Sain tänään keskityttyä oikeasti työntekoon yli 3 h ilman rakennusaiheista puhelua. Omanlaisensa enkka sekin. Tuntui kivalta.

Huomenna yritän ottaa kuvia. Nyt koitan perehtyä kokoomaputkistopaketin asennukseen ja maasuodattamon tekoon niin, että osaisin antaa tyhjentävät vastaukset jo ennen kuin osataan kysyäkään. Vaikka se hetki kyllä meni jo.

Pärjäilemistä kaikille. Enää 5 kk huhtikuuhun, ja se on kesä silloin jo lähellä :).

Rapa roiskuu

Pikainen (kai) päivityspostaus. Kelloja siirrettiin, ja eikös se tarkoittaisi sitä, että pitäisi nukuttaa aikaisemmin, mutta kissan viikset. Tässä sitä vieläkin keikutaan ja sunnuntai vaihtuu maantaiksi just...nyt. Ja alkaa taas puuhakas raksaviikko.

Viime viikolla siis muuraukset tuli valmiiksi, ja perjantaina aloitettiin jo sokkelin täytötkin. Täällä oli aikamoinen meno kun perjantaina heti aamusta tontilla pyöri kolme kuormista ja kaksi kaivuria ja liuta äijiä. Toinen kaivureista täytti sokkelia ja toinen kaivoi ojia maalämmön keruuputkistolle. Siippa kera pikkuveljeni on sitten viikonlopun viritellyt putkistoja kaivettuihin uriin ja vähän viereenkin (piti vähän virittää...). Ja rapa on oikeasti lentänyt. Kun pelto vielä paljastui käytännössä kokonaan savimaaksi, voitte vaan kuvitella mönjän määrän mm. meillä sisällä, meillä saunassa, meillä eteisessä... Samalla tuli todettua, että vaikka maaperä savisena on ihan paras maalämpöä ajatellen, imeytyskenttä ei _ehkä_ oikein toimi. Minkä voi todeta jo imeytyskoemontusta, jota tosin ei jaksettu kaivaa kuin alle metri - tulos kun alkoi vaikuttaa aika selvältä :). Vähän savimaan mallia:

Kanavaa keruuputkistolle.

Kääntöpaikkaa. Savea, savea, savea.



Imeytyksen koemonttu. Hyvin toimii - vesisäiliönä. Eli meille tulee maasuodattamo. Päätös oli aika helppo kun näki saven määrän pellossa :).



Aika lailla kaikkea säätämistä tähänkin viikonloppuun mahtui. Onneksi oli tukihenkilöitä säätämässä, ja tosi hyvä säkä mukana mainioista säistä puhumattakaan. No, ehkä oli savihommiin vähän kosteeta, mutta muuten sää mitä parhain (plussalla).

Enää ehkä tämä viikko ilman pitkää pakkasjaksoa ja taidetaan olla kutakuinkin voiton puolella. Tai ainakin loppujen kanssa pystytään paremmin elämään. Tässä kuva muurauksista ja sokkelista, tosin ennen täyttöä. Ei ollutkaan kamerassa kuvia puoliksi täytetystä jutusta vaikka luulin.

Täyttöä odottamassa. Enää puuttuu patolevyt, ja ympäriltä tietysti kaikki vesihässäkät ja routalevyt.

Mutta nyt alkoi nukuttamaan. Oli puuhakas päivä. Pyykkääminen on astetta hankalampaa kun raksapojilla on viikot ollut käytössä talon ainut pesukoneelle yltävä vesipiste. Nyt kun on sekä plussaa että viikonloppu, hyödynsin ajan maksimaalisesti ja pesin, hm, kahdeksan koneellista pyykkiä. Lisäksi lenkitin bernit, tiskasin vuoren astioita, sahailin käsisahalla ja siivosin plus tein oikeaa ruokaa (aina maininnan arvoista) ja vielä pannaria iltapalaksi. Käsi ei tykännyt yhtään, mutta muuten oli hyvä päivä. (Tulkkasin muuten käden totaaliärsyyntymisen niin, että kun talo on valmis, en luultavasti voi pestä pyykkiä, en tampata mattoja enkä kuurata lattioita ainakaan, olikos se, hm, vuoteen :).)

