No eihän se vielä ole ohi, mutta lyhyt kooste. Puolisen metriä lunta. Yhdet hautajaiset (teknisesti tosin just ja just tammikuun puolella). Yhdet hääpäiväpirskeet ja siinä samassa synttärit. Yhdet ristiäiset. Kaksi kertaa mahaflunssa (kerran molemmilla tytöillä) ja kaksi kertaa ihan tavallinen mahatauti (sekin kerran molemmilla). Itsellä yksi flunssapöpö. Yksi isompi ja muutama pienempi deadline, yksi perusnuha, aika paljon valvomista, aika hyvä fiilis :). Yksi ihana kummityttö lisää *rakastus*. Helmikuu ei ainakaan jää vajariksi :).
Muuten on ollut pikkasen hankala keksiä mitä sitä kirjoittaisi. Ei muuten, kyllähän minulla juttua riittäisi, mutta jotenkin olen ajatellut, että olisi kiva jos postaukset käsittelisi remonttiakin, eikä ihan pelkästään tälläistä hurlumhei -elämänmenoa, bernejä, ponia tai naperoita. Jos nyt siis kerron, että jee- rakennuslupa lunastettu ja plakkarissa (valmiina parille pikku muutokselle, köhöm) ja että ihan todella ensi viikolla aion laittaa tarjouspyynnöt ainakin katon uusimisesta ja biopuhdistamosta, niin saanko nyt kertoa sitten lapsista ja berneistä :)...
Lasten näkemykset remontista selkiytyy koko ajan. Ehkä he keskittyy kaikenmaailman pohjantäyttöratkaisujen ja biopuhdistamojen sijasta mielekkäämpiin juttuihin kuten katon väriin ("jos se kerta ei voi olla turkoosi, niin sitten sen pitää olla edelleen vihreä") tai oven väriin ("ei ainakaan valkoinen - sehän on ihan kaupunkilainen"). Pitäisikö minunkin...Tosin olin tulkitsevani siippani reaktion jollain tapaa pilkalliseksi kun yritin päästä fiiliksiin kommentilla: "Jotenkin kun saisi tuon (Risto Räppääjän) värimaailman kopioitua omaan kotiin..." Höh!
Nyt kuitenkin lauantai-illan huumaan, koitan olla vähän aktiivisempi kirjoitusten suhteen! Hyvää viikonloppua kaikille!
p.s. Yksi äidin ylpeys on kyllä kerrottava vielä lopuksi: Esikoinen oli eilen koulujen välisissä hiihtokisoissa kolmas ykkös-kakkos-sarjassa. Ei siellä kamalasti ollut väkeä, mutta hienosti meni hiihto ja tyttö mennä viipotti alusta astin minkä suksista lähti. Tuloksena pokaali ja leveä hymy! Menestyksen täydensi luokkakavereiden ykkös-, nelos- ja vitossijat :). Hyvä tytöt!
lauantai 27. helmikuuta 2010
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Ei mitään uutta..
...auringon alla. Junnu mahataudissa (vol. 4). Berni karkailee. Toinen berni on hankkinut ammatin. Se on yhdistetty kirjanpitäjä-paperisilppuri. Varmaan tästä seuraa jokunen maksumuistutus, mutta onpahan kakaralla ollut kivaa - ja laskujen kierto taloudessamme on nopeutunut ihan huomattavasti. Jos laskut mitataan yksiköllä "ämpärillinen laskua" kappaleiden sijaan, niin myös niiden säilytysaika lyhenee vuosista ihan vaan minuutteihin. Näpsää.
No yksi uusi juttu sentään on. Kehitin tässä yksi aamu melkein ikiliikkujan. Kahvi oli tooosi vähissä, joten piti vähän passata veden kanssa. Laitoin kuitenkin liikaa vettä. Joten, laitoin liian veden valumaan pois aikomuksena katkaista veden valuminen sopivassa kohdassa. Hetken päästä huomasin vesisäiliön vesien siirtyneen kokonaisuudessaan kannuun. Hm. Täytin siis vesisäiliön, mutta epähuomiossa liian täyteen, joten laitoin siis veden valumaan...no arvaatte varmaan loput. Jossain kolmannella kierroksella aloin uskoa itsekin ikiliikkujan sittenkin olevan mahdollinen...
