Jäähyväiskirje

Hei!
Tiedän, että on jotenkin tyylitöntä pistää poikki tälläin viestin välityksellä. Mä tiedän, että me tullaan vielä näkemään, mutta tahtoisin ettei kummallakaan ole vääriä käsityksiä tulevaisuuden suhteen. Meillä on ollut ihan kivat kaksi vuotta, olosuhteisiin nähden.  Kuitenkin, musta tosi vahvasti tuntuu, että tää juttu on tullut tiensä päähän. Tiedätkö, ei se oo susta kiinni, vaan enemmän musta. Sä olet ihan ok, ja varmasti löytyy joku, jonka mielestä olisit ihan hyvä just tollasena. Mutta mä haluaisin enemmän. Oon koittanut olla tyytyväinen, mutta mun tekis vaan koko ajan mieli muuttaa asioita sussa, ja kun se ei oo mahdollista, niin oon vaan pahalla tuulella. Eikä se oo edes reiluu sua kohtaan. Ei tällä ihan oikeesti oo tulevaisuutta.

Oikeesti ei oo ollenkaan helppoo tää eron tekeminen. Onhan meillä ollut hyviäkin hetkiä. Aika paljonkin. Mun on ollut helppo viettää aikaa sun kanssa, ja keksiä kaikkea kivaa puuhaa. En silti voi mitään sille, että musta tuntuu kuin tartteisin enemmän tilaa. Et välillä seinät meinaa kaatua päälle. Ei saa ilmaa. Tiedätkö, pakko vaan saada jotain enemmän. En ois uskonut sitäkään, että ulkonäkö merkkaa mulle kuitenkin aika paljon. Mutta kyllä se merkkaa. En mä mitään mallikappaletta haluaisi, vaan ihan sellaisen oman oloisen. Särmääkin saisi löytyä, ja kaikkee jännää. Ei tartteis olla niin vimpan päälle, mutta hei, sä oot kyllä päässyt rapistumaan aika pahasti. Et ehkä mä sit oon vähän ulkokultanen mutta pikkasen sellasta silmäniloakin olis ihan kiva.

Ja siis sun toimintatavat. Päätin, etten ala tässä nyt enempää valittamaan, mutta ois kuitenkin kiva jos oisit vähän tässä päivässä. Ei kaikkee oo pakko tehdä niinkun ennen. Vaikka pakko sanoo, että elämä sun kanssa on ollut ihan seikkailua. Siihen on mahtunut niin paljon kaikenlaista: putkien jäätymistä ja hanan vuotamista, ja sitten se ihmeellinen sähköjuttu, muistatko. Se jossa hellasta sai sähköiskun jos samalla koski pesukoneeseen... Mut ei sillä oo väliä koska tää kuitenkin loppuu ihan pian. Oothan sä ittekin huomannut: välillä oot ihan kylmä ja välillä käyt tosi kuumana. Musta tuntuu, että jos tää jatkuu, niin sä vielä hajoot jotenkin.

Joten mä vaan nyt haluun tässä sanoo, et ei millään pahalla, ja kiitti näistä vuosista. Kyllä me kumpikin yritettiin ihan täysillä, mutta aina se vaan ei toimi. Ja kuule, jos sua yhtään lohduttaa rakas keittiöni, niin mä oon varma, että susta tulee ihan ensiluokkainen työhuone.

Sinun, Tuikku