Kesä, osa II

No ni, nyt jännittää. Yritin äsken kommentoida eilistä tekstiä, vaan ei onnistunut. Bloggerin mielestä olin anonyymi, huolimatta siitä että syötin tunnarit kuuteen kertaan. Ja tällä anonyymillä ei myöskään ollut oikeutta kommentoida tekstejä. Mrrr. Vedän tähän kohta taas sen irtolaiskortin ja alan ihmetellä, että eikö tässä maailmassa anonyymit irtolaiset saa enää edes omaa blogiaan päivitellä?! Ja jännitys siis tulee siitä, että jos kirjoitan pitkän jutun, ja bloggeri edelleen on sitä mieltä, että minulla ei ole julkaisuoikeutta, niin sit ei kyllä naurata yhtään *mökötys*!

***Yritystä...****

Selvä, blogger ei tänään ole kuvatuulellakaan. Taidanpa lopettaa yrittämisenkin tähän ja keskittyä menemään nukkumaan viimeistään yhdeltä. Meinaa taas vähän mopo keulia tuon valvomisen kanssa. Jos nimittäin pidennän vuorokautta samaan tahtiin kuin tähän asti lomalla, niin ensi viikolla en ehdi  nukkua enää yhtään. Ja se saattaa olla jo liian vähän. Joten, palailen huomenna jos ja kun iso-B on paremmalla tuulella!

Kesä, osa 1

Hah, olin varma, että edellisestä postauksesta on niiiin kauan, etten enää muista blogin nimeä saati sitten tunnareita, mutta niin vaan löytyi sekä blogi että kirjautumistiedot :). Jei. nyt pääsenkin (ja aionkin) sitten kompensoida kuluneen kesäkuun kuulumattomuutta ja kertoilla kuulumisia usealta rintamalta. Ja ettei hommasta tulisi tyystin toivoton, aion jatkaa tätä touhua seuraavana päivänä, tai ainakin sitä seuraavana...tai jotenkin.

Joka tapauksessa. Koska en aiemmin ole juuri ehtinyt kertoilla keikkakuulumisia Tukholmasta (kävin tarkistamassa blogista), niin aloitanpas sitten siitä. Arlanda tarjosi tunnepitoisia kokemuksia heti tullessa ehtaan tosi-tv -tyyliin, kun pönkitettiin (matkakamu pönkitti sujuvalla ruotsillaan) muutamaa vanhempansa kadottanutta lasta säilyttämään jonkinlaisen uskon vanhempien löytymiseen ja asioiden järjestymiseen. Kamalaa tässä episodissa oli se, että lentokentän henkilökunnassta vasta kolmatta kohtaamaamme kadonneet vanhemmat tuntuivat kiinnostavan. Aiemmilla oli liian kiire hoitaa omia asioitaan. Lopulta hyvin huolestuneet vanhemmat löytyivät ja me pääsimme jatkamaan matkaamme. Hotelli löytyi (melkein) ongelmitta eikä koko loppuiltana saatu aikaiseksi kuin yksi hälytys. Hienosti meni.

Työosuus reissusta oli hyvä, niinkuin ehkä saatoin jo mainitakin. Tämä oli tietysti erityisen loistavaa siksi, että työn osuus reissusta oli noin 80% koko reissussaoloajasta. Loppu 20 % sisälsi myös nukkumisen :). Shoppailla ei juuri ehditty, oikeasti. Kaupungissa oli jo alkaneet reilut alet, joihin me tehtiin vain kaksi pikaista reissua - jostain syystä Tukholma ei pitänyt oviaan auki normi-ysiä pidempään vaikka meillä olisi ollut juuri sopivasti aikaa yhdeksän ja kymmenen välillä yhtenä iltana. Höh. Yritimme myös hyödyntää tämän luppoajan hankkiutumalla hotellihuoneessa (ehkä yhden) siiderin hiprakkaan, mutta ei sekään onnistunut kun paikalliset ruokakaupat eivät myyneet mitään kahta prosenttia piukempaa. Siksipä meidän piti siirtyä hotellimme baariin, joka oli oikeinkin ok (vaikkakin siellä oli jatkuvana uhkana yltiömäinen verkostoituminen :)).