Remppa etenee mainiosti. Nyt koko pikkuväki on siirtynyt sisustussuunnitteluun. Värikartat, verhomallit, lattian materiaali ja sängyn paikka on kaikki tarkkaan harkittu. Ja tietysti se, kumpi saa omaan huoneeseen uuden cd-soittimen. Uusi ovikin on tilattu (siis minulta). Mielellään kaksiosainen, sellainen jonka saa auki ylhäältä ja alhaalta erikseen. Minä arvasin! Jatkuvalla frendien katsomisella imetysaikana on seurauksensa :).
Mutta nyt jatkan vielä vähän hommia. Minulla on ihan paras överiksi-tekemis-työjakso menossa. Ensi viikolla ehkä taas rempan pariin, unelmien keittiökin on vielä suunnittelematta :).
Aurinkoa!
No yksi uusi juttu sentään on. Kehitin tässä yksi aamu melkein ikiliikkujan. Kahvi oli tooosi vähissä, joten piti vähän passata veden kanssa. Laitoin kuitenkin liikaa vettä. Joten, laitoin liian veden valumaan pois aikomuksena katkaista veden valuminen sopivassa kohdassa. Hetken päästä huomasin vesisäiliön vesien siirtyneen kokonaisuudessaan kannuun. Hm. Täytin siis vesisäiliön, mutta epähuomiossa liian täyteen, joten laitoin siis veden valumaan...no arvaatte varmaan loput. Jossain kolmannella kierroksella aloin uskoa itsekin ikiliikkujan sittenkin olevan mahdollinen...
Remppa etenee mainiosti. Nyt koko pikkuväki on siirtynyt sisustussuunnitteluun. Värikartat, verhomallit, lattian materiaali ja sängyn paikka on kaikki tarkkaan harkittu. Ja tietysti se, kumpi saa omaan huoneeseen uuden cd-soittimen. Uusi ovikin on tilattu (siis minulta). Mielellään kaksiosainen, sellainen jonka saa auki ylhäältä ja alhaalta erikseen. Minä arvasin! Jatkuvalla frendien katsomisella imetysaikana on seurauksensa :).
Mutta nyt jatkan vielä vähän hommia. Minulla on ihan paras överiksi-tekemis-työjakso menossa. Ensi viikolla ehkä taas rempan pariin, unelmien keittiökin on vielä suunnittelematta :).
Aurinkoa!
perjantai 12. helmikuuta 2010
Muutoksia blogiin
Blogin yli yksikuukautissynttärin kunniaksi tein pikkuisen muutoksia. Ekaksikin poistin kommentoinnista kirjautumispakon. Olisi niiiin kiva jos jättäisitte aina välillä terkkuja :). Joten jättäkääpä terkkuja! Samassa yhteydessä kiitos kaikille kannustavista ja mukavista kommenteista livemaailman eli elämän puolella!
Ja toinen asia, johon tuli muutoksia on se, että blogi on nyt siirtynyt yllättäen useamman aikavyöhykkeen länteen, eikun itään. Emme siis enää elä edes virtuaalisesti "tyynenmeren ajassa", joka jostain syystä oli oletusaika. Vaikka olihan siinä oma riemunsa katsoa blogin päivitysaikoja.
Nyt kuitenkin tällä aikavyöhykkeellä lähestytään, ellei jopa jo olla, viikonloppuaikaa. Hyvää tulevaa viikonloppua siis!
Ja toinen asia, johon tuli muutoksia on se, että blogi on nyt siirtynyt yllättäen useamman aikavyöhykkeen länteen, eikun itään. Emme siis enää elä edes virtuaalisesti "tyynenmeren ajassa", joka jostain syystä oli oletusaika. Vaikka olihan siinä oma riemunsa katsoa blogin päivitysaikoja.
