Kuvitusta taas

No ni. Viikonloppu taas kohta takana päin. Oli vaiherikasta ja menevää. Kyläilyä, ja leipomista ja ystävän karonkka, jota edelsi tutkimussemma ja pikkujoulut. Juhliin valmitautuminen kävi näpsäkästi, kun valmistautumisaikaa jäi kokonaista 45 minuuttia ja siinä ajassa piti hoidella koko eläinkatras, vaatteet sileiksi, asusteet matkaan, meikit naamaan ja sen sellaista.Se että halusi välttämättä savustaa koko kämpän siinä samalla, ei johtunut lisähaasteiden kaipuusta, vaan yksinkertaisesti väärinkäsityksestä (pidetäänkö saunan pelti kiinni vai auki-tyylisestä väärinkäsityksestä...) No, viileä vesi ja 10 asteinen pesuympäristö piristi kyllä mukavasti illalla, että ei siinä mitään. Karonkkaankin päästiin, ja juhlat olivat tosi kivat. Onnea vielä tätäkin kautta M!

Viikonlopun ansiosta näin talon pitkästä aikaa oikeasti valoisassa. Onhan sen siis nähnyt, mutta kun on lähinnä juossut siitä ohi, niin ei sitä ole tullut sen tarkemmin vilkuiltua. Nyt pääsin siis kuvailemaankin, vaikka hetki olikin jo melko siiiinnniiinenn siinä kohtaa kun kamera kulkeutui mukaan.  Tältä se talo nyt sitten näyttää:

Katto on valmis tuota oven yläpuolista lippaa lukuunottamatta. Grafiitinharmaa konesaumakatto. Nätti!

Pellon puolen pääty ja askarteluhuoneen ikkunat. Nyt kun tuota katsoo, niin alakerran ikkunat olisi hyvin voinut laittaa vähän lähemmäksi toisiaan, mutta kaikkea ei vaan voi tajuta, vissiin.

Ja tien puoli. Ajatelkaapas tuohon t-malli-ikkunat yläruuduin, ehkä vähän kyntitlöitä ikkunoille...oih. Livenä on kyllä paremman näköinen, mutta ehkä tuosta voi vähän arvata fiilistä.

Sauna & kolmen makkarin pääty.



Ja päivän kolmesataakuuskymppisen päätteeksi takaisin etupihalle. Kaivettiin puukasoja näkösälle. Paljon mahtuu muutamaan pressuläjään lunta, täytyy sanoa. Mutta tulipahan raksaamisolo.

 Joo. Ulkohommat alkaa siis olla lähellä loppua (so far). Lattia jaksaa kuitenkin tuottaa päänvaivaa. Tai oikeastaan pakkanen. Sulatus. Kaikki sellainen. Huolimatta siitä, että meillä on nyt ihana, tosi iso puhallin JA routamatot, on lattian sulamisen kanssa vähän niin ja näin. Tai siis routamatot kyllä sulattaa, ja puhallin pitää maan ehkä jäätymättömänä, mutta vähän meinaa välillä epätoivo/kärsimättömyys iskeä; meneekö tässä nyt kuitenkin kevääseen ennenkuin saadaan lattia tänne!!!  No, tiistaina saadaan kuitenkin jo ilmastointiasentaja hommiin. Ja toisaalta se, että puhallin jauhaa tuolla noin miljoonan päivähinnalla, kuivattaa kuitenkin puuosia. Jotka siis haluamme rapeiksi ennenkuin talo pistetään pumpuliin :).

Tyttelit on joulufiilareissa, vaikka itse en ole oikein ehtinyt :). (Tänä viikonloppuna kävin kyllä polttamassa muutaman pellin pipareita ja yhden taatelikakun sekä räjäyttämässä palasiksi huolella leivotun hedelmäkakun - lasketaanhan ne joulutoiminnoiksi (koska ajatus oli kuitenkin hyvä)?!.) Joka tapauksessa. Kalenterien sijasta päädyttiin tänä vuonna joulusukkaratkaisuun kutakuinkin sellaisen ketjun kautta, että minä lupaisn tytöille pitkin hampain lelukalenterit (joku hentomielisyyskohtaus), joita ei ollut, jonka vuoksi lupasin askarrella omat, joista tuli niin paljon toiveita/vaatimuksia että vedin herneen nessuun ja annoin tyttöjen osallistua, joka kesti niin kauan että tuli yö ja piti käydä nukkumaan, jonka vuoksi päädyimme yhteisestä sopimuksesta lopulta äititäyttöisiin joulusukkiin. Numerot merkkaa tietty päiviä, kun pitäähän kalenterissa sellaiset olla.

Joulukalenteri mallia 2010.

Eilen olin (joulumieleen liittyen) kerrassaan tikahtua. Oltiin käymässä nukkumaan, ja sellaisessa jouluisessa fiiliksessä kuopus toivotteli hyvät yö ihmisten ja eläinten lisäksi myös mm. koko maailmalle. Rimpsu päättyi: ...ja hyvää yötä Jumala, ja Jiesus, ja Aatami ja Eetami ja niiden Pariisi. Esikoinen korjaamaan: Ei se ole Eetami. Johon kuopus: "No Edam sitten". Melkein :).