Baarissa parahin matkakumppanini opetti sekä minua että paikallista baarimikkoa Pimms:in saloihin. Minulle toimi eikä baarmikkokaan aloittanut taukoa ihan joka kerran meidät myöhemmin nähdesään, vaikka drinksun resepti olikin häneltä alkuun pikkaisen hakusessa ja neuvoja sateli ympäri baaria :).

Hotelli itsessään oli upea! Jos kaipaa sisältöä termille "skandinaavinen sisustus", kannattaa ehdottomasti piipahtaa esimerkiksi Tukholmassa ja Waterfront kongressikeskuksen kupeessa sijaitsevassa Radisson SAS:issa. Lyhyesti kuvailtuna se oli vaaleaa puuta, luonnonkivipintoja ja tehosteena vähän metallia. Kaikki oli toteutettu  vähäeleisesti mutta laatua huokuen. Huone oli ihana, netti maksuton, aamupala ylellinen ja sängyissä nukutti huikean hyvin. Ei ehkä kamalan pitkään (josta ei voi syyttää sänkyjä), mutta sitäkin tiukemmin. Edelleen kohtalaisen raksaorientoituneena huomion kiinnitti lisäksi erityisen taidokas valaistus (pelkkää epäsuoraa, ja juuri oikealla teholla) sekä kylppärikalustuksen ja pintojen laatu ja tekotavat. Kaikki oli huippulaatuista, mutta ei prameilevaa. Oikein kiva!

Tukholma itsessään näyttäytyi tällä reissulla ihan uudessa valossa. No ok, aiemmat kokemukset taitaa kyllä rajoittua enimmäkseen siihen, että on kävelty vaihtelevin voimin  laivalta kaupunkiin ja sitten Drottnings gatania niin pitkään kuin on jaksanut ja sitten takaisin, mutta oli miten oli, tämänkertainen Tukholma oli kaunis, kaunis ja kaunis. Kanavia, rippuvia pajuja, kauniita ja hyväkuntoisia rakennuksia, vesistöjä, siltoja, puutarhoja, puistoja (ja terasseja), punaisia pöksyjä (miehilllä), värikkäitä rakennuksia, kaupungintalo... kaikki vaikutti jotenkin ennen näkemättömältä ja siistimmältä kuin ennen. No, niistä punaisista pökistä en vielä päässyt täyteen yksimielisyyteen itseni kanssa, mutta jos nyt pysytään kaupnkikuvassa noin yleensä niin se oli hieno :).

Sosiaalisissa häppeningeissä tunnuttiin kohtaavan lähinnä järjestävän organisaation ex-presidenttejä (montakohan niitä voi edes olla) ja lisäksi söin ihkaoikean elävän (gulp) osterin Nobel-museon kokkareilla. Enpä olisi uskonut. Tähän asti graavilohi on tuntunut jo aika ylittämättömältä jutulta.

Kotimatka alkoi nopeasti eikä se ollut liian rankkaa, joskin Helsingissä riitti taas junailun muodossa jännitettävää. Lähteäkö vaiko eikö lähteä, siinäpä kysymys. Arg VR, liian tuttua tuo jännittäminen (paitsi minulle, myös niille muutamalle sadalle muulle, jotka lisäkseni odottivat laitureilla tietoja eri junien lähtemisistä...). No, loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsin kotiin vain vaivaiset 0,5 h myöhässä.

Kiitokset ihastuttavasta, väsymättömästä ja kannustavasta matkaseurasta E. "Being like twins in life and Arlanda!" Ja P&H, suuret kiitokset pikaisesti järjestyneestä majapaikasta: kun hätä on suurin (tai et vaan osaa organisoida), niin perhe on lähinnä :).

..tullee jatkumaan...

Kuulumisia

Kesäkuu meinaa mennä ihan ohi - ei pelkästään blogistaniassa vaan muutenkin. Miten aika kuluukin niin nopeaan? Tämän vuotinen kesäkuu näyttää olevan myös virallinen reissukuu. Viime viikon olin Tukholmassa ja ensi viikon Palermossa. Työreissuja molemmat. Tukholmassa oli aikamoisen hyvä meno. Toivotaan, että Palermossa on myös, ei tietenkään ole syytä juuri epäillä...

