Lyylin tyyli

Taas on katsastettu keittiötä. Siitä tulee takuulla kiva. Olen ekstaasissa sellaisista taivaallisista sanoista kuin "induktioliesi", "liesituuletin" ja "laskutila". Tai paras: "suuri jääkaappi". Oooh! Mutta. AINA mutta. Panikoin edelleen fiiliksestä. Tekisi mieli potkia itseään nilkkaan kaikista niistä vanhan talon remppablogien seuraamisista, Meidän Talon lukukerroista ja koko 2000-luvusta, jolloin on oppinut ihailemaan kaikkea ihanaa, söpöä, vanhaa ja runsasta. Koska, jos mikä on käynyt selväksi tässä prosessissa taas kerran on, että minusta on kiva katsoa TOISTEN ihania hörhelöisiä koteja, valkoisia pintoja, kuivakukka-asetelmia, kuparipannuja ja taottuja avohyllynkannattimia. Mutta ajatus, että oma koti olisi pullollaan kaikkea tuota - no way!

Ajatus siivouspäivästä ahdistaa ihan riittämiin ilman koriste-esineitä. Avohyllyt, uh, mahtaisi hampaissa rahista jos lautaset säilytettäisiin avohyllyissä tässä taloudessa. Verhojen vaihtaminen - se suoritetaan aina muuton yhteydessä (tai tulevaisuudessa ehkä kerran kymmenessä vuodessa). Ja kuivakukat elää kissataloudessa tasan siihen asti, kun kisulit ei niitä satu huomaamaan. Päivän tai maksimissaan kaksi siis.

Minulla siis näyttää olevan krooninen, ei ehkä taipumus, vaan pikemminkin pyrkimys minimalismiin. No, överiksi vetävä minimalisti - ei sellaista olekaan. Tai voisi olla, ja ehkä ajoittain onkin, mutta useimmissa tapauksissa överöinti liittyy kyllä enemmänkin siihen runsauteen kuin minimoimiseen. (Hm, muistellaanpa: kolme kissaa, kaksi koiranpentua, yhtäaikainen väikkis-remppa-yhdistystoiminta-pienet lapset-koiranpennut ja muut elikot - elämänvaihe ja, kaivataanko edes lisää esimerkkejä... )

Mutta (taas). Toisaalta se tyyli, kodikas, suloinen, ei turhan jämpti (kaunis ilmaus, eikö ;)) olisi ihan minun juttuni. Mitä siis tehdä jos on funktionaalisuuteen taipuvainen keräilijäluonne ja minimalismiin pyrkivä maksimalisti? Ehkä teenkin nyt kärpäsestä härkäpäisen. Kokemus on nimittäin osoittanut, että semmoinen sopiva boheemius odottelee ihan tuossa nurkan takana, halusi tai ei :). Jos siis tehdään siistiä ja vähäeleistä ja odotetaan vuosi kaksi, niin tsadaa, ongelma on lienee korjautunut ihan itsestään. Muistaa vain viimeistellä tyylin pitsiverhoilla :).