Kevään merkkejä

Kevät on tullut niin kohisten, että kevään merkkien kanssa saa olla tarkkana. Muuten käy kuten minun marjapuskien leikkaamiselleni. Eka ei hangen takia ollut asiaa puskien lähellekään, ja kun lähitarkastelu tuli mahdolliseksi, olivat mokomat jo kehittäneet kunnon silmut oksistoonsa. Aika hätäistä toimintaa sanoisin. Nyt ei auta kuin pärjätä kahden nelivetoisen kotihortonomin suorittamalla puskien karsinnalla. En ole ihan varma kuinka hyvin bernit ovat keskittyneet juuri niihin kuivuneisiin oksiin, mutta ainakin karsintaa on tapahtunut mittavasti.

Tänä aamuna konkretisoitui varma kevään merkki: takatalvi. Kun bernit halusivat pihalle tuossa 04.49, räntää satoi kaatamalla ja maa oli vitivalkoinen. Tiedän ettei "kaatamalla" ole ehkä räntä- ja lumisadetermi, mutta vaikka kuinka mietin, niin kyllä se hyvin kuvasi tämän aamun sateen luonnetta. Toinen mielentuleva ilmaisu olisi vaikkapa rännän mättäytyminen maahan. Silmin erotettava yksikkö oli enemmänkin lapiollinen kuin hiutale. Ihan uskomatonta.

Sitten on toki noita ihania luonnon piristysruiskeita: auringonpaisteisia aamuja, perhosia, huippuaktiivisia aamu-, yö-, keskipäivä- ja iltasirkuttajia ja leskenlehtiä. Tulvivia laskuojia ja umpikuraisia koiria (jälleen sanoisin, että suihku olisi kiva juttu). Kuolleita myyriä kissojen jäljiltä. Ja sitten tietysti aktivoitunut naapurusto. Se on joka vuosi täällä Suomessa minusta niin liikkistä, että kaikki omiin koteihinsa hautautuneet ihmiset tupsahtaa yht'äkkiä näkösälle, lapset kyläilevät toistensa luona, aikuiset jää jutustelemaan lenkeillä ja aidan virustalla seisoksimalla saisi helposti kulutettua koko päivän kuulumisten vaihtamisen muodossa. Aika kivaa tämäkin.

Meidän kevään merkki nro 1 on kuitenkin trampoliinin kasaus. Ensin trampoliinin pikaista esille ottoa alkoi toivoa kuopus. Tämä tapahtui jossain tuossa helmikuun puolivälissä. Sitten tramppiksen kasaamista alkoi odottaa esikoinen. Isomman realismilla hän on odottanut ehkä vasta kuukauden. Tässä kohtaa, kun "kasataanhan me tänään trampoliini, kasataanhan, äääiiitttiii, joooookkkooo" on ollut melkeinpä pääasiallinen viestinnän sisältö viimeaikoina, myös äiti on alkanut olla aika odottavalla kannalla. Eilen se sitten kasattiin, ja nyt trampoliinin päällä on 5 cm lunta. Voi pettymyksen päivää. Pikkuisin on ollut valmiiksi niin kierroksilla, etten tiedä kuinka tästä selvitään. No, elämä on. Toiset ei pääse lomamatkoille tuhkapilven takia, toiset ei pääse kotiin ja toiset ei pääse ihan vielä hyppimään. Kai se on vaan kestettävä. Iloista sunnuntaita kuitenkin takatalven keskeltä!