Jos ei "teen kokoajan töitä enkä tiedä juuri mistään muusta" olisi jo niin kulunut juttu, sanoisin juuri noin, mutta koska...niin en. Sen sijaan osoitan konkreettisesti miten vakavissani olen yrittänyt tehdä töitä kotona. Mitäs tuumaatte officesta? :)

Tämä työhuoneasia on yksi niistä, joka menee kategoriaan "kyllä se myöhemmin naurattaa, mutta..."Jos hommat on sellaisia, että niitä vaan tarttee välillä tehdä paljonkin kotona (vaihtoehto on toki olla loputkin viikonloput töissä), niin työpisteen puuttuminen tuntuu enemmän kuin pieneltä extraharmilta... Mutta kohta se on taaksejäänyttä elämää. Työhuoneesta puuttuu enää ovi, listat ja ikkunanpielet. Jei.

Alakerrassa on jo muutama ovi paikoillaan, joskin tästä seinästä puuttuu vielä pintakäsittely. No, ovellinen vessa on kuitenkin kivempi kuin oveton valmiilla seinällä varustettu, joten ei valiteta. (Sori muuten pimeät kuvat, en olisi ikinä saanut kuvapostausta aikaiseksi jos olisin vielä jäänyt käsittelemään valotuksia, joten tänään näin.)

Ovet on kylppärin roiskesuojattua versiota lukuunottamatta puiset. Hintaero puisten ja levyovien välillä oli niin pieni tällä ovimäärällä, että päädyttiin aitoon kamaan.



Tupa on edelleen varastona. Vaikka kyllä siinä pystyy näemmä myös lastenbileet järjestämään. Neiti Esikoinen juhli kavereiden kesken ensimmäistä pyöreää kymppiä ja ruuat oli katettu jo ison talon puolelle. Oli kyllä kivat ja kätsätt synttärit kun melkein suoraan konffareissusta saavuin niitä järjestämään. Ei ollut ressiä puuttuvasta kakusta tai puuttuvasta ohjelmasta - lapset söi karkkia, jätskiä, pitsaa ja pikkusuolaista ja loppuajan pelmusivatkin sitten pihalla. Säänhaltijoiden kanssa tehty soppari kivasta juhlakelistä onneksi piti. Muuten olisikin ollut vähän keksimistä synttäriohjelman kanssa raksan keskellä. (Ja kaikki pelästyneet sukulaiset hei, lepo vaan, ne synttäri oikeasti on todella vasta heinäkuussa, mutta kun koulukaverit etenkin on aika usein reissussa silloin, päätettiin kokeilla tälläistä ennakkotapausta tänä vuonna.)

Alakerrassa on kuisti maalattu, mutta siitä ei saanut kunnolista kuvaa. Valkoinen seinä ikkunoita vasten - no, ehkä kuva ei olisi muutenkaan ollut niin ihmeellinen :). Yläkerta sen sijaan alkaa olla paneeleissa. Valkoinen lautakatto valaisee koko paikan :). Kohta päästään hiomaan lattioita, ja sitten voidaan alkaa siivota alakertaa muuttokuntoon. Jeijei!

Tuolla tavalla kattosäteilijät istuu paneelikattoon. Ne on tosiaan aika huomaamattomat kattopatterit :).

Kuopus sai omaan huoneeseen kisuleita :). Iih!


Kissoista puheenollen. Meidän on alkaneet ihan virkaintoisiksi. Joka aamu lattialta löytyy joko linnun tai hiirenraato, ja parhaina nähtävästi kaksi. Minun pitää alkaa (muuttoa silmällä pitäen) virittäytyä varmaan johonkin normi-sivityksen tasoon ja ehkä reagoida ylläolevaan näkyyn muutenkin kuin haravoimalla hiirenraadot leikkilappaariin ja kuskaamalla ne pihalle. Normiproseduuri sisältäisi kai jotain puhdistuainetta, matonpesun, pahoinvoinnin, kulkuesteet, desinfioinnin ja mitä niitä nyt onkaan (muistelen hämärästi).

No, joka tapauksessa kisuli itse on väsynyt mutta onnellinen. Huomioikaa, että todelliselle rinsessalle ei tosiaankaan riitä yksi patjakerros. Vähintään kolmen ihmisen vaatteet tarvitaan, jotta päiväunet olisivat täydelliset!

