Pölypussipeliä

Elämä on isompia ja pienempiä ihmeitä täynnä. Eilen nähtiin yksi sieltä isommasta päästä. Siivosin auton. Ihan spontaanisti. Tai melkein. Se alkoi olla niin sotkuinen, että minullekin tuli jo pieni ahdistus joka kerta kun piti kurkistaa takapenkin puolelle *väristys*. Joten tuumasta toimeen.

Ennen siivousta on autoa tietysti vähän tyhjennettävä. Se antaa aika kätevästi läpileikkauksen autoa käyttävän sielunmaisemaan ja elämäntyyliin. Tyhjensin siis autosta puoli ämpäriä leluja, yhden lastenkirjan, ponin älyn söpöt talvipäitset, hevosen harjan, kissatyynyn, kaksi kuivunutta eväsleipää, ison laatikollisen cd-levyjä, kaksi ruttaantunutta rullaa talouspaprua ja aika ison kasan erilaisia karkkipapereita. Sitä en tajua miten tyhjiä pillimehupurkkeja voi vieläkin löytyä melkein kymmenen kun olen niitä urakoinut roskikseen tässä lähiaikoina jo aika monta. Enkä oikeastaan tajua sitäkään miten kuopus oli onnistunut muiluttamaan kenkäharjan (mustalla lankilla) penkin selkänojassa olevaan taskuun. Selityksen sen sijaan sai se, miksi meidän taloudessa on vain toisen käden lapasia; olen turhaan syttänyt tonttuja ja milloin ketäkin toisten parien lainaamisesta. Autostahan ne kaikki löytyivät.

Yleisen tyhjentämisen jälkeen piti auto saada imuroitua. Hain imurin yksi ja aloitin. Ei tapahtunut mitään. Imuri auki ja tilanteen tarkistus. Pölypussi ei ollut vain täynnä, vaan kertakaikkiaan sijoiltaan. Koska näitä pölypusseja ei ollut enempää, roudasin imurin nro yksi takaisin talteen ja raahasin pelikentälle imurin nro kaksi (tokihan meillä on ainakin kaksi imuria - överit, you know). Aloitin imuroinnin. Taaskaan ei tapahtunut mitään. Dämit, pölypussi täynnä. Manasin vähän aikaa karvanlähtöä ja kurakelejä ja hain sitten uuden pölypussin. (Niitä löytyy aika paljon - kiitos "tilaa helposti pölypussisi netistä" -kestotilauksen, ja sen toisen kestotilauksen, jonka tein epähuomiossa ensimmäistä peruuttaessani. Pahus kun molempien mukana onnistuin tilaamaan myös laventeli-imurointituoksua, josta ainakin minulle tulee järkyttävä migreeni ja pakollinen tuuletustarve...)

Kuitenkin. Pölypussi nro kaksi siis imuriin, ja taas toimeen. Taputin siinä välissä itseäni kyllä selkään kiitokseksi silkasta päättäväisyydestä. Imuroin sitten ensimmäisen takapenkin ja sen jalkatilan, ettekä arvaa: pölypussi täynnä! Pikkaisen tähän saattoi vaikuttaa se, että tiputin epähuomiossa imurin sepelille sen vielä käydessä täydellä teholla,ja se kilinä olisi voittanut kasinonkin. Onneksi homma hoitui pienellä pölypussin uudelleenorganisoinnilla (ravistelulla) ja pääsin jatkamaan koko auton läpi ilman suurempia häiriöitä. Myös pölyjen pyyhkiminen sujui ihan kuin vanhalta tekijältä. Lopuksi vaan siirsin takaisin sisätiloihin pakolliset auton lisävarusteet kuten ponin älynsöpöt talvipäitset, ponin harjan, kissatyynyt ja läjäpäin cd-levyjä ja kurvasin kaaran omalle paikalleen. Ilta sujuikin rattoisasti kun arvuuttelin siipalta mitä kummaa tänään olin tullut tehneeksi. Ei arvannut vaikka annoin varman vinkin: tätä et ikinä arvaa... :).