Nyt kuitenkin tällä aikavyöhykkeellä lähestytään, ellei jopa jo olla, viikonloppuaikaa. Hyvää tulevaa viikonloppua siis!
torstai 11. helmikuuta 2010
Kiirusta
Kyllä minä ihan totta aion tässäkin kuussa kirjoitella. On vaan ihan älytön hässäkkä päällä just nyt. Harkka harkan perään ja väliin kaikkea muuta. Pankkikeikkaa. Ja norovirusta. Flunssaa, duhaa. Ja ihania perhejuhlia. Elämä siis tuntuu aika täydeltä.
Tässä kohtaa luonteen perusominaisuudet oikein kukoistaa. Ei haittaisi, vaikka olisi järjestellyt paikat jo joskus silloin 2 v. sitten kun muutettiin. Saattaisi nyt tietää (klo 22.50) missä lapsen suksiin aamuksi luvattu pitovoide oikein on.
Ei myöskään haittaisi, vaikka olisi jo nukkumassa. Viime yö meni kiivastahtisen työpäivän ja sairastamisen ja ehkä sittenkin pikkaisen epäonnistuneen kofeiinitasapainottelun seurauksena aika lörinäksi. Saattaisi olla fiksumpaa nukkua kuin kirjoitella, tai yrittää perehtyä paradigmoihin.
Mitähän muuta pikaista...hm... Berni nro 1 on joko ihan hirveessä uhmiksessa tai sitten vaan hirveen huomionkipeä. Muuten toimii hyvin, mutta sisään sitä ei saa kuin hakemalla. Eikä se aina naurata. Niinkuin äsken, kun kello oli 22.40 ja kahlasin 80-senttiseen kinokseen koiran perään perimmäiseen piha-alueen nurkkaan. No, ainakin sain reaktion aikaiseksi; ei ollut enää kuin 4 metriä koiraan, kun pikku söpöläinen yht'äkkiä säntäsi iloissaan luokse, ja siitä ovelle. Se siis toimi, että ei pitäisi valittaa. Senkun vaan tyhjää saappaanvarret ja vaihtaa kuivaa päälle. Mutta periksi ei annettu, nih.
Poni siirtyy kohta ruokavaliossaan pelkkiin sähköpaimeniin (sanon minä). Sen verran hanakka se on niitä kostonhimossaan tuhoamaan. Ja berni nro 2, kaikessa pörröpäisessä suloisuudessaan on terminaattorien eliittiä. Se syö kaiken, nopeasti, täysin. Eilen koirulit joutuivat kärsimään yksinoloa aamupäivällä yli puoli tuntia! Ymmärtäähän sen, että moisen seurauksena on syötävä ainakin yksi kenkä, puulistaa, vähän rappusta, hiuskoriste ja baby ponin tuttipullo. Itselleni on täysi arvoitus, mistä tuommoinen mininatiainen kaiken tuhottavan löytää, mutta epäilen tässä berni nro ykkösellä olevan osallisuutta asiaan.
Öö, kissat, ne on melko normaaleja. Viime yönä tosin satuin unissani tuuppaamaan karvakasasen lattialle kesken loikan, sillä seurauksella, että kissa pelastautui siten kuin parhaiten taisi. Kyynärpäässä onkin aika komeat kahden tassun kynnenjäljet, mutta näitähän sattuu.
Olisiko siinä nyt enimmät. Lapset sairastelee edelleen, vuoroviikoin oksennetaan ja/tai pärskitään. Tämä on varmaan vaan kestettävä. Kuopus pelkää kamalasti, että talo sortuu. Ei auttanut, vaikka äiti koitti iloisesti sanoa, että "sittenhän meidän ei tarttee purkaa". Joskus se pettää humoristinkin huumorintaju tuumin, kun rauhoittelin itkevää lasta vielä vartin päästä.