Mutta, yksi reissu vielä ja sitten alkaa loma. Sitä silmällä pitäen kävin tänään jo hakemassa näytepurkin talon ulkomaalia (Uulan petrooliöljymaali). Ongelma kun on se, että haluttaisiin vaalea, lämpöisesti sävytetty talo, ja sellainen vaalea hiekka olisi kiva väri, mutta pikkaisen pelottaa, ettei se vaan käänny vaaleanpunertavaan..siis kokeilemaan. En tiedä yhtään miksi ne myyjät naureskelee minulle kun käyn näillä kokeellisilla maaliostoksilla... :) (Kantis-status on onneksi plakkarissa, ja purkkien hinnat puristetaan sopiviksi ihan ilman eri vonkausta. Kiva.)

Maalikaupan lisäksi eksyin kyllä myös kirjakauppaan. Jokaiselle jotain (suurin piirtein). Alkaa vaikuttaa lomatunnelmalta :).

Mukavaa keskikesää jokaiselle!

Selviytyjät

5Lapsoset on nyt molemmat lomautettu - ihanaa! Loma tulee tarpeeseen. Itse teen vielä pari normiviikkoa ja reissailen parit pidemmät reissut ennen lomalle jääntiä, mutta jaksaahan tätä nyt kun joka paikka on tulvillaan valoa, vihreyttä, vehreyttä ja linnunlaulua :). Josta puheenollen. Olen hinkunut päivätolkulla kuvailemaan iltavaloon, mutta aina on ollut jotain. Äsken sitten säntäsin itikansyötiksi ottamaan muutaman valokuvan. Syy tuohon valokuvahinkuiluun on ihan yksinkertaisesti se, että jotenkin olen (periaatteessa) yllättynyt ja (mitä suurimmassa määrin) täysin hurmioitunut siitä, että vaikka minun muistikuvani pihasta ja lähiympäristöstä viime syksyltä ja alkutalvelta rajoittuu, hm, saveen, sit saveen ja olihan siellä vielä vähän savea, niin pihaympäristö all stars ei kuitenkaan näytä kärsineen  ryminöistä NIIN kamalasti kuin pelkäsin. Sitkeitä sissejä.

Tästä kaikki alkoi :). Kuistin perustusten tieltä siirrettiin tämä puska talon nurkalta pikkumökin nurkalle, ja samalla sitten paljastuikin kallio heti siitä puskan alta. Puupensas, joka ilmeisesti on jonkinsortin kuusama, jaksoi onneksi kuitenkin jatkaa kasvuaan myös uudessa paikassa, vaikka sitä ei vuosikausiin ole juuri hoideltukaan.

Joutomaaosuus  on  pääasiasssa entisellään. Se on vaan niin ihanan vihreää aluetta, että tekee mieli otella kuvasia ihan vaan sen takia :).

Ollaan taas pitkin kevättä nauretti Ipanalle, jolla on ihan pettämätön tuntuma kuvauksellisuuteen ja kuvauksellisten paikkojen valintaan. Vai mitäs sanotte tämänkertaisesta köllimispaikasta?  

Hetken harkinnan jälkeen Ipsu päätti liittyä seuraan kuvakierrokselle :).

Tontti on puoliksi ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siellä täällä tosin lojuu edelleen kaikenlaista raksakamaa....ristikkoa...

...harkkoja ja harjaterästä...

...sairaan kallista soraa...ja lautoja, levyjä, styroksia jne. Onneksi ei kuitenkaan vallan kohtuuttomasti...

Pihatiekin on edelleen reunustettu tälläisillä, ymp, -putkilla, tai kelloilla.En nyt muista millä. Kuitenkin surin jo etukäteen, että tämä vanha rivistö olisi menetetty täysin - sen päältä kun jyrräsi aika monta tonnia työkone-hiekka-kivi -yhdistelmää syksyn aikana. Mutta sitkeitä ovat nämä vanhat kasvit. Rivi pikkasen meni vinkuraan, mutta niin ne vaan puskivat päänsä pinnalle niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Voimallista elämistä.

Romuromantiikkaa ja ylenpalttista elinvoimaa :)!

Pionit unohtui siihen mihin kaivuri ne syksyllä nosti. Ja nyt ne sitten kasvaa tuollaisena melkein ilmajuuriversiona. Saisikohan ne vielä maahan johonkin...

Kaikki juhannusruusut aitanseinustalla edelleen hengissä...