Ai, ja on mainittava myös pikkubernin hieno söpöily eilen koiranäyttelyissä. Käytös oli oikein hyvää (pienelle tutisevalle karvattomalle pallerolle), ja tuloskin ihan mukava. Hyvä ihana B2! Ja B1 on muuten ihana kanssa :).

Nyt nukkumaan. Ei ihan tähän sänkyyn...

...mutta viereiseen :).

Etenee

Raksa siis. Itse asiassa aika kovaa vauhtia eteneekin. Kaikki sokkelin ja pohjan muuraukset on nyt tehty, ja pintakin jo tasoitettu, eristeet kiinnitetty... Säät on periaatteessa suosineet. Laastin valinta on vähän tuottanut päänvaivaa, kun on on tosi lämmintä, ja kunnon pakkanen, ja sitten lämmintä... No, tarvittaessa muuraus onkin sitten lämmitellyt hyvät tovit noin tuhat kilowattia tunnissa kuluttavien puhaltimien tohottaessa pressujen alle lämmintä ilmaa. Mikäs siellä on ollut ollessa. Varmaan ne puhaltimet olisi myös voinut sammuttaa kun lämpötila kohosi yli nollan, mutta tiedättekö, olen todennut että halusivat he tai ei, niin nuo raksahemmot on niin pelottavia, että ainakaan minä en tee mitään, mistä ei ole suoraa sanallista (mieluiten kirjallista) ohjetta. Joten jos on sovittu, että puhaltimet puhaltaa, niin kyllä ne sitten vaan puhaltaa.

Niin, siis raksahemmot ei varsinaisesti ole itsessään pelottavia, mutta aika tosissaan olen joutunut kyllä miettimään, että miksi minun (kohtuu itsenäisen ihmisen) on vaikea tehdä mitään omia päätöksiä tuossa raksajutussa. Olen päätynyt aika loogisesti siihen, että tämä on alakohtainen, ei yksilökohtainen kysymys. Siis oikeasti. Sanokaapa joku toinen ala, jossa ammattilaisina itseään pitävät ihmiset voivat ihan pokkana sanoa tulevansa huomenna, mutta jättääkin sitten tulematta huomenna, ylihuomenna ja itseasiassa koko viikolla JA siitä huolimatta vastaanotto on lähes poikkeuksetta hurmioitunut, kun joku kauan kadoksissa oleva ammattilainen lopulta ilmaantuu paikalle; missä ammattilaiset voi aktiivisesti vältellä puhelinta; missä miljoonan laskuttava ammattimies ei edelleenkään tunnista asiakaspalvelun perusasioita; jossa asiakas joutuu melkein tappelemaan saadakseen pitää päänsä valinnoissa, jossa ...jne.jne. Ja nyt on alleviivattava ja painotettava, että minä en nyt puhu meidän raksahemmoista. Meillä on (tällä hetkellä) ihan täydellinen yhteisymmärrys ja jaettu missio :). Olen vaan kuullut kavereilta... ja niiden kavereilta...ja on nyt joitain tullut koklattua ihan itsekin. Mutta siis onni on työnsä tekevä ja paikalle saapuva työmies. Ja onni on, että meillä tuntuu nyt olevan koko joukko (kaivari, raksari, putkari ja sähkäri) juuri sellaisia oikeita ammattimiehiä :). Jei!

EDIT. Niin tuli vaan mieleen vielä yksi alakohtainen kummallisuus. Joidenkin kauppojen jotkut ns. asiakaspalvelijat ns. rakentajaPALVELUISSA. Ihan heti ei tule mieleen toista paikkaa, jossa liikutellaan niin paljon yksityisten ihmisten rahaa, niin isoina könttäsummina, ja jossa saatat ihan kirjaimellisesti, puoli tuntia ihmiskontaktia odotettuasi, joutua käytännössä kerjäämään apua. Ja sitten saat sitä tai et. Elävän elämän esimerkki:

Piirrrr, pirrrr........pirrr, pirrrr, pirrrr.....pirrr, pirrrr.