Ja siis talo. Se on "tasaisen lämmin". Tuntuu jotenkin epäsopivalta fraasilta tässä yhteydessä. Siis pikkasen kun olisi ottanut sanakirjasta sanan ja käyttänyt sitä väärässä yhteydessä, mutta näin se vaan on. Meillä on ollut tasaisen lämmintä.
Siinähän ne tärkeimmät :)!
Tässä kohtaa luonteen perusominaisuudet oikein kukoistaa. Ei haittaisi, vaikka olisi järjestellyt paikat jo joskus silloin 2 v. sitten kun muutettiin. Saattaisi nyt tietää (klo 22.50) missä lapsen suksiin aamuksi luvattu pitovoide oikein on.
Ei myöskään haittaisi, vaikka olisi jo nukkumassa. Viime yö meni kiivastahtisen työpäivän ja sairastamisen ja ehkä sittenkin pikkaisen epäonnistuneen kofeiinitasapainottelun seurauksena aika lörinäksi. Saattaisi olla fiksumpaa nukkua kuin kirjoitella, tai yrittää perehtyä paradigmoihin.
Mitähän muuta pikaista...hm... Berni nro 1 on joko ihan hirveessä uhmiksessa tai sitten vaan hirveen huomionkipeä. Muuten toimii hyvin, mutta sisään sitä ei saa kuin hakemalla. Eikä se aina naurata. Niinkuin äsken, kun kello oli 22.40 ja kahlasin 80-senttiseen kinokseen koiran perään perimmäiseen piha-alueen nurkkaan. No, ainakin sain reaktion aikaiseksi; ei ollut enää kuin 4 metriä koiraan, kun pikku söpöläinen yht'äkkiä säntäsi iloissaan luokse, ja siitä ovelle. Se siis toimi, että ei pitäisi valittaa. Senkun vaan tyhjää saappaanvarret ja vaihtaa kuivaa päälle. Mutta periksi ei annettu, nih.
Poni siirtyy kohta ruokavaliossaan pelkkiin sähköpaimeniin (sanon minä). Sen verran hanakka se on niitä kostonhimossaan tuhoamaan. Ja berni nro 2, kaikessa pörröpäisessä suloisuudessaan on terminaattorien eliittiä. Se syö kaiken, nopeasti, täysin. Eilen koirulit joutuivat kärsimään yksinoloa aamupäivällä yli puoli tuntia! Ymmärtäähän sen, että moisen seurauksena on syötävä ainakin yksi kenkä, puulistaa, vähän rappusta, hiuskoriste ja baby ponin tuttipullo. Itselleni on täysi arvoitus, mistä tuommoinen mininatiainen kaiken tuhottavan löytää, mutta epäilen tässä berni nro ykkösellä olevan osallisuutta asiaan.
Öö, kissat, ne on melko normaaleja. Viime yönä tosin satuin unissani tuuppaamaan karvakasasen lattialle kesken loikan, sillä seurauksella, että kissa pelastautui siten kuin parhaiten taisi. Kyynärpäässä onkin aika komeat kahden tassun kynnenjäljet, mutta näitähän sattuu.
Olisiko siinä nyt enimmät. Lapset sairastelee edelleen, vuoroviikoin oksennetaan ja/tai pärskitään. Tämä on varmaan vaan kestettävä. Kuopus pelkää kamalasti, että talo sortuu. Ei auttanut, vaikka äiti koitti iloisesti sanoa, että "sittenhän meidän ei tarttee purkaa". Joskus se pettää humoristinkin huumorintaju tuumin, kun rauhoittelin itkevää lasta vielä vartin päästä.
Ja siis talo. Se on "tasaisen lämmin". Tuntuu jotenkin epäsopivalta fraasilta tässä yhteydessä. Siis pikkasen kun olisi ottanut sanakirjasta sanan ja käyttänyt sitä väärässä yhteydessä, mutta näin se vaan on. Meillä on ollut tasaisen lämmintä.