Joo'o. Sisäkuvitusta seuraa jossain välissä. Nyt alan vakiintuneeksi muodostuneen iltahuvituksen, itikkajahdin. Tyhmät hytykät on parina yönä vallanneet talon niin täysin, että nukkumisesta ei ole tullut mitään. Ärsyttävää on kun ei oikein saada selkoa mistä ne tänne tulee.Tällä hetkellä vahva epäilys on, että ne salamatkustaa bernien turkissa. Ikkunat ja sen sellaiset ilmeiset kulkureiti on nimittäin jo ajat sitten tukittu, lukittu ja vielä teipattukin. Viimeisen tunnin aikana olen listinyt yli 20 hytykkkää, mutta vieläkin inisee. Äh...

Ei mitään kiirettä

Ollaan eskarilaisen kanssa kotosalla (Siippa ja Esikoinen on yökoulussa) eikä meillä ole mikään kiire :). 

Tänään on eskarikirkko. Toimin aika ripeästi töistä lähtiessä, en poikennut mihinkään, hoputin naperoisen päiväkodin hiekkalaatikolta mukaan pikapikaa, ulkoilutin koirat oven avaamalla, syötin lapsen ja söin itsekin. Ehdittiin myös pakata suurin osa Kuopuksen viikonlopun reissukassista, etsiä kummallekin vaatteet, etsiä Kuopuksen kengät ja silittää minulle hamonen. Sitten sännättiin korkkarit kainalossa autoon, harmiteltiin kameran unohtamista, mutta laitettiin se yleisen tohinan myötä tilastotappioksi (tälläkin kertaa) ja kurvattiin kohti kirkonkylää. Vain minuutti aikataulusta jäljessä Ehkä enkka.

No, ei onneksi oltu edes ihan puolivälissä kun totesin, että kirkko taitaa alkaa vasta tuntia myöhemmin. Hupsis. Kiva vaihteeksi sekoilla näin päin, että kulutettavissa olevan ajan määrä ikäänkuin lisääntyy :).

Kohta uusi yritys. Ikuinen aikaoptimisti saa tästäkin varmaan vielä paniikin aikaiseksi, mutta kameran kannan  ovelle odottamaan. Nyt heti.

Aurinkoa!

Hupsista

Kiva kuulla pitkästä aikaa. Ei, en ollut kateissa, en hautautunut berninkarvakasaan tai pikkumökin täyttäneisiin tavaroihin. Yritin kyllä yksi päivä raivata Narniaa, mutta se oli talven Valkoisen kuningattaren jäljiltä sellaisessa mylläkässä, että vetäydyin ennen pahempia avalancheja (=selviydyin ilman vaurioita). Sen sijaan viikonloppuna iski joku turbopöpö, mikä vaan kiihdytti aina siihen asti kun päätti hävitä kokonaan. Kaksi päivää siis kärvistelin muka-puuhaillen ja puuskutin ja nojailin seiniin joka välissä, ja ehkä tämän hirvittävän raatamisen (not) seurauksena flunssa äityi sitten niin kipakaksi, että oli pakko huilia kaksi päivää ihan vaaka-asennossa.  Pohdin silloin kyllä postaamista, mutta kun pää taipui vähän heiveröisesti edes valmiiksi tuotetun tekstin lukemiseen, niin en sitten tohtinut alkaa itse edes yrittelemään...

Mutta siis. Oliko se raksakuulumisten vuoro? Odotellaan väliovia saapuvaksi mikä vaan päivä tässä lähitulevaisuudessa. Yläkerrasta puuttuu kuulema muutaman tunnin lämppärihommat ja sitten loput paneelit. Onneksi otettiin sinne puukatto - vino-osat on niin näkyvät, että ainakin makkareissa on vaikea kuvitella muuta kattomatskua kuin itsessään eläväpintainen puu. Alakerrasta puuttuu vielä kuistin ja eteisen + konehuoneen katto. Kuistin panelit pitäisi käydä hakemassa vahattavaksi, nekin ihan lähipäivinä.

Suihkujenkin pitäisi tulla tällä viikolla. Paikalleen ne laitetaan kyllä varmaan vasta tovi myöhemmin. Kuopus on hurmaantunut suihkumahdollisuudesta (tilapäissuihku). Ei suostu enää käymään saunassa ollenkaan. Esikoinen odottaa kovasti että pääsisi järkkkäilemään omaa huonetta. Minä odotan hirmusti että pääsisin tekemään (oikeaa) ruokaa oikeassa keittiössä. Kyllä sinne periaatteessa jo pääsisikin sapuskoimaan/ sapuskaa laittamaan, mutta kun tiedossa on vielä pari oikein pölyistä juttua, niin ei viitsitehdä tuplahommia sen siivouksen suhteen.

