Vakiovarusteena otsalamppu

Ystävällisiä lähimmäisiä tuntuu huolettavan tarkenemisemme - ihan turhaan (mutta kiitos!). Täällä ei ehkä ole tilaa, ei vessaa eikä viemäriä, mutta aika lämmintä täällä kuitenkin on. Vaatimattomien kuutioiden hyvä puoli :). Muutenkin, sehän on vaan varustelukysymys. Esimerkki. Hihittelemme sisäpiirivitsinä Narnia-wanna-be -tyyliselle vaatehuoneratkaisullemme (autenttinen tunnelma: perjantain jälkeen löytyy myös lunta, tosin ei ensimmäistäkään kentauria eikä puhuvaa majavaa...). Tytsytkin ovat mainiosti omaksuneet asenteen, ja esimerkiksi eilen aamusella esikoinen katosi komeroon reteesti toppatakilla, talvikengillä ja otsalampulla varustautuneena. Palatessaan huikkasi tosin minulle jo ovelta, että "ensi kerralla kannattaa muistaa rukkaset" :D.

Raksalla pohjia sulatellaan vieläkin ja kaikki sisäpuoliset hommelit ovat sen myötä odottavassa tilassa. Ulkona sen sijaan alkaa olla niin katto kuin paneelitkin oikein hyvällä mallilla. Näyttää tosiaan ihan talolta - sievältä talolta kaiken lisäksi. Sisäpuolen sulatuksessakin (plus rakenteiden kuivaamisessa) tapahtuu toivottavasti huomenna käänne, kun ostamamme diesel-käyttöinen hallilämmitin kotiutuu kierrättämään kuuleman mukaan oikeasti kuumaa ilmaa. Jei!

Nakuteltiin tuossa yksi ilta siipan kanssa tuulensuojalevyjä ikkuna-aukkojen tukkeeksi melkoisen napakassa pakkasessa. Näpithän siinä jäätyi heti kättelyssä ja kengän varret oli täynnä lunta, mutta yhtään ei ahdistanut. Jäin miettimään, että en ainakaan vielä ole itse kokenut juuri minkäänlaista raksa-angstia, siis rakentamisesta itsestään. Tietysti me hoidetaan itse vaan rakennuttaminen ja tavaroiden roudaaminen, siivoukset ja sen sellaiset aputyöt, mutta silti, aika kevyeltä on tuntunut. Syytä pohtiessa rupesin kikattamaan ääneen kun  tajusin, että tämä meidän tilanne toimii kuin akvarakkulat synnytyksessä: kun huolehtii, että olo on riittävän tukala muuten, niin itse asia (tässä raksa) ei pääse rasittamaan. On vaan kettuuntunut kun joutuu keskiyöllä polunvarteen pissille.

Elämän kyllä pystyy täälläkin tekemään paljon helpommaksi jos vaan haluaa (ja kantti kestää, hih). Ultimate make-your-life-much-much-easier keksintö on otsalamppu. Tai oikeastaan se, että ihan suosiolla pitää otsalamppua koko ajan, joka tilanteessa. Että oli helppoa eilen illalla, ja tänä iltana, kun menin sitten sisään tai ulos, saunaa laittamaan tai uunia tyhjentämään, tallin vessaan tai varastoon iltapukua etsimään niin aina näki. Ja ihan niinkuin itsestään. Naapuri väitti, että ollaan alettu näyttää maalaisilta kun töröillään pilkkopimeessä otsalamput päässä ympäri tonttia. Ei haittaa. Kirjoitankin heti joulupukille ja toivon lahjasi muutaman paketillisen pattereita. Otsis on mun bestis.