Siinähän ne tärkeimmät :)!
perjantai 5. helmikuuta 2010
No ni
Takana on vähintäänkin tapahtumarikas viikko. Lasten sairastamiset ja pikkuruista pahempi hässäkkä työrintamalla varmisti sen, että tämän viikon tunnit tuli täyskäytettyä. Olin jo aika tyytyväinen siitä, että pärjäsin kunniakkaasti monta yötä hirmu vähällä tuntimäärällä (haaveissa kun on edelleen Batmanin kyky nukkua niiiiin tehokkaasti, että kolmen tunnin unet vastaa koko yötä*), mutta ilmeisesti en sitten ollutkaan unitehoissa lepiksen luokkaa. Eilen illalla nimittäin nukahdin kai jo istualleni, kun yhtäkkiä totesin olevani kotisaunassa, vaikka luulin hetkeä aikaisemmin pidelleeni pikkuveljen vauvaprinsessessaa sylissä ja olleeni jossain ihan muualla :).
Mutta, laina plakkarissa! Rempasta alkaa olla pahimmat takana (suunnittelu ja rahakuviot). Ai ei vai? No, ainakin päästään oikeisiin hommiin. Keittiösuunnitteluun en nyt revennyt, ei vaan ollut mahkuja, mutta jätetään se rauhallisempaan hetkeen, ei ensi, eikä sitten, mutta, hm, helmikuun vikalle viikolle. Tai ehkä aikaisemmalle. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa tällekin kaoottiselle viikolle tuli yksi mittava remonttitapahtuma. Hyvä me! :P
Tästä tulee nyt pikainen postaus. Vauhtiviikot jatkuu. Vuorossa on lapsen nopsa nouto naapurista. Lapsi ei nimittäin halunnut kävellä pimeässä. Ihmettelin syytä sanoen, että ethän sinä aikasemmin ole oikein mitään pelännyt. Johon lapsukainen pohtivaan sävyyn totesi: "Nii'in, en niin...paitsi, että taivas putoaa niskaan...ja sitten tyrannosaurus rexiä...ja sitä että musta-aukko imaisee maapallon.. ja sitten pimeää." Kun muut pelot on tuota luokkaa on varmaan pimeän pelkokin otettava ihan tosissaan. Eikun lasta hakemaan :D...
* Batman-faktaa eli takuulla totta ;).
Mutta, laina plakkarissa! Rempasta alkaa olla pahimmat takana (suunnittelu ja rahakuviot). Ai ei vai? No, ainakin päästään oikeisiin hommiin. Keittiösuunnitteluun en nyt revennyt, ei vaan ollut mahkuja, mutta jätetään se rauhallisempaan hetkeen, ei ensi, eikä sitten, mutta, hm, helmikuun vikalle viikolle. Tai ehkä aikaisemmalle. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa tällekin kaoottiselle viikolle tuli yksi mittava remonttitapahtuma. Hyvä me! :P
Tästä tulee nyt pikainen postaus. Vauhtiviikot jatkuu. Vuorossa on lapsen nopsa nouto naapurista. Lapsi ei nimittäin halunnut kävellä pimeässä. Ihmettelin syytä sanoen, että ethän sinä aikasemmin ole oikein mitään pelännyt. Johon lapsukainen pohtivaan sävyyn totesi: "Nii'in, en niin...paitsi, että taivas putoaa niskaan...ja sitten tyrannosaurus rexiä...ja sitä että musta-aukko imaisee maapallon.. ja sitten pimeää." Kun muut pelot on tuota luokkaa on varmaan pimeän pelkokin otettava ihan tosissaan. Eikun lasta hakemaan :D...
* Batman-faktaa eli takuulla totta ;).
lauantai 30. tammikuuta 2010
Muistollesi
Tänään on puolisoni enon hautajaispäivä. Kuopus sairastaa kotona ja minä olen hänen seuranaan, mutta ajatukset ovat, ei hautajaisissa, vaan haudattavassa ihmisessä. Eino Leinon myötä, hyvää matkaa Sinulle.
Mä metsän polkua kuljen
Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain,
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.
Tuoll' lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all' lehvien vehreäin!
Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain, sekä muuan muu,
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.
Eino Leino
Paha paha päivä
Tänä aamuna heräsin ihan ok tuulella. Väsytti vähän, mutta ei pänninyt - viiteen sekuntiin. Sitten aistit rekisteröi tutun viiman joka tulee siitä, kun peitto sattuu heilahtamaan kylmässä ilmassa. Ja siitä asti kaikki on ottanut päähän. Eikö nämä pakkaset voi jo loppua! Eikö tämä talo voisi olla pikkasen lämpöisempi. Miksi työhuoneessa on taas 14 astetta! Arg!
Peiton alta irroittautuminen ei varsinaisesti auttanut, mutta tein sen. Arjen sankaruutta. Yäk! Lasten asenne heräämistä kohtaan oli melkolailla yhtenevä omani kanssa, mutta heidän ei tarvinnut esittää. Ei ollut helppo aamu.
Siinä lasten kanssa kiukutellessa en huomannut, että koirat (nuo kuvan söpöläiset) kähvelsivät jostain joulukoristepohjan. Sellaisen heinistä ja nauhasta styroksin päälle kasatun kranssin. Ja pistivät sen pikkupikkupalasiksi. Heinää ja styroksia piisasi kotitarpeiksi...
Töitten kanssa meni aika hyvin, eteni, vaikka piti aikalailla pakottaa. Liian vähän unta viime päivinä ja hentoinen taustalla kilisevä päänsärky eivät oikein auttaneet aivotyössä. Mutta periaatteessa meni ok kuitenkin. Kunnes esikoinen tuli kotiin, aivan hirveän pahalla tuulella. Käytiin koko repertuaari läpi: "Mikä on -Tuo saa nyt tosiaan loppua - Ensi viikon uimahallivuoro on peruttu jos heität vielä yhtään mitään". Johon tyttäreni vastasi tietenkin ihan samalla tavoin: "Ei mikään -olet maailman tyhmin äiti - idiootti!"
Kesken näiden leppoisten tunnelmien soitettiin päiväkodista. Kuopuksella on 38,5 kuumetta, tuletko hakemaan. Tottahan toki, olikin hyvä päästä pois hetkeksi, pää olisi kohta hajonnut. Menin päiväkotiin ja lapsella näytti olevan myös silmätulehdus. Terveyskeskus oli luonnollisesti sulkeutunut varttia aikaisemmin, joten lähdimme päivystykseen. Mutta sitä ennen piti ihan vähän järkätä kyytejä kun olin jo sanonut hoitavani esikoisen ja kaverinsa balettikyydit. Kaikki järkkääntyi, kiitos :)!
Sudin siis taskulampun valossa (palaan tähän...) pikaisesti ripsarit kohdilleen ja suuntasimme kuopuksen kanssa päivystykseen. Lapsiparka oli aivan puhki ja rikki, kunnes sai Pamolin myötä taas vauhdin kohdilleen. Lääkäristä saatiin silmätipparesepti ja kotikomennus, ja matka jatkui apteekkiin. Apteekin jälkeen piipahdimme kaupassa (maito-leipä-leikkele), kun meille oli kuitenkin illasta tulossa sukua kylään. Jossain niillä main, kun lapsi oksensi leikkelehyllyjen välissä hevi-osastolta napattuun muovipussiin, ketutus alkoi häipyä. Tämä olikin tällainen päivä.
Minulle on iät ajat käynyt niin, että jos kaikki menee riittävästi pieleen (ihan överiksi), ketutus vaihtuu jotenkin oudosti huvitukseksi. Vähän kuin eläisi sketsisarjaa, jonka käsis paljastuu pikkuhiljaa. Vielä sellaista hauskaa, joka ei ehkä naurata ekalla katsomiskerralla, mutta toisella ja kolmannella jo hyvinkin. Ja todentotta, siinä kohtaa kun tulin lapsen kanssa kotiin suunnittelemattomalta parin tunnin kierrokselta, kämppä hujan hajan ja työt kesken, sytytin vessan valonlähteen, joka on eilisestä asti ollut kynttilä (yllättävä valaisinrikko), ja mietin viikonlopun vieraita tunnelmoimassa 13 asteisessa sisävessassamme kynttilän valossa, minua ei enää harmittanut. Minua huvitti.
Peiton alta irroittautuminen ei varsinaisesti auttanut, mutta tein sen. Arjen sankaruutta. Yäk! Lasten asenne heräämistä kohtaan oli melkolailla yhtenevä omani kanssa, mutta heidän ei tarvinnut esittää. Ei ollut helppo aamu.
Siinä lasten kanssa kiukutellessa en huomannut, että koirat (nuo kuvan söpöläiset) kähvelsivät jostain joulukoristepohjan. Sellaisen heinistä ja nauhasta styroksin päälle kasatun kranssin. Ja pistivät sen pikkupikkupalasiksi. Heinää ja styroksia piisasi kotitarpeiksi...
Töitten kanssa meni aika hyvin, eteni, vaikka piti aikalailla pakottaa. Liian vähän unta viime päivinä ja hentoinen taustalla kilisevä päänsärky eivät oikein auttaneet aivotyössä. Mutta periaatteessa meni ok kuitenkin. Kunnes esikoinen tuli kotiin, aivan hirveän pahalla tuulella. Käytiin koko repertuaari läpi: "Mikä on -Tuo saa nyt tosiaan loppua - Ensi viikon uimahallivuoro on peruttu jos heität vielä yhtään mitään". Johon tyttäreni vastasi tietenkin ihan samalla tavoin: "Ei mikään -olet maailman tyhmin äiti - idiootti!"
Kesken näiden leppoisten tunnelmien soitettiin päiväkodista. Kuopuksella on 38,5 kuumetta, tuletko hakemaan. Tottahan toki, olikin hyvä päästä pois hetkeksi, pää olisi kohta hajonnut. Menin päiväkotiin ja lapsella näytti olevan myös silmätulehdus. Terveyskeskus oli luonnollisesti sulkeutunut varttia aikaisemmin, joten lähdimme päivystykseen. Mutta sitä ennen piti ihan vähän järkätä kyytejä kun olin jo sanonut hoitavani esikoisen ja kaverinsa balettikyydit. Kaikki järkkääntyi, kiitos :)!
Sudin siis taskulampun valossa (palaan tähän...) pikaisesti ripsarit kohdilleen ja suuntasimme kuopuksen kanssa päivystykseen. Lapsiparka oli aivan puhki ja rikki, kunnes sai Pamolin myötä taas vauhdin kohdilleen. Lääkäristä saatiin silmätipparesepti ja kotikomennus, ja matka jatkui apteekkiin. Apteekin jälkeen piipahdimme kaupassa (maito-leipä-leikkele), kun meille oli kuitenkin illasta tulossa sukua kylään. Jossain niillä main, kun lapsi oksensi leikkelehyllyjen välissä hevi-osastolta napattuun muovipussiin, ketutus alkoi häipyä. Tämä olikin tällainen päivä.
Minulle on iät ajat käynyt niin, että jos kaikki menee riittävästi pieleen (ihan överiksi), ketutus vaihtuu jotenkin oudosti huvitukseksi. Vähän kuin eläisi sketsisarjaa, jonka käsis paljastuu pikkuhiljaa. Vielä sellaista hauskaa, joka ei ehkä naurata ekalla katsomiskerralla, mutta toisella ja kolmannella jo hyvinkin. Ja todentotta, siinä kohtaa kun tulin lapsen kanssa kotiin suunnittelemattomalta parin tunnin kierrokselta, kämppä hujan hajan ja työt kesken, sytytin vessan valonlähteen, joka on eilisestä asti ollut kynttilä (yllättävä valaisinrikko), ja mietin viikonlopun vieraita tunnelmoimassa 13 asteisessa sisävessassamme kynttilän valossa, minua ei enää harmittanut. Minua huvitti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)