Illan virkku...

...ja aamun virkku. Bernit laittaa suvereenisti sananlaskut uuteen uskoon. Etenkin taskuberni (köhön 20 kiloa ja risat) on kunnostautunut nukahtamalla melkein talon viimeisenä (just ennen minua) ja heräämällä talon ensimmäisenä. Kun nukkumisaika on jossain klo 23 pinnassa, ja heräämisaika on ihan säännönmukaisesti huidellut viiden ja puoli kuuden välillä, voi laskea, ettei meillä ole käytetty liikaa aikaa nukkumiseen. Luulin että kesäaikaan siirtyminen olisi helpottanut tätä, mutta ei ainakaan radikaalisti. Höh.

Toisaalta, ette usko mitä kaikkea ehtii tehdä aamulla ennen töihinlähtöä jos herää pikkasen aikasemmin. Leipoa pikkuleipiä. Hakea koiran naapurista. Lukea melkein tunnin aamukahvia nautiskellen. Syödä rauhassa. Kontata pellossa bernin perässä (jos hanki kantaa koiran, mutta ihmistä ei alkuunkaan). Antaa periksi ja kontata takaisin. Kiertää reilu puoli kilsaa tietä pitkin bernin edelle. Lenkkeillä kotiin yökkärissä. Syödä leivät pöydän ääressä. Ja vaikka mitä muuta. Oikeastaan on vain yksi juttu jota vieläkään ei ehditä: päiväkotiin aamupalalle.

No, tämä ehkä pohjustaa vähän sitä, että koko maaliskuun loppu hujahti ilma päivityksen päivitystä. On ollut kiire, ja on ollut väsy. Ja tietsikkaväsy. Illalla ei ole enää jakasanut istua tietsikalla, lukea ja kirjoittaa kuin pakolliset pankkilaskut ja sen sellaiset. Mutta nyt pieni tilannekatsaus heti huhtikuun alkuun :).

Keittiön paikka tuvan sisällä on päätetty! Meille tulee tupamainen keittiö-olohuone, jonka keskipisteenä on iso iso pöytä. Se oikeasti vaikuttaa hyvältä. Säilyttää ajatuksen vanhan talon toiminnoista, vaikka kaikki tulee uutena. Ja saattaa olla, että saadaan pöytä teetettyä yläkerrasta löytyneistä tosi paksuista ja leveistä lankuista :). Jei.

Lämmityssysteemikin alkaa varmistua. Se taitaa sittenkin olla ensimmäinen ja alkuperäinen, vesikiertoinen maalämpö. Hienoa. Valintaperusteena käyttökulut ja vaikutus lämmityskuluihin, tietenkin, mutta myös se, että vesikiertoiseen järjestelmään voidaan jatkossa liittää muitakin kestäviä lämmöntuottomuotoja, ja se on meille kummallekin tärkeää. Pari juttua on vielä auki, esimerkiksi se, miten lämpö talossa jaetaan. Promoan viluvarpaana edelleen lattialämmityksen puolesta. Lämmitysjutuissa pakollisena huomioitava pikkumökki hoidetaan luultavimmin sitten jotenkin muuten; osana lämmitystä voisi toimia esimerkiksi ihan sellaisenaan pieni ilmalämpöpumppu. Ja mökissä kesäaikana yöpyneet ei varmaan pane pahakseen myöskään viilentävää ominaisuutta :).

Kattotarjousten pyytäminen on meneillään. Jätevesien kanssa odotetaan josko kylälle saataisiin jätevesiosuuskunta. Selvitysten pitäisi valmistua joskus lähitulevaisuudessa. Siihen asti sitä sitten pumppaillaan kaivoa tyhjäksi pumppuauton voimin niinkuin ennenkin. Mitäs muuta. Uh, joo. Näin remonttiaiheisen unen, jossa oli kovasti sellaista burtonmaista symboliikka. Remontin purkuvaiheessa oli synkkä ja myrskyinen yö. Lautavuorauksen alta puretut hirret törröttivät salamoiden välkkeessä mustina kohti uhkaavaa taivasta ja vesi satoi suoraan sisään. Maailma oli muutenkin vaaroja ja uhkia täynnä, ja muistan miettineeni, ettei tästä ikinä voi tulla mitään.

Seuraavana päivänä paistoi kuitenkin aurinko. Remonttipersoonat olivat paikalla, ja nakuttelivat kovaa kyytiä taloa kasaan. Jopa niin kovaa kyytiä, etten pysynyt rempassa itse ollenkaan perässä. Osaltaan tähän vaikutti se, että minä oli unessa autonkuljettaja. Luulin olevani koululaisten kuski, mutta en ehkä sitten, kun kuljetustoimintaan liittyi vahvasti vetoköysi, joka outoa kyllä oli kiinnitetty minun autoni puskuriin, ja joka siis piti käydä joka kaarteessa kiskomassa pois renkaiden alta. Joka tapauksessa, kun tulin takaisin kotiin, löysin valmiina puupaneloidun (arg) jättimäisen tilan, siis vähintään koulun jumppasalin kokoisen, jonka toiseen päähän nakuteltiin juuri laitoskeittiötä ja sellaista tarjoilutiskiä. Eikä siinä kaikki. Kyllä ne koululaisetkin sinne pelmahtivat. En enää ikinä sano, että olisi pitänyt ostaa vanha koulu, koska koulun jumppasali olisi ollut just hyvä paikka kuopuksen toheltaa... Pää pyörällä marssin unessa etsimään jotain omaa tilaa, jotain, joka olisi meidän kotia, ja kömmin (edelleen puupaneloituun) huoneeseen. Siellä näin siipan juuri vetävän nimet alle paperiin, jossa hän tilasi 40 000 eurolla ikkunat. Unessa huusin paniikissa, että "kaikki tähän astiset tarjoukset on olleet alle 20 000, älä kirjoita", mutta liian myöhään...

Hallinnan menettämisen pelko, mitä se on :D?  Iloista pääsiäistä kaikille!