Sisutukseen kävin tänään hakemassa yläkerran tapetit. Ehdat vetytettävät paprutapsut. Ja niinkuin minä mainostin, että söpöt tapetit, mutta vähän hirvittää josko niissä on joku muovipinta. No ei ole. Ja kukkaset näytti heleiltä ja raidat värikkäiltä edelleen :).

Nyt olisi asiaa, mutta koska veikkaan että flunssa oli joku elimistön kosto kaikista tämän kevään/ talven kärsimyksistä (huonoa ruokaa, liikaa karkkia, ihan liiian vähän unta), niin nyt olen ihan vakavissaan päättänyt käydä joka päivä nukkumaan ennen puolta yötä. kohta tulee kiire. Palataan siis toisen kerran. Mukavaa, kauniiksi luvattua, loppuviikkoa!

Ihana toukokuu

Päärintamalla havaittavissa pientä parannusta. Muistettiin mennä tutustumaan kouluun ja tänään myös keskusteluaika 2 päiväkodilla tuli käytettyä ihan niinkuin pitikin. Aiheeseen liittyi jotain pari-kolme muistutusta/hälytystä, mutta koska se ei ennenkään ole mitenkään estänyt unohtamasta hälytyksen kohdetta, niin pidetään tätä hyvänä saavutuksena, jei!

Viikonloppuna oli kaikenlaista häppeninkiä. Pikkuballeriinat esiintyivät tanssikoulun tapahtumassa. Hienot oli niin omien kuin vieraiden esiintymiset ja esitykset. Siippa kalasti viikonloppuna kamujen kanssa, mutta isäni huolehti sitten senkin edestä äitienpäivän muistamisesta. Hän oli varannut meille vähän isommalle joukolle äitienpäivälounaan, hoiti kyyditykset sinne ja tänne, ja vielä tullessaan meitä hakemaan tuli ovesta totaalikaaoksiseen kämppäämme (jossa minä juuri tuskailin kun en päässyt kahta metriä lähemmäs vaatteita - pikku hässäkkä) kuohislasi kädessään. Se jos mikä on hyvä tapa lähestyä pikkuisen kireetä äitiotusta (toimii vaikka kyseessä olisi oma tytär). Iso kiitos järkkäämisestä, tavaroiden ja meidän kyydityksistä! Tyttäret ei ikinä lakkaa tarvitsemasta isiään, nähtävästi :). (Ja koska minun piti kirjoittaa jo äitienpäivänä, mutta en ehtinyt, niin isot halaukset blogin kautta vielä myös äiskälle, anopille, kälyille, nato(i)lle, tutuille, sukulaisille ja kaikille muille äityleille!

Ponineitokainen kunnostui eilen kippaamalla ponitytön (esikoisen) kanveesiin ja tättäröimällä itsensä sitten hillitöntä tikkulaukkaa (askel ei juuri pitene, mutta tahti kiihtyy) suoraa tietä kotiin. Sieltähän tuo löytyi. Ponityttö taas kunnostautui kipuamalla saman tien takaisin ponin kyytiin ilman mitään mutinoita. Hyvä tyttö!

Äsken tulla tepsutin koiruliden kanssa iltalenkiltä. Oli ihanaa. Toukokuu toimii niinkuin aina; samaan aikaan paljon energiaa liikenteessä, mutta rauhoittumiseen riittää pieni iltakävely luonnossa. *Onnen huokaus.* Lisäksi berniläiset alkaa olla niin isoja hauveleita, että ollaan päästy vähän pidentämään lenkkejä, ja sitä myötä metsään. Ja metsää miä rakastan, suorastaan. Samoin kuin rakastan toukokuuta, toukokuun ihanaa valoa, elämisen tuoksua, linnun laulua ja vihreitä puita. Äsken kun näissä tunnelmissa käveltiin huppukaunista kylätietämme kohti kotia (lauleskellen samalla Aikakoneen Keltaista toukokuuta) lensi vielä kuin tilauksesta kaksi joutsenta suoraan päidemme yli. Se oli jo melkein, mutta ei ihan liikaa :). Ihanaa toukokuuta! Ensi kerralla taas raksajuttua, lupaan! :)