Rakentajapalvelut: "Rakentajapalvelut."
Rakentaja: "Hei, haluaisin ostaa noin kymppitonnilla tavaraa näin aluksi, ja sitten loput vähän myöhemmin."
Rakentajapalvelut: "Kuule, nyt on sellanen kiire, että en kyllä ehdi puhua sun kanssasi. Jos haluat, niin jätä soittopyyntö, koitan vastata siihen jossain vaiheessa. Mutta kuule, varotan, joudut kyllä odottelemaan hyvän tovin." KLIK

Siinä sitä rakentaja sitten tuijottaa luuria ja ihmettelee, että wtf ja että on se kumma kun ei toisten herra ties kuinka monen kuukauden nettopalkan tarjoaminen tee toisiin minkäänlaista vaikutusta, ja että mikä tässä koski sitä rakennuspalvelua ja miksi MINUN sitten pitää olla kiltti asiakkaille, eikä ne siltikään aina osta mitään, ja lopuksi sitten päätän, että kun kyllästyn tietotyöläisyyteen ja/tai asiakkaisiin niin ihan varmana rupean rakennusalalle. Ni. Lopuksi soitan sitten keskukseen, jätän soittopyynnön ja toivon parasta.

Pimeää touhua.

Aloitettu on

No ni. Tontti näyttää raksalta. Tavaraa piisaa, pa. joka paikaan levittäytyneiden styrokspakettien muodossa. paljon muutakin on, mutta ne ei niin näy. Myös työt rakentamisen osalta on virallisesti aloitettu. Pohjalle tehtiin alkuviikosta lopulliset viilaukset (pohjat anturoille kantavien väliseinien kohdalle + takan paikka), sitten anturamuotit ja nyt on sitten anturavalutkin valmiit. Vettä satoi passelisti koko päivän, mutta raksapojat peittelivät valun samantien tekeytymään, ja siellä se nyt odottelee vähän kovempaa olemusta.

Tällä viikolla oli tarkoitus vielä muurata, mutta saapas nähdä. Pitäisi olla aika paljon kuivempaa. Tihku ei kuulema haittaa, mutta tuollainen losotus, höh. Mehän toivottiin kuivaa ja lämmintä syksyä jonnekin tuonne, öö, joulukuun puoliväliin. Sitten äkkiä pikkupakkanen ja lunta tupaa, että saadaan valkea joulu. Onnistuiskos? :)

Lainakin käytiin allekirjoittamassa. Ei (juuri) minkäänlaista ahdistusta. Riittävät överit asiassa kuin asiassa näyttää neutraloivan itsensä. Tai sitten olen shokissa edelleen. No, ehken oikeesi, mutta hetki hihiteltiin aihelle mm. sairaanhoitaja äitini kanssa, kun vastoin kaikkia järkeviä oletuksia verenpaineeni on laskenut huimasti, ja on yht'äkkiä tosi matalalla. On kuulema yksi shokkioire kun yläpaineella mennään alle satasen. Kyllähän se monta asiaa selittäisi ;).

Muuten täällä vaan elellään niinkuin ei mitään. Ihan pokkana. Nyt kyllä nukuttaa niin, että on pakko kömpiä kakaroiden viereen ja hipsiä unten maille. Bernitkin on väsytetty niin, että ne saattaa nukkua yli kuuteen. Ruhtinaalliset unet tiedossa siis - toivon :).

Huomenna

Huomenna se sitten taas alkaa. Hiukkasen hirvittää. Keksin tänään kertakaikkiaan päähänottavan, ärsyttävän ja ketuttavan seikan, joka voi syöstä koko systeemin aloituksen samanlaiseen sekamellakkaan kuin viime kerralla (tapaus Kuisti edelleen) ja jota kukaan ei ole tullut ajatelleeksi. No, heti aamulla herättyäni rinkautan suunnittelija-valvojalle ja otan selvää onko pelko aiheellinen. Kerron sitten kuinka kävi. Pitäkäähän peukkuja...