Kohti vuoden viimeistä viikkoa

Lötköttelyjoulu alkaa olla päätöksessä ja kohta pitäisi alkaa orientaatio välipäivien vilinään. Joulupukin lisäksi meillä piipahti tänä(kin) jouluna mm. Mr. Murphy. Mitään sen vaarallisempaa ei päässyt käymään, mutta tokikin vähän harmitti, että puhaltimeen piti tulla joku savutusvika juuri sinä aikana, kun me ei käyty kuin kaksi kertaa päivässä kyttäämässä puhaltimen eloa ja oloa. No, nyt sisällä on kevyesti diesel-käristetty katku, ja yksi päivä piti tuulettaa, mutta sen kummempia vaurioita ei ilmeisesti tullut - ja puhallinkin toimii taas normisti.

Raksalla olisi toivottavasti puuhakas viikko edessä. Huomenna pitäisi tulla putkari ja raksaajat ja lisäksi vielä ilmanvaihtoihminenkin. Hui. Ihan on sellainen olo, että pitäisi itsekin sännätä paikalle tuossa viimeistään seiskalta, mutta yritän pitää tossut aisoissa. Ne taitaa pärjätä siellä vieläkin ilman meitä (tyttöjä ja minua).

Tänään saatiin muilutettua myös toinen pikkuveljeni perheineen (juuri itsetehtyyn uuteen kotiin muuttaneet) raksalle, ja samantien pienimuotoisiin talkoisiin (styroksit pellolta sisälle sulamaan). Pikkulikat olivat tehokkaana apuna jäätyneiden styrokspakettien irroittamisessa, eikä aikuisistakaan juuri haittaa ollut ;). Kiitos <3! Myyräparkaset jäi nyt tosin ilman huolella eristettyä talvipesäänsä (uima-altaalla) mutta ehkä ne löytää jonkun uuden lämpöisen paikan (ei sisältä, kiitti).

Bernit ovat nautiskelleet lumijoulusta. Minä myös.

Metsässä on ollut ihan sanoinkuvaamattoman kaunista käpsytellä koiralauman kanssa. Sen lisäksi:

Berni kakkonen on iskenyt uhmisvaihteen päälle. Koitin houkutella tuota aina niin mukautuvaista pikkukoirulia sisään tässä yksi päivä. Pikkukoirulia ei huvittanut. Luuhasi ulkona sen näköisenä ettei kuule mitään, kunnes vilkaisi minua, otti suunnan juuri toiseen suuntaan ja karautti pihan perille karkuun berninketale -ilme naamallaan. Juu'u. Yksivuotisuhmis se on.

Pikkuberni rentoutuu - uhmis on rankkaa aikaa... :).

Berni ykkösellä taas on oksennustauti. Kyseessä ei ilmeisesti ole jouluähky (niinkuin itselläni) vaan joko pikkubernin aiemmin sairastama pöpö ja/tai jouluressi ja/tai valeraskaus. Kävi nimittäin niin, että meillä on koettu täällä joulun aikana myös iloinen perhetapahtuma, kun berni ykkönen synnytti kaikkien yllätykseksi pienen possun.

Pienokainen ja äiti pesässään lepäämässä rankan päivän jälkeen.

Äitiyden haasteita lisää joulukodin vallan virkaintoinen bordercollie, joka yrittää haalia kaikki lauman eksyneet jäsenet turvaan - omalle pedilleen. Kun nyt tuore pienokainen sattui putkahtamaan maailmaan juuri kyseisen paimenkoiran joulupaketista on helppoa arvata, että pikkaisen jännitteitä on ilmoilla. Ei ole helppoa olla äiti (eikä ylitunnollinen bordercollie).

Mutta. Huomenna siis kuitenkin nokka taas kohti arkea. Kivaa vuoden viimeistä